Kannustava vuorovaikutus -ohjelma (ICDP – International Child Development Programme)
Kokonaisarvio
Täyttää sisäänottokriteerit.
Menetelmä, jolla vähäinen vaikutusnäyttö tai käyttökelpoisuus
*
Kuvaus

Kannustava vuorovaikutus (ICDP) on ihmisten voimavaroihin ja suhteisiin pohjautuva ohjelma. Tavoitteena on tukea ja edistää vanhempien sekä perheiden parissa työskentelevien ammattihenkilöiden vuorovaikutustaitoja ja lapsinäkemystä. Ohjelma on terveyttä edistävä ja ongelmia ennaltaehkäisevä, ja se soveltuu kaikenikäisille lapsille.   Kannustava vuorovaikutus kohdistuu koko yhteisöön. Se on sovellettavissa eri toiminta-alueilla, kuten esiopetuksessa, koulussa, lasten terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Ohjelmaa ei ensisijaisesti ole kohdistettu lapsiin, joilla on ongelmia, vaan se auttaa aikuisia omaksumaan terveyttä edistävän suhtautumistavan lapsiin. Ohjelma perustuu uusimpaan kehityspsykologiseen tietämykseen sekä oppimisen ja vuorovaikutuksen teorioihin. Tausta-ajatuksena ovat tutkimislöydökset myönteisen ja lasta kuuntelevan vuorovaikutuksen hyödyistä, joita pidetään ratkaisevina tekijöinä lapsen hyvälle kasvulle. Ohjelma on käytössä 35 eri maassa.

Tausta

ICDP:n kehitystyö aloitettiin Oslon yliopistossa. Samaan aikaan lisääntyi myös tutkimustieto ja ymmärrys kiintymyssuhteen ja mentalisaation merkityksestä lasten ja nuorten kehitykselle. Teoriapohjassa yhdistyy mm. kiintymyssuhdeteoriaa, modernia kehityspsykologiaa, affekti- ja motivaatioteoriaa sekä lapsen oppimista koskeva tieto. Ohjelman kehitystyö on edennyt rinnakkain YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen laatimisen kanssa, jonka jälkeen sitä on koko ajan kehitetty tutkimustiedon pohjalta välineiden ja ymmärryksen saamiseksi siihen, miten lapsen oikeuksien sopimusta voidaan toteuttaa käytännössä ja konkreettisesti arjessa. WHO ja UNICEF ovat hyväksyneet ICDP -ohjelman ja käyttävät sitä toiminnassaan. Ohjelma on enemmänkin humanistiseen perinteeseen perustuva suhtautumistapa kuin varsinainen menetelmä.

Kohderyhmä
Vauvaikäiset Leikki-ikäiset Alakouluikäiset Nuoret Perheet Vanhemmat 
Kohderyhmän kuvaus

Kaikki 0–18-vuotiaat lapset, nuoret ja heidän vanhempansa sekä hoivatyön ammattilaiset.

Työmenetelmän kuvaus

ICDP-ohjelma rakentuu kolmen dialogin (tunnepohjaisen, merkityksiä luovan ja säätelevän dialogin) ympärille. Nämä kolme dialogia voidaan edelleen jakaa kahdeksaan teemaan, joista neljä ensimmäistä keskittyvät lapsen tunnetason kehitykseen, seuraavat kolme lapsen kognitiiviseen ja moraaliseen kehitykseen ja viimeinen lapsen itsesäätelykykyyn. ICDP (Kannustava vuorovaikutus) -vanhempainryhmät ovat strukturoituja, yhden tai kahden ohjaajan toteuttamia ryhmätapaamisia. ICDP vanhempainryhmät toteutetaan yleensä 5-10 vanhemman ryhmässä, 6-8 viikottaista kahden tunnin tapaamista. Ryhmässä tuetaan vanhempien kykyä olla herkempi kuulemaan ja vastaanottamaan lapsen ajatukset, keskeistä on lapsen oikeus tulla kohdatuksi kunnioittaen. ICDP-periaatteita voidaan soveltaa myös esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koulussa ja erityisopetuksessa analysoimalla arkisia tilanteita ja lapsen ilmauksia ICDP-periaatteiden ja empaattisen samastumisen kautta.

Tutkimusnäytön aste
Vähäinen
Tutkimusnäyttö
1 / 3

ICDP:n osalta on vähäistä tutkimusnäyttöä vanhemmuustaitojen ja –strategioiden sekä kasvatukseen liittyvien asenteiden kohenemisesta niiden vanhempien osalta, jotka vanhemmat osallistuvat ICDP-ohjelmaan kuuluviin vanhemmuusryhmiin.

Tähänastiset tutkimukset eivät ole sisältäneet satunnaistettua kontrolliryhmää eikä ohjelman vaikutuksia lapsiin ole mitattu. ICDP-menetelmästä on julkaistu 1990-luvulta asti runsaasti sisäisiä raportteja, kirjanlukuja ja opinnäytteitä (lista: http://www.icdp.se/wp-content/uploads/2015/09/ICDP-Evaluation-Matrix-2013sweden-1.pdf ). Ensimmäiset vertaisarvioidut tieteelliset julkaisut ICDP-vanhempainryhmien vaikutuksista ovat kuitenkin vasta ilmestyneet.

Menetelmän vaikutusten arvioinnin kannalta keskeisin on Sherrin (2014) kumppaneineen Norjassa toteuttama tutkimus, jossa on verrattu ohjelmaan hakeutuneiden vanhempien vanhemmuustaitoja sekä lapsen psyykkistä hyvinvointia kontrolliryhmään, samasta aineistosta on julkaistu myös seurantatulokset 6-12 kuukautta intervention jälkeen (Skarr ym., 2015). Interventioryhmän (n = 141) vanhemmat osallistuivat ICDP-vanhemmuusryhmiin lastentarhoissa tai terveyskeskuksissa (68% vanhemmista osallistui kahdeksaan viikottaiseen tapaamiseen, muille tarjottiin vaihteleva määrä tapaamisia). Vanhemmista kolmannes (34%) osallistui kaikkiin heille tarjottuihin ryhmätapaamisiin. Kontrolliryhmään pyydettiin vanhempia lastentarhoista ja terveyskeskuksista sosioekonomisesti vastaavilta alueilta, joissa ICDP ei ollut käytössä. Interventioryhmä täytti kyselylomakkeet ennen interventiota ja intervention jälkeen, kontrolliryhmälle ennen-jälkeen -mittaukset toteutettiin ICDP-ryhmän kestoa vastaavalla ajanjaksolla. Molemmat ryhmät vastasivat kyselylomakkeisiin, jotka kartoittivat muun muassa vanhempien kasvatusstrategioita, -käytäntöjä ja -asenteita, sekä lapsen psyykkistä hyvinvointia standardoitulla mittarilla (Strenghts and Difficulties; SDQ). Lapsi, jonka vointia vanhemmat arvioivat (ns. ”focus child”) oli interventioryhmässä keskimäärin 4,0 -vuotias (keskihajonta = 2.64, vaihteluväli 0.5–16), kontrolliryhmässä 3, 3 vuotias (keskihajonta = 1.83, vaihteluväli 0.25–11).

6 – 12 kuukauden seurannassa (Skar ym, 2015) edellä mainitusta aineistosta saatiin seurantaa varten tavoitettua interventioryhmästä 79 perhettä ja kontrolliryhmästä 62 perhettä, ja perheet täyttivät seurantaa varten vastavat kyselylomakkeet kuin tutkimuksen aiemmassa vaiheessa.

Näiden tutkimusten lisäksi on verrattu ohjelman vaikutuksia äitien ja isien (Clucas ym, 2014), vankien ja normaaliväestön (Skar ym, 2014a) sekä urdunkielisten ja norjankielisten vanhempien keskuudessa (Skar ym, 2014c) pre – post -between subjects asetelmassa. Skar ym (2014b) vertasivat Mosambikissa ICDP-ryhmään osallistuneiden tilannetta kontrolliryhmään mm. vanhemmuustaitojen ja lapsen käytösongelmien suhteen ryhmään 0,5-5 vuotta osallistumisen jälkeen (kvasikokeellinen post-interventio -asetelma). Tutkimuksia on julkaistu tähän mennessä vasta yhden norjalaisen tutkimusryhmän toimesta. Tutkimukset ovat liittyneet vanhemmuusryhmien toimintaan ja ne on toteutettu melko pienillä aineistoilla. Tutkimuksissa kerätty data pohjautuu valtaosin vanhempien itseraportointiin. Osassa tutkimuksia on varsin suuri kato. RCT-tutkimuksia ei ole tehty, mutta ensimmäinen RCT-tutkimus Ruotsissa on tekeillä.

Vaikutusten vahvuus
Vähäinen
Vaikutukset
1 / 3

Tutkimuksissa havaitut tilastollisesti merkittävät muutokset ovat pääosin olleet odotetun suuntaisia: ICDP:llä on havaittu vaikutusta mm. vanhemmuustaitoihin ja – strategioihin sekä kasvatukseen liittyviin asenteisiin (parenting strategies, child management).

Sherr kumppaneineen (2014) löysi myönteisiä vaikutuksia vanhempien kasvatukseen liittyviin strategioihin, asenteisiin ja vanhemmuustaitoihin ohjelmaan osallistuneiden vanhempien kohdalla (n = 141) kontrolliryhmään verrattuna (n = 79). Vanhemmuuden strategioita mittaavien kysymysten pistemäärässä havaittiin interventioryhmässä kohenemista ennen ja jälkeen intervention mitattuna, kun taas kontrolliryhmän pistemäärät eivät muuttuneet. Muutos interventioryhmässä oli tilastollisesti merkittävä (F(1, 117) = 25.28, p < .001; efektikoko etan osittaisneliö = .180). Vanhemman taidot ohjata myönteisesti lasta ja lapsen käytöstä (child management) olivat kohentuneet interventioryhmässä, sen sijaan kontrolliryhmässä ei ollut tapahtunut muutosta. Muutos interventioryhmässä oli tilastollisesti merkittävä (F(1, 70) = 11.94, p = .001, efektikoko etan osittaisneliö = .149). Vahvuudet ja vaikeudet mittarilla arvioidut vanhemman arjessa kokema haitat liittyen lapsen haasteisiin (SDQ -impact score) vähenivät interventioryhmässä, mutta eivät kontrolliryhmässä. Muutos interventioryhmässä oli tämänkin muuttujan kohdalla tilastollisesti merkittävä (F(1, 117) = 8.06, p = .005, efektikoko etan osittaisneliö = .065).

Skar kumppaneineen (2015) keräsivät tietoa ohjelman pitkäaikaisvaikutuksista 6-12 kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen saman aineiston pohjalta kuin edellämainitussa Sherr ym. (2014) tutkimuksessa. He totesivat ohjelmaan osallistuneilla perheillä (n = 79) edelleen suotuisia muutoksia vanhemmuusstrategioissa (efektikoko etan osittaisneliö = .053) ja -taidoissa (etan osittaisneliö = .144) kontrolliryhmään verrattuna (n = 62). Lisäksi vanhempien kokema yksinäisyys oli vähäisempää (etan osittaisneliö = .080) ja lasten ns. ”ruutuaika” vähäisempää (etan osittaisneliö = .130). Muutokset lapsen voinnissa ja käyttäytymisessä vanhemman arvioimana (Strengths and Difficulties –mittarilla) eivät olleet seurannassa merkitseviä.

Tulosten merkitystä arvioitaessa on huomioitava, että efektikoot edellä mainitussa tutkimuksessa ovat olleet verrattain pieniä. Kaikki käytetyt mittarit eivät olleet standardoituja.

Verrattaessa vanhempainryhmän vaikutuksia vankilatuomiota suorittavien isien ja kontrolliryhmän kesken, havaittiin vangeilla ICDP-ryhmän jälkeen odotusten vastaisesti laskua vanhemmuustaitoja ja elämänlaatua mittaavissa muuttujissa (Skar, 2014a). Tulosten merkityksestä sekä ICDP-menetelmän käytöstä ja soveltamisesta mm. kliinisissä ja vankeinhoitoon kuuluvissa ryhmissä tarvitaan lisätietoa.

Käyttökelpoisuus
Kohtalainen
Käyttökelpoisuus – Kokonaispisteet
7 / 15
Koulutus
2 / 3

ICDP-koulutus on kolmitasoinen.

Taso 1 Peruskoulutuksen sisältö ja tavoitteet

ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman Taso 1 koulutuksessa esitellään ohjelman sisältö, arvopohja ja teoreettinen perusta. Peruskoulutus sisältää vähintään 24 lähiopetustuntia, useimmiten jaettuna neljään koulutuspäivään. Koulutuksessa osallistujien omien toimintatapojen ja kokemusten pohdinta on tärkeä osa oppimisprosessia.
Koulutuksen kokonaisvaltainen tavoite on inspiroida osallistujia huomioimaan ja kehittämään myönteistä vuorovaikutusta lasten kesken, aikuisten kesken ja lapsen ja aikuisen välillä.
Tavoitteiden saavuttamiseksi koulutuksessa käydään läpi:
– ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman etiikka ja miten ohjelmatyöskentely liittyy YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen
– ohjelman teoreettiset lähtökohdat ja kansainvälinen levinneisyys
– ohjelman lapsinäkemys ja lapsen myönteinen uudelleenmäärittely
– ohjelman kolme dialogia ja kahdeksan vuorovaikutusteemaa
– ohjelman periaatteet aikuisen sensitiivisyyden lisäämiseksi
– ohjelman käyttöönoton ja levittämisen edellytykset.

Koulutuksen sisältö ja työmuodot
Kirjallisuuden lukemisen lisäksi iosallistujien oman reflektiokyvyn harjoittaminen on tärkeä osa peruskoulutusta. Tämän takia osallistujat tulevat:
– etsimään ja antamaan esimerkkejä oman arkensa vuorovaikutustilanteista
– tekemään ohjelmaan liittyviä käytännön harjoituksia
– videoimaan itseään ja lasta vuorovaikutustilanteessa 3 minuuttia sekä jakamaan tämän videon koulutusryhmässä
– yhdessä reflektoimaan kuvien, rooliharjoitusten ja kertomusten avulla tunnelmia ja tunneilmaisuja
– keskustelemaan ajankohtaisista lasten huolenpitoon ja kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä ja niiden kulttuurisista sidonnaisuuksista
– lukemaan ja keskustelemaan koulutuskirjallisuudesta
– pohtimaan lyhyessä, kirjallisessa yhteenvedossa omaa käsitystään ohjelmasta ja sen käyttökelpoisuudesta työssään, työpaikalla ja henkilökohtaisessa elämässä.

Taso 2 Ohjaajakoulutuksen sisältö ja tavoitteet

ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman Taso 2 koulutus syventää ohjelman osaamista sekä antaa valmiuksia välittää ohjelman sisältöä ICDP-ryhmän muodossa.
Ohjaajakoulutus sisältää vähintään 24 tuntia lähiopetusta, useimmiten jaettuna neljään koulutuspäivään vuoden aikana. Koulutuksen aikana osallistuja ohjaa omaa ICDP-ryhmäänsä vanhemmille tai ammattihenkilöille. Osallistujien omat taidot ja kokemukset ryhmän suunnittelussa ja toteuttamisessa muodostavat olennaisen osan koulutusprosessista.

Taso 2 koulutuksessa osallistujat saavat mahdollisuuden syventää teoreettista ja käytännön ymmärrystään ohjelmasta. Koulutuksen kokonaisvaltainen tavoite on tiedostaa ja kehittää osallistujien omia vuorovaikutustaitoja ja sensitiivisyyttä sekä tukea heidän yksilöllistä kehitystään ohjaajina.

Tavoitteiden saavuttamiseksi koulutuksessa käydään läpi:
– seitsemän sensitiivisyyden vahvistamisen periaatetta
– vuorovaikutuksen merkitys oppimisessa
– ICDP -ryhmän ja ohjelman implementoinnin prosessit
– sosiokulttuuriset eroavaisuudet lähiympäristössä ja työyhteisöissä
– käytännön harjoituksia, jotka tukevat koulutusprosessia ja osallistujien omaa kehitystä ohjaajiksi
– koulutuskirjallisuus, joka syventää ohjelman osaamista

Koulutuksen sisältö ja työtavat

Taso 2 pyrkii vahvistamaan osallistujien kykyä tukea ja kannustaa kasvattajia hyvään vuorovaikutukseen päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Teoreettisen tiedon ja kirjallisuuden lukemisen lisäksi osallistujat saavat ohjausta oman ICDP -ryhmänsä kanssa toimimiseen. He tutustuvat myös periaatteisiin, joiden avulla ohjelma on mahdollista implementoida omaan työyhteisöön.
Koska Kannustava vuorovaikutus ei ole manuaalipohjainen, suunnittelevat koulutukseen osallistujat itse ryhmätapaamisten sisällön ja toteutuksen. Ohjausprosessi perustuu kahdeksaan vuorovaikutusteemaan, seitsemään sensitiivisyyden vahvistamisen periaatteeseen ja sosiokulttuuristen eroavaisuuksien ymmärtämiseen.

Saadakseen ohjaajan pätevyyden, tulee osallistujan
– suunnitella ja toteuttaa oma ICDP -ryhmä vanhemmille tai ammattilaisille seitsemän sensitiivisyyden vahvistamisen periaatteen mukaisesti. Ryhmässä tulee olla vähintään neljä osallistujaa ja sen tulee kokoontua vähintään 6 kertaa.
– tehdä jatkuvia päiväkirjamerkintöjä (Lokikirja ja Tarkistuslista) ryhmän ohjauksesta
– havainnoida ja keskustella omista ja toisten vuorovaikutuskokemuksista
– havainnoida ja keskustella kulttuurisista eroavaisuuksista omassa lähiympäristössä
– tehdä harjoituksia uudelleenmäärittelystä ja empatiasta
– reflektoida sekä omia, että muiden kouluttautujien ohjausprosesseja sekä keskustella koulutuskirjallisuudesta
– kirjoittaa omat reflektoinnit sisältävä yhteenvetoraportti a) ICDP -ryhmästä b) kokemuksista koulutuksen harjoituksista ja prosessista ja c) omasta kehityksestä ja ohjelman osaamisen syventymisestä, joka on tapahtunut Taso 2 koulutuksessa.

Taso 3, kouluttajakoulutus
48 tuntia, (4 lukukautta). Kaksivuotinen koulutus, johon osallistujat hakevat. Osallistujat suunnittelevat ja vetävät oman taso 1 ja 2 koulutuksen kouluttajakoulutuksen aikana. Taso 3 koulutus antaa kouluttajapätevyyden.

Kaikista koulutuksista kerätään palautelomakkeet systemaattisesti. ICDP-ohjaajat kokoavat ryhmistään palautteet ja raportoivat pitämistään ryhmistä yhdistykselle palautteiden sisällön jäädessä heidän omaan käyttöönsä. Yhdistyksellä on mahdollisuus koota kaikkien koulutuksien palautteet yhteen ja laskea koulutuksien kokonaisarviota, mutta tällä hetkellä sitä tietoa ei ole.

Menetelmäuskollisuus ja laadunvalvonta
ICDP / Kannustava vuorovaikutus Suomi ry kutsuu kaikkia Suomessa toimivia kouluttajia koolle vähintään joka toinen vuosi, sekä tarpeen mukaan, arvioidakseen yhdessä kouluttajien kanssa ICDP-koulutusten toteutusta, laatua ja tuloksia. Kouluttajapäivien tavoitteena on myös antaa uutta tietoa, inspiraatiota, ja vaihtaa kokemuksia kouluttamisesta. Kouluttajan edellytetään osallistuvan vähintään yhteen yhdistyksen järjestämään ICDP-kouluttajatapaamiseen viisivuotiskauden aikana, seuraavan ICDP -ohjelmaan liittyvää ajankohtaista/relevanttia tutkimusta ja ohjelman kehittämistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti. Yhdistyksen edustajilla on myös oikeus vierailla koulutus/ohjaustilaisuuksissa laadun varmistamiseksi ja arvioimiseksi.

Kouluttajat, jotka toimivat myös yhdistyksen kouluttajina, kokoontuvat tämän lisäksi kouluttajaryhmän tapaamisiin säännöllisesti. Kouluttajilta edellytetään, että he ovat mukana kehittämässä ohjelmaa, ja että he osallistuvat mahdollisimman paljon myös pohjoismaisiin ICDP-verkostokokouksiin ja-tapaamisiin.
Yhdistys solmii sopimuksen jokaisen valmistuneen kouluttajan kanssa. Sopimus uusitaan joka viides vuosi edellyttäen, että kouluttaja toteuttaa vähintään yhden koulutuksen ja yhden ICDP-ryhmäohjauksen, raportoiden toiminnastaan vuosittain yhdistykselle.

Työnohjaus
Ohjaaja- ja kouluttajakoulutuksissa osallistujat saavat työnohjausta koulutuspäivien yhteydessä ryhmien ja koulutuksien vetämiseen. Ohjaaja- ja kouluttajapäivät (joka toinen vuosi) ovat myös työnohjauksellisia. Tarpeen mukaan voi saada yhdistykseltä työnohjausta ottamalla yhteyttä yhdistykseen. ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman implementointiohjeissa suositellaan myös alueellisia tai organisaation sisäisiä säännöllisiä ohjaajien tapaamisia, jotka osaltaan voivat tarvittaessa toimia työnohjauksellisina.

Koulutuksen saatavuus
2 / 3

Koulutuksia koordinoi ja kehittää ICDP Suomi ry / Kannustava vuorovaikutus Suomi ry, joka tekee yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. ICDP Suomi ry järjestää vuosittain suomenkielisen Taso 1 koulutuksen. Taso 1, 2 ja 3 koulutusta on mahdollista saada tilauksen mukaan. Koulutuksia voidaan tilauksen mukaan toteuttaa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi (kaikilla kielillä löytyy koulutuskirjallisuutta)

Suomessa on 2014 lähtien toteutettu keskimäärin 9 koulutusta vuodessa. Peruskoulutuksen käyneiden määrä on noin 400 (2017).

Suomessa on 16 kouluttajaa, jotka kouluttavat omissa organisaatoissaan. Heistä 7 toimii tarvittaessa ICDP / Kannustava vuorovaikutus Suomi ry:n toteuttamissa koulutuksissa.

ICDP-ohjaajia Suomesta löytyy noin 150. Ohjaajat toteuttavat ICDP-ryhmiä erilaisille kohderyhmille (vanhemmille tai ammattilaisille) omissa organisaatioissaan.

Suomessa mallia käytetään runsaasti mm. Paraisten kaupungin peruspalveluissa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja sivistystoimessa toimii yhteensä 50-60 menetelmään koulutettua ammattilaista. Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojekti, joka on Ensi- ja turvakotienliiton, A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliiton yhteishanke on kouluttanut yli 100 menetelmän osaajaa. Hankkeessa on toteutettu ICDP- pohjaista päihdetyötä (Hietakangas, 2013).

Kustannustehokkuus
0 / 3
Ei tutkimustietoa kustannustehokkuudesta.
Soveltuvuus
2 / 3

Menetelmä on kansallisiin tarpeisiin soveltuva, ja menetelmästä on tuoretta kokemusta Suomessa. Toimijoiden kokemukset hyviä ja vahvuuksina on pidetty menetelmän joustavuutta ja sovellettavuutta erilaisten ryhmien, asiakkaiden ja tilanteiden tarpeisiin sopivaksi (mm. Hietakangas, 2013). Asiakkaiden kokemuksista ei kuitenkaan toistaiseksi ole kerätty tietoa systemaattisesti.

Mittaaminen/arviointi
1 / 3

ICDP-ohjaajat kokoavat ryhmistään palautteet ja raportoivat pitämistään ryhmistä yhdistykselle palautteiden sisällön jäädessä heidän omaan käyttöönsä.

Käynnistäessä ohjelmaa edellytetään huomioitavaksi seuraavia implentaation edellytyksiä, jotta sensitiivisyyden vahvistamiselle löytyy mahdollisimman hyvät edellytykset: paikallisten viranomaisten tuki, reunaehdot, osallistujan tahtotila, toteuttamissuunnitelma, toteuttamistavan laatu ja intensiteetti, seurannan suunnitelma ja kesto, itsearviointi ja sisäänrakennettu kannustinjärjestelmä.

ICDP / Kannustava vuorovaikutus Suomi ry:n myymissä koulutuksissa tarjotaan koulutuksen kustantajalle tukea ja perehdytystä implementointiin ennen koulutuksen alkua. Organisaatioiden omien kouluttajien tulisi huolehtia tästä ennen koulutuksien alkua organisaationsa sisällä (”laaduntarkkailu organisaatiossa”-lomake)

Viitteet
  • Clucas, C., Skar, A-M., Sherr, L. & von Tetzchner, S. (2014). Mothers and Fathers Attending the International Child Development Programme in Norway. The Family Journal, 22, 409-418.
  • Edenhammar, K (2012). Lasta kunnioittaen. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista ja ICDP-ohjelma. Paraisten kaupunki.
  • Hietakangas, N.K. (2013). ICDP – Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojektin (ICDP-projekti) arviointiraportti 2013. Helsinki: Sininauhaliitto, 2013.
  • Hundeide, K. (2009). Vägledande samspel i praktiken; genomförande av ICDP-programmet. Värnamo: Stiftelsen ICDP Sweden.
  • Hundeide, K. (2006). Sociokulturella ramar för barns utveckling – barns livsvärldar. Lund: Studentlitteratur.
  • Sherr, L., Skar, A-M, Clucas, C., von Tetzchner, S. & Hundeide,K. (2014) Evaluation of the International Child Development Programme (ICDP) as a community-wide parenting programme, European Journal of Developmental Psychology, 1, 1-17. Linkki viitteeseen
  • Skar, A-M. S., von Tetzchner, S., Clucas, C., & Sherr, L. (2015). The long-term effectiveness of the International Child Development Programme (ICDP) implemented as a community-wide parenting programme. European Journal of Developmental Psychology, 12, 54–68. Linkki viitteeseen
  • Skar A-M, von Tetzchner, S., Clucas, C. & Sherr, L. (2014a). Paradoxical correlates of a facilitative parenting programme in prison—counter-productive intervention or first signs of responsible parenthood? Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention, 15, 35-54.
  • Skar, A-M., Sherr, L., Clucas, C., von Tetzchen, S. (2014b). Evaluation of Follow-Up Effects of the International Child Development Programme on Caregivers in Mozambique. Infants & Young Children, 27, 120-135.
  • Skar, A-M., von Tetzchner, S. Clucas, C., Sherr, A-M (2014c). The Impact of a Parenting Guidance Programme for Mothers with an Ethnic Minority Background. Nordic Journal of Migration Research, 4, 108–117.