Effective Child & Family Methods: Let’s Talk about Children Intervention
Full evaluation
Meets inclusion criteria
Moderate methodology
* *
Description

The Let’s Talk about Children Intervention discussion methods have been developed to provide support to parents, to foster positive relationships between children and parents and to promote a safe and well-organised everyday life for children at all times, including at home, nursery and school. Let’s Talk about Children Intervention low threshold method, comprising 1-2-(3) meetings between a social worker, healthcare worker and the parent(s).

The Let’s Talk about Children Intervention method is one of the Effective Child & Family Methods. It has previously been studied in families where the parents are under pressure from mental health problems, for example.

It is recommended that this discussion is held after an acute crisis has passed. The discussion can take place regardless of the parent’s diagnosis or condition. If the parent is unable to discuss their children due to their diagnosis, the discussion can be held with the other parent or caregiver. The discussion can be held when the parent’s condition allows it. Children may also take part in the discussion, but their involvement should be assessed on a case-by-case basis.

 

Context

Toimiva lapsi ja perhe (Tl&p) –menetelmät ovat lapsikeskeisiä toimintamalleja perus- ja erityispalveluihin. Ennaltaehkäisevän menetelmäperheen tavoitteena on rakentaa lapselle toimivia ihmissuhteita ja tukevaa arkipäivää lapsen hyvinvoinnin ja suotuisan kehityksen tueksi niin kotona kuin päivähoidossa ja koulussa. Työtä tehdään tilanteissa, joissa vanhemmuuden voimavaroja verottaa jokin iso tekijä perheen arjessa, esimerkiksi vanhemman vakava fyysinen sairaus, mielenterveys- tai päihdeongelma, vankeus tai lapsen käyttäytymiseen tai tunne-elämään liittyvät vaikeudet.
Kaikille Tl&p –menetelmille keskeinen yhteinen periaate on eri osapuolien asiantuntemuksen kunnioitus. Erityisen tärkeää on mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsivän vanhemman vanhemmuuden kunnioittaminen, mikä on toimivan ja luottamuksellisen yhteistyön edellytys. Menetelmät eivät ole lapsen tai vanhemman hoitoa. Tarvittavien lisäpalvelujen ja –avun tarve arvioidaan tapauskohtaisesti (Solantaus & Niemelä, 2016).

Tl&p -työn taustalla on tutkimustieto vanhemman ongelmien tuomasta vaarasta lapsen kehitykselle ja mielenterveydelle sekä toisaalta tieto ja kokemus ennaltaehkäisyn vaikuttavuudesta (esim. Beardslee ym., 1988; Beardslee, 1997). Tl&p-menetelmät perustuvat näkemykseen lapsen kehityksestä biopsykososiaalisena kokonaisuutena sosiaalisessa kontekstissa (ns. transactional bio-psycho-social model). Lapsen kehitys tapahtuu arkisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa kotona, päivähoidossa, koulussa ja kaveripiirissä (kehitysympäristöt). Vanhemman ongelmat vaikeuttavat perheen toimintaa ja kommunikaatiota ja heijastuvat lapseen kotona, päivähoidossa ja koulussa.

Lp-perheintervention perustana on vuorovaikutuksellinen ja psykoedukatiivinen työote. Perheintervention tarkoituksena ei ole hoitaa sairasta vanhempaa, vaan käynnistää prosessi, jossa perheen oma kyky ratkaista ongelmia vahvistuu, lasta suojaavat tekijät vahvistuvat ja kuormittavat asiat vähenevät. Tärkeä askel näihin tavoitteisiin pääsemisessä on avoin kommunikaatio ja ongelmista puhuminen perheen kesken. Lapsen kehitystä ja perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta tukee oikea tieto ja ymmärrys vanhemman sairaudesta ja perheen tilanteesta.

Lp -perheinterventio, englantilaiselta nimeltään Family Talk Intervention, on hyväksytty SAMSHAn (Substance Abuse and Mental Health Service Prevention Administration) näyttöön perustuvien interventioiden rekisteriin (National Registry of Evidence Based Programs and Practices).

Target group
Toddlers Primary school age Adolescents Families Parents 
Description of the target group

Menetelmän ensisijaisena kohderyhmänä ovat perheet, jossa vanhemmalla on mielialahäiriö.

Description of the intervention

Perheinterventio on prosessityöskentelyä, jossa tavoitteena on auttaa vanhempia auttamaan omia lapsiaan. Menetelmä soveltuu käytettäväksi perheissä, joissa on kouluikäinen tai murrosikäinen lapsi. Perheintervention avulla pyritään avaamaan keskustelua vanhemman ongelmista, ja tätä kautta tukemaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua sekä vahvistamaan lasta suojaavia tekijöitä.

Perheintervention kulku rakentuu noin 45 minuutin kestoisista tapaamiskerroista (6-8 kpl), jotka etenevät seuraavasti:

1) Vanhempien tapaamiset: esittely, perheen historia ja yhteistyön sopiminen, psykoedukaatio, lasten tilanne ja pärjääminen (2 istuntoa)
2) Lasten omat tapaamiset: Keskustellaan vanhempien kanssa sovitulla tavalla sairaudesta ja kuullaan lapsen kokemuksia ja käsitystä perheen tilanteesta. Kartoitetaan lapsen omia kysymyksiä ja huolen aiheita ja kysytään, voisiko niitä nostaa esiin vanhempien tapaamisessa (1 istunto/lapsi)
3) Perheistunnon valmistelu vanhempien kanssa: miten keskustella lapsen kanssa vanhemman pulmista, perheistunnot suunnittelu (1 istunto)
4) Perheistunto: keskustellaan aikaisemmin sovituista aiheista, kannustetaan perheenjäseniä kertomaan omista kokemuksistaan, psykoedukatiivinen osuus (1 istunto).
5) Seurantaistunto (1 istunto), yleensä vanhempien kanssa, tilanteen mukaan lapset mukana: käydään läpi interventiokokemukset, kerrrataan tärkeimmät interventioteemat, ja kannustetaan perhettä jatkamaan
Lisäksi vanhempien kanssa sovitaan seurantakäynnit noin 1-2 kertaa vuodessa, jos vanhemman ongelmat jatkuvat.

Intervention periaatteista ja istuntokertojen kulusta on manuaali, joka kuuluu menetelmäkoulutukseen ja on saatavilla koulutuksen yhteydessä. Perheintervention materiaalit kuuluvat menetelmäkoulutukseen ja ovat saatavilla koulutuksen yhteydessä. Perheinterventioon liittyen on julkaistu opaskirjasia, jotka ovat tulostettavissa Suomen Mielenterveysseuran sivuilta.

Evidence
Moderate
Evidence
2 / 3

Toimiva lapsi ja perhe –menetelmiin kuuluvan Perheintervention osalta on kohtalaista näyttöä suotuisista muutoksista mielialahäiriöstä kärsivän vanhemman ja hänen puolisonsa sekä heidän 8-15 vuotiaiden lastensa osalta: vanhempien käytös, kommunikaatio ja asenteet suhteessa lapsiin sekä lasten ymmärrys vanhemman mielialahäiriöstä kehittyvät pitkäaikaisseurannassa suotuisammin luentomuotoiseen lyhytinterventioon osallistuneiden vanhempien perheisiin verrattuna.

Lisäksi Perheintervention osalta on saatu kohtalaista näyttöä mielialahäiriöstä kärsivien vanhempien 8-16 vuotiaiden lasten tunne-elämän ongelmien ja ahdistuneisuuden vähenemisestä ja prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymisestä tutkimuksissa, joissa menetelmää on vertailtu Lapset puheeksi –keskusteluun (linkki Lp-keskusteluun).

Kansainväliset tutkimukset
Beardsleen kehittämää Perheinterventiota on tutkittu USA:ssa. Vaikuttavuutta (efficacy) tutkittiin RCT-asetelmalla (perheinterventio vs. kevyt luentomuotoinen interventio (kaksi psykoedukatiivista luentoa vanhemmille) aktiivisena kontrollina, n = 105 perhettä, joissa 8-15 vuotias lapsi ja toinen vanhemmista masentunut) (Beardslee ym. 1997; Beardslee ym. 2003), lisäksi julkaistu tulokset 4,5-vuoden seurannasta (Beardslee ym. 2007). Tulosmuuttujina olivat vanhempien käytös, kommunikaatio ja asenteet suhteessa lapsiin sekä lapsen ja vanhempien psyykkiset oireet ja toimintakykyä. Näitä mitatiin standardoiduin kyselylomakkein (Youth Self-Report; Family Relationship Inventory), toimintakykymittarein (GAS) ja puolistrukturoiduin haastatteluin (mm. Kiddies-SADS; Semistructured Interview about the Intervention).

Ruotsista perheinterventiosta on julkaistu laadullinen vertaisarvioitu tutkimus, jossa yhdeksää perhettä (yhteensä 14 lasta ja vanhempaa) haastateltiin heidän kokemuksistaan Perheinterventioon liittyen (Pihkala, Sandlund & Cederström, 2011). Lisäksi Beardsleen perheinterventiosta on parhaillaan meneillään satunnaistettu kontrolloitu tutkimus Chilessä (de Angel, Prieto, Galdstone, Beardslee & Irarrázaval, 2016).

Tutkimukset Suomessa
Suomessa tutkittiin menetelmien soveltuvuutta suomalaiseen järjestelmään kyselylomaketutkimuksella (Solantaus ym. 2009), jossa kartoitettiin Perheinterventioon ja Lapset puheeksi – interventioon satunnaistettujen vanhempien ja lasten kokemuksia (n=109). Lisäksi kliinikot arvioivat kirjallisesti menetelmäuskollisuutta. Toikka ja Solantaus (2006) tutkivat kouluttajiksi kouluttautuneiden työntekijöiden keskuudessa kyselylomakkeella (n = 30) koulutuksen vaikutusta ammatillisiin taitoihin ja työtyytyväisyyteen sekä implementaation onnistumista (Toikka & Solantaus, 2006).

Satunnaistetussa kenttätutkimuksessa (n = 109 perhettä) perheinterventiota (6 krt, 30-45 min) ja Lapset puheeksi -keskustelua (aktiivinen kontrolli) verrattiin aikuispsykiatriassa tilanteissa, joissa toinen vanhempi hoidossa masennuksen vuoksi. Standardoiduilla mittareilla tutkittiin menetelmien vaikuttavuutta perheen lasten tunne-elämään, attribuutiotyyliin ja käyttäytymiseen, seurannan pituus oli 1,5 vuotta (Solantaus ym 2010; Punamäki ym. 2013). Lisäksi on tutkittu ammattilaisten kokemuksia Tl&P -menetelmistä tilanteissa, joissa lapsen toinen vanhempi sairastaa syöpää (Niemelä ym, 2010, 2012).

Edellä mainittujen vertaisarvioitujen tutkimusten lisäksi menetelmään liittyen on julkaistu alueellisia raportteja ja selvityksiä mm. menetelmää käyttäneiden ammattilaisten ja asiakkaiden kokemuksista (esim. Niemi, 2008).

Effectiveness
Moderate
Effects
2 / 3

Kansainväliset tutkimukset

Verrattaessa Perheinterventiota kevyeen luentomuotoiseen interventioon USA:ssa RCT-tutkimuksessa, havaittiin molemmissa ryhmissä merkittävä parannus vanhemman lapseen liittyvässä käytöksessä ja asenteissa (vanhempien raportoimana; mittauspisteet ennen interventiota, intervention jälkeen sekä vuosi ja kaksi vuotta intervention jälkeen), mutta perheinterventioryhmässä muutokset olivat tilastollisesti merkitsevästi suurempia. Molemmissa ryhmässä lapset raportoivat ymmärtävänsä paremmin vanhemman sairautta ja lasten internalisoivat oireet vähenivät merkitsevästi. Tutkimuksessa ei raportoitu efektikokoja. (Beardslee ym. 2003). 4,5 vuoden seurannassa havaittiin perheinterventioryhmässä aktiivista kontrolliryhmää suurempi muutos vanhempien käytöksessä, kommunikaatiossa ja asenteissa suhteessa lapsiin (efektikoko d = 0,84, ei raportoitu luottamusväliä) ja lapsen ymmärryksessä suhteessa vanhemman mielialahäiriöön (efektikoko d = 0,33, ei raportoitu luottamusväliä). Lasten internalisoivat oireet vähenivät ja perheen ihmissuhteet (Family Relationship Inventory, FRI) kohenivat molemmissa ryhmissä, eikä ryhmien välillä havaittu näissä muuttujissa merkittäviä eroja (Beardslee ym., 2007).

Ruotsissa laadullisella tutkimusasetelmalla saatujen tulosten mukaan lapset kokivat Perheinterventioon osallistumisen jälkeen helpotusta ja huolten vähenemistä vanhemman sairauteen liittyvän tiedon ja avoimuuden lisääntymisen johdosta (Pihkala, Sandlund & Cederström, 2011)

Suomalaiset tutkimukset

Vaikuttavuus: 109 interventioon osallistunutta perhettä, joissa vähintään toisella vanhemmalla oli mielialahäiriödiagnoosi, satunnaistettiin Perheinterventioon ja Lapset puheeksi –keskusteluun. Lasten (n = 149) psyykkistä vointia arvioitiin SDQ-mittarilla ja ahdistusta mittaavalla SCARED-instrumentilla 4kk, 10kk ja 18 kk seurantapisteissä. Analyyseissa kontrolloitiin vanhemman masennuksen aste. Vaikutukset olivat odotetun suuntaisia ja interventioiden välillä oli vähän eroja: Molemmat interventiot vähensivät tilastollisesti merkitsevästi lasten tunne-elämän ongelmia ja ahdistuneisuutta ja lisäsivät prososiaalista käytöstä kummassakin ryhmässä. Perheinterventio oli Lapset puheeksi –interventiota vaikuttavampi lasten emotionaalisiin oireisiin ja prososiaaliseen käytökseen heti intervention jälkeen (0-4 kk), pidemmässä seurannassa (4-10 kk) Lapset puheeksi -keskustelun vaikutukset kasvoivat, 10-18 kk seurannassa interventioiden välillä ei ollut eroja. Tutkimuksessa ei ollut hoitamatonta kontrolliryhmää. Efektikokoja tai niiden luottamusvälejä raportoitu (Solantaus ym. 2009)

Punamäki ym. (2013) seurantatutkimuksessa tutkittiin interventioiden (Lp –keskustelu ja Perheinterventio) vaikutusta 8-16-vuotiaiden lasten (n = 145) attribuutiotyyliin ja tunne-elämän oireisiin (SDQ), seuranta tehtiin 10kk ja 18 kk intervention jälkeen. Attribuutiotyylissä havaittiin myönteinen muutos ainoastaan Lp-keskustelu –ryhmässä. Tutkimuksen rajoitteena varsin suuri kato, attribuutiomittarin reliabiliteetti heikohko.

Menetelmän kehittäjät ovat edellä mainittujen tulosten perusteella todenneet, että LP-keskustelu todennäköisesti lisää enemmän vanhempien omaa toimijuutta, kun taas perheinterventio toimii enemmän terapeuttisena prosessina.

Koulutettujen kokemukset

Laajaan Tl&P kouluttajakoulutukseen (sisältäen koulutuksen Perheinterventioon, Lapset puheeksi –keskusteluun (linkki), ja Lapset puheeksi -neuvonpitoon) osallistuneista (n = 45) 85% koki koulutuksen hyödylliseksi, 15% melko hyödylliseksi; 80-90% koki työnilon ja kasvaneen mielenterveyshäiriöstä kärsivien vanhempien perheiden tukemisessa ja kokivat myös aihepiirin tietojensa lisääntyneen muun muassa lasten tukemiseen, lasta suojaaviin tekijöihin ja vanhemman masennuksen vaikutuksiin liittyen. Uusin menetelmien käyttöönotto oli lisännyt työhön liittyvää stressiä, toisaalta vastaajien ei ollut aiempaa vaikeampaa selvitä työpaineesta. Yhteistyö lastensuojelun kanssa oli parantunut. Kaikki työntekijät käyttivät menetelmää omassa työssään koulutuksen päätyttyä ja 77% oli levittänyt menetelmiä muille työntekijöille. Esimiesten asenne menetelmiin oli valtaosin positiivinen. Kaikki vastaajat pitivät todennäköisenä, että he käyttäisivät menetelmiä työssään jatkossakin (Toikka & Solantaus, 2006).

Vanhempien kokemukset, fideliteetti ja turvallisuus

Solantaus ym. (2009) keräsivät lasten ja vanhempien kokemuksia Perheinterventiosta ja Lapset puheeksi –keskustelusta (linkki) perheissä, joissa oli yksi tai useampi vanhempi, jolla oli mielialahäiriödiagnoosi. Kuudestakymmenestä Lapset puheeksi -perheinterventioon osallistuneesta vanhemmasta 86% raportoi keskustelujen ilmapiirin hyväksi, ja he kokivat huolten vähentyneen, itseymmärryksensä ja tulevaisuudenuskon lisääntyneen sekä vanhemmuutensa parantuneen. Yli puolet lapsista raportoi kommunikoinnin vanhempien kanssa helpottaneen Perheintervention myötä, ja lapset kokivat vanhempien ymmärtävän heitä aiempaa paremmin. 85% lapsista suosittelisi interventiota muille lapsille ja yli 95% koki voineensa sanoa kaikki tai suurimman osan niistä asioista, joita halusi sanoa. Sekä Perheintervention että Lapset puheeksi –keskustelun (linkki) menetelmän käytössä oltiin menetelmäuskollisia käyntikertojen lukumäärää ja käyntien sisältöä arvioitaessa (fidelity).

Kokonaisuudessaan arviot molemmista menetelmistä olivat myönteisiä, mutta perheinterventio arvioitiin vanhempien toimesta positiivisemmin kuin Lapset puheeksi –interventio. Interventiot eivät lisää vanhempien ahdistusta tai masennusta, eikä stigman kokemusta (häpeää, syyllisyyttä). (Solantaus ym., 2009)

Niemelä (2010) tutki haastattelututkimuksessa työntekijöiden (n = 7) pitkäaikaisia kokemuksia Lapset puheeksi –keskustelun (linkki) ja Beardsleen perheintervention käytöstä perheiden kanssa, joissa toinen vanhempi sairasti syöpää, sekä arvioi interventioiden vaikutusta vanhempien psykiatrisiin oireisiin (14 vanhempaa; SCL-90 -instrumentti; ei kontrolliryhmää) neljä kuukautta intervention jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen interventiota (Niemelä, 2012).

Kliinikoiden kokemukset Lapset puheeksi -keskustelun sekä perheintervention käytöstä syöpää sairastavan vanhemman perheiden kanssa olivat myönteisiä (Niemelä, 2010), lisäksi todettiin neljän kuukauden seurannassa vanhempien psykiatristen oireiden laskeneen normaaliväestön tasolle (Niemelä, 2012).

Usefulness
Strong
Usefulness – Total score
10 / 15
Training
2 / 3

Perheinterventiopätevyyden voi saavuttaa laajan Toimiva Lapsi ja Perhe –koulutuksen kautta, jonka kesto on kaksi lukukautta, yhteensä 12 koulutuspäivää. Koulutus antaa pätevyyden toteuttaa itsenäisesti Lapset puheeksi -perheinterventiota, -keskustelua ja –neuvonpitoa. Opetukseen kuuluu monipuolinen valikoima opetusmenetelmiä: luentomateriaalin lisäksi rooliharjoituksia, ryhmäkeskusteluja, reflektointia, tapausselostuksia sekä kirjallinen työ. Koulutettavat suorittavat kolme perheinterventiota koulutuksen aikana, joista kaksi tuodaan ryhmätyönohjaukseen käsittelyyn.

Training availability
3 / 3

Suomessa on eri puolilla maata noin 320 kouluttajaa, jotka pystyvät kouluttamaan Toimiva lapsi ja perhe -menetelmäperheen eri menetelmiin, näistä 110 on Perheinterventio-kouluttajia. Koulutusten hinta on noin 800-1000 euroa /pv+ alv.

Cost effectiveness
0 / 3
Kustannustehokkuustutkimuksia Perheinterventiosta ei ole tehty.
Suitability
3 / 3

Työmenetelmä soveltuu Suomen olosuhteisiin, ja menetelmälle on kansallinen tarve, Menetelmä on ollut käytössä Suomessa jo vuosia (työ aloitettu 2001), Se on otettu kentällä asiakkaiden sekä työntekijöiden taholta hyvin vastaan ja menetelmä soveltuu kentän toimintatapoihin (mm. Solantaus ym. 2009; Niemelä ym. 2010, Niemi, 2008).

Evaluation/appraisal
2 / 3

Kaikkia Lapset puheeksi -menetelmiä käyttöön otettaessa korostetaan, että työstä tulee tehdä päätös organisaation johdossa ja päätös tulee kirjata näkyviin. Työn toteutumista tulee myös valvoa ja siihen pitää liittää raportointivelvollisuus.

Yksittäisen perheen kohdalla menetelmän vaikutuksia ja yhdessä sovittujen tavoitteiden toteutumista arvioidaan seurantakäyntien kautta.

References
  • Beardslee, W., Gladstone, T., Wright, E., Cooper, A. (2003) A family-based approach to the prevention of depressive symptoms in children at risk: evidence of parental and child change. Pediatrics, 112e119-131. Link to the reference
  • Beardslee, W. R. & Podorefsky, D. (1988). Resilient adolescents whose parents have serious affective and other psychiatric disorders: Importance of self-understanding and relationships. American Journal of Psychiatry, 145, 63–69 Link to the reference
  • Beardslee W, Wright E, Gladstone T, Forbes, P. (2007). Long-term effects from a randomized trial of two public health preventive interventions for parental depression. Journal of Family Psychology, 21, 703–713. Link to the reference
  • Beardslee W, Salt P, Versage E, Gladstone T, Wright E, Rothberg P. (1997). Sustained change in parents receiving preventive interventions for families with depression. American Journal of Psychiatry, 154, 510-515 . Link to the reference
  • de Angel, V., Prieto, F., Gladstone, T., Beardslee, W. & Irarrázaval, M. (2016). The feasibility and acceptability of a preventive intervention programme for children with depressed parents: study protocol for a randomised controlled trial. Trials, 17, 237. Link to the reference
  • Niemelä, M., Väisänen, L., Marshall, C., Hakko, H. & Räsänen, S. (2010). The experiences of mental health professionals using structured family-centred interventions to support children of cancer patients. Cancer Nursing 33, E18–27. Link to the reference
  • Niemi, H. (2008). Toimiva lapsi ja perhe – työmenetelmien arviointiselvitys. Vanhempien ja työntekijöiden näkemyksiä. Lapin sairaanhoitopiiri, Rovaniemi. Link to the reference
  • Pihkala, H., Sandlund, M. & Cederström, A. (2011). Children in Beardslee’s family intervention: Relieved by understanding of parental mental illness. International Journal of Social Psychiatry, 58, 623 – 628. Link to the reference
  • Punamäki, R-L, Paavonen, J., Toikka, S., & Solantaus, T. (2013). Effectiveness of preventive intervention in improving cognitive attributions among children of depressed parents: A randomized study. Journal of Family Psychology 27, 683-690 Link to the reference
  • Solantaus, T. & Beardslee, W. (2001). Kun isä tai äiti sairastaa depressiota: interventio lasten psyykkisten häiriöiden ehkäisemiseksi. Teoksessa Inkinen, M. (toim.) Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. Helsinki: Tammi. 117–137.
  • Solantaus, T. & Niemelä, M. (2016) Arki kantaa – kun se pannaan kantamaan. Perheterapia, 1, 21-33. Link to the reference
  • Solantaus, T., Toikka, S., Alasuutari, M., Beardslee, W.R. & Paavonen, E.J. (2009) Safety, Feasibility and Family Experiences of Preventive Interventions for Children and Families with Parental Depression. International Journal of Mental Health Promotion 11, 15-24. Link to the reference
  • Solantaus, T., Paavonen, E.J., Toikka, S., & Punamäki, R-L. (2010) Preventive interventions in families with parental depression: Children's psychosocial symptoms and prosocial behaviour. European Child and Adolescent Psychiatry, 19, 883-92. Link to the reference
  • Toikka S. & Solantaus T. (2006). The Effective Family Programme II. Clinicians' Experiences of Training in Promotive and Preventative Methods in Child Mental Health. International Journal of Mental Health Promotion, 8, 4-10. Link to the reference