Pidä kiinni ® -hoito-ohjelma
Kokonaisarvio
Täyttää sisäänottokriteerit.
Menetelmä, jolla vähäinen vaikutusnäyttö tai käyttökelpoisuus
*
Kuvaus

Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni® on päihdeongelmaisille odottaville äideille ja vauvaperheille tarkoitettu hoitokokonaisuus, joka rakentuu kokonaisuudeksi kahdesta osa-alueesta: vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen sekä hoito yhdistyvät erityisesti lasta odottavien ja vauvaperheiden tarpeisiin kehitettyyn päihdekuntoutukseen. Perusajatuksena on, että äitiyttä ja vanhemmuutta voidaan vahvistaa yhtä aikaa päihteettömyyden tukemisen kanssa. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni äiti saavuttaisi päihteettömyyden ja selviytyisi riittävän hyvin lapsensa ensisijaisena hoitajana.

Menetelmän arvioinnin kannalta on huomattava, että asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan räätälöitävän ja useita eri työmenetelmiä ja –välineitä hyödyntävän hoitojärjestelmän vaikutuksen arviointi Kasvun tuki -kriteerein on lähtökohtaisesti haastavampaa yksittäisen intervention arviointiin verrattuna.

Tausta

Pidä kiinni -hoitojärjestelmän juuret ovat 1980 -luvulla, jolloin päihdeongelmaisten äitien määrän havaittiin kasvaneen Suomen ensikodeissa ja naisten sairaalassa Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollossa havaittiin päihdeongelmien lisääntyneen myös odottavien äitien keskuudessa. Todettiin, että perinteisen ensikodin rinnalle tarvittiin uusi hoitomalli, joita Ensi- ja turvakotien liitossa lähdettiin kehittämään.

Hoitomallin perustana on varhaisen vuorovaikutuksen, vanhemmuuden tukeminen ja päihdekuntoutuksen yhdistäminen. Teoreettisena taustana on kiintymyssuhde- ja mentalisaatioteoria sekä päihdeongelman näkeminen toimintataipumuksena. Keskeistä on hoidon kohdistuminen äidin ja lapsen suhteen intensiiviseen vahvistamiseen jo odotusajasta lähtien, vuorovaikutusta hoitamalla. Taustalla on neurobiologiaan pohjautuva ajatus siitä, että vahvistamalla positiivisia ja onnistuneita vuorovaikutuskokemuksia äidin ja vauvan välillä saadaan äidin aivojen mielihyväradastot päihteiltä vauvalle ja vanhemmuuden käyttöön (Suchman, 2006). Reflektiivinen työote yhdistää vanhemmuuden tukemisen ja päihdekuntoutuksen. Kaikkien yksiköiden työryhmät on koulutettu reflektiiviseen työotteeseen. Kuntoutuksen ydinajatukset Pidä kiinni -hoitomallissa ovat:

Kiinnipitävä ympäristö
1. luottamuksellinen, hyväksyvä, välittävä asiakassuhde
2. toiveikkuuden ilmapiiri
3. kannattelu ja hoiva

Varhainen vuorovaikutussuhde ja vanhemmuus
1. kiintymyssuhde elämän perustana
2. vauvan/lapsen ensisijaisuus arjessa
3. mentalisaatioteoria

Päihdekuntoutus
1. yhteisökuntoutus, jossa yhdistyy vertais- ja ammatillinen tuki
2. vanhemmuus motivaation lähteenä, päihteetön arki
3. päihteiden käytön tarkastelu lapsen kannalta
4. päihdeongelma toimintataipumuksena 5. motivoiva haastattelu

Lisäksi Pidä kiinni -hoitoyksiköissä on verkostoiduttu paikallisesti laajasti ja vaikutettu yhteiskunnallisesti.

Kohderyhmä
Vauvaikäiset Perheet Vanhemmat 
Kohderyhmän kuvaus

Odottavat äidit ja vauvaperheet, joilla on päihdeongelma. Osallistua voivat äidit tai molemmat vanhemmat vauvansa kanssa. Taustallaan kohderyhmän äideillä ja perheillä on yleisesti hyvin monenlaisia ongelmia. Moni on kokenut hylkäämistä, kaltoinkohtelua ja vanhempien päihteiden käyttöä jo omassa lapsuudessaan.

Työmenetelmän kuvaus

Hoitomallissa huomioidaan joustavasti kunkin asiakkaan yksilöllinen tilanne. Olennaisena osana hoitomallia on työntekijöiden reflektiivinen työtapa, joka yhdistää arjessa vanhemmuuden tuen ja päihdekuntoutuksen. Työntekijöiltä edellytetään päihde-, lastensuojelu- ja vauvatyön osaamista sekä kokemusta.

Mallissa huomioidaan asiakkaan elämäntilanteen haastavuus ja toimintatavat ovat joustavampia, mikä mahdollistaa asiakkaiden kehitystarpeisiin reagoimisen. Vastuu vauvasta on vanhemmalla, mutta sitä tuetaan tarpeen mukaan ja varsinkin alussa tiiviisti. Interventiossa opetellaan elämään vauvaperheen arkea yhteisön päiväohjelman mukaan, jossa vauvan tarpeet otetaan huomioon. Säännöllinen ruokailu- ja unirytmi sekä kuntouttavat yhteisökokoukset, muut ryhmät, yksilökeskustelut oman työntekijän kanssa ja vanhempi-vauva-työ ovat tärkeitä osia viikko-ohjelmassa. Yhtä tärkeää on yhdessä elettävä arki, jossa työntekijät ovat läsnä ja puuttuvat tarvittaessa nopeastikin.

Pidä kiinni -avopalveluissa on sama perustehtävä, mutta yhteisökuntoutus toimii väljemmin. Ryhmien lisäksi on yksilökeskusteluja ja mm. kotikäyntejä sekä etsivää työtä. Kuntoutus on avopalveluissa tiivistä, keskimäärin kolmena päivänä viikossa keskusteluja ja / tai toiminnallista hoitoa. Avopalvelun on tarkoitus hoitaa niitä odottavia äitejä ja vauvaperheitä, jotka selviävät kevyemmällä tuella tai toimia joko ensikotijaksoa ennen tai jälkeen perheen hoitopaikkana.

Kuntoutuspaikat ovat valtakunnallisia ja niihin voi hakeutua ympäri Suomea.

Tutkimusnäytön aste
Vähäinen
Tutkimusnäyttö
1 / 3

Pidä kiinni –hoitomallin osalta on vähäistä näyttöä siitä, että raskauden aikana ja/tai synnytyksen jälkeen hoitomalliin osallistuneiden päihteitä käyttävien äitien keskimääräinen mentalisaatiokyky nousee intervention aikana. Tutkimuksissa ei ole ollut kontrolliryhmää.

Hoitomallia on tarkasteltu prospektiivisessa vaikuttavuustutkimuksessa, joka rajoittui hoidettavan ryhmän sisäisten erojen tarkasteluun. Mukaanottokriteerit olivat hoitoontulo odotusaikana tai heti synnytyksen jälkeen sekä suunniteltu ensikotijakson pituus vähintään 4 kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Poissulkukriteerit olivat tiedetty vakava somaattinen sairaus äidillä tai vauvalla (muu kuin päihteiden käyttöön liittyvä) sekä monisikiöraskaus. Äiti-vauvapareja oli mukana 34, hoitojakson pituus oli keskimäärin 9 kuukautta.

Tutkimuksessa kerättiin tietoja mm. äidin taustasta, päihdeongelman laadusta ja historiasta, psyykkisestä ja somaattisesta voinnista, traumakokemuksista, mentalisaatiokyvystä, elämäntilanteesta, vauvan kehityksestä sekä äidin ja vauvan välistä vuorovaikutussuhteesta. Seurantakäynneillä ensikotijakson jälkeen kartoitettiin tietoja äidin päihteiden käytöstä, lapsen ja äidin yhdessä asumisesta, tarvituista sijoitusjaksoista sekä lapsen kehityksestä.

Tutkimusmenetelmät olivat kansainvälisesti kehitettyjä ja validoituja ja sisälsivät äidin suoria haastatteluja, äidin ja vauvan yhteisten vuorovaikutustilanteiden videokuvauksia, vauvan kehitysarvion sekä kyselylomakkeita, äitien psykiatrisesta oireilusta ja päihteidenkäytöstä, vuorovaikutuksesta ja kokemuksista vauvan kanssa (haastattelut, videonauhat) sekä vauvan kehityksestä.

Tutkimuksen tuloksista on ilmestynyt kaksi kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistua vertaisarvioitua artikkelia (Pajulo ym. 2011, Pajulo ym. 2012)

Edellisten lisäksi hoitomallia on arvioitu Ensi- ja turvakotien liiton työpapereissa ja opinnäytetöissä. Pikulinsky & Tammivuori (2014) toteuttivat laadullisen tutkimuksen, jossa tavoitettiin strukturoidun puhelinhaastattelun avulla joukko Oulunkylän ensikodissa hoitoon osallistuneita äitejä (n = 41) ja arvioimalla heidän elämäntilannettaan (mm. päihteidenkäyttö, huoltajuus, asuminen) sekä kokemuksia hoitomallista, kahdeksan äitiä osallistui myös laadulliseen haastatteluun (Pikulinsky ja Tammivuori 2014). Lisäksi Leppo (2012) on arvioinut asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteistyökumppanien kokemuksia hoitojärjestelmästä laadullisin haastatteluin.

Vaikutusten vahvuus
Vähäinen
Vaikutukset
1 / 3

Pajulo ym. (2011) mukaan hoito-ohjelmaan osallistuneista äideistä (n = 34) puolet oli raskauden aikana masentuneita ja 35% oli jokin psykiatrinen häiriö. Vauvan ollessa 4 kuukauden ikäinen, ei yhdenkään äidin vuorovaikutusta vauvan kanssa luokiteltu sensitiiviseksi ja yli puolella äideistä vuorovaikutuksessa oli huomattavia puutteita (“high-risk”). Seurannassa ilmeni, että 70 prosenttia äideistä kotiutui yhdessä vauvansa kanssa niin, että äiti oli vauvan pääasiallinen hoitaja. Kahden vuoden seurannan aikana 38% lapsista tarvitsi lastensuojelun tukea äidin päihteidenkäytön tai puutteellisen vanhemmuuden vuoksi. Lisäksi todettiin päihdeäitien keskimääräisen mentalisaatiokyvyn nousseen intervention aikana. Hoidon lopulla mitatun mentalisaatiokyvyn heikkous oli yhteydessä äitien päihderelapseihin hoidon päätyttyä. (Pajulo ym. 2012). Aineisto edellä mainituissa tutkimuksissa oli pieni ja seurannasta tippuneiden äitien osuus oli suuri.

Laadulliseen tuloksellisuus- ja vaikuttavuusselvitykseen osallistuneet äidit (n = 41i) kokivat saavansa hoitomallin työskentelytavasta tukea itselleen ja vauvalleen. 84% tavoitetuista äideistä asui yhdessä lapsen kanssa ja yhtä lukuun ottamatta heillä ei ollut päihteidenkäyttöä (Pikulinsky ja Tammivuori, 2014). Asiakkaat kuvaavat ensikoti-kuntoutuksen mahdollistaneen perusteellisen elämän muutoksen eli päihteettömyyden, normaalin vauvaperheen arjen ja vanhempana toimimisen (Leppo, 2012).

Käyttökelpoisuus
Kohtalainen
Käyttökelpoisuus – Kokonaispisteet
8 / 15
Koulutus
2 / 3

Menetelmäkoulutus koostuu alkukoulutuksesta (perusjakso, 8 päivää), jossa perehdytään mm. päihdeongelmaan, varhaiseen vuorovaikutukseen ja yhteisökuntoutukseen. Menetelmäkoulutuksessa on keskeisellä sijalla reflektiiviseen työotteeseen kouluttautuminen (10-12 päivää). Reflektiiviseen työotetta tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, mm. työntekijän, äiti-lapsi -suhteen ja työyhteisön näkökulmasta. Koulutus pyritään järjestämään työn ohessa työpaikkakoulutuksena.

Laadun varmistamiseksi järjestetään jatkuvaa täydennyskoulutusta Pidä kiinni -mallin ydinalueilta ja koulutuksista kerätään myös palautetta.

Pidä kiinni -koordinaatio- ja kehittämistiimi järjestää lisäksi vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon kunta- ja järjestötoimijoille, asiantuntijoille ja päättäjille suunnattuja koulutustilaisuuksia, jotka ovat tavoittaneet tuhansia ammattilaisia (Teppo, 2012).

Koulutuksen saatavuus
1 / 3

Koulutusta järjestetään Pidä kiinni -hoitomalliin erikoistuneissa ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä ja se pyritään järjestämään työn ohessa työpaikkakoulutuksena.

Kustannustehokkuus
0 / 3
Ei tutkimustietoa kustannustehokkuudesta.
Soveltuvuus
3 / 3

Kehitetty Suomessa, Suomen palvelujärjestelmään soveltuvaksi ja kansallisten tarpeiden mukaisesti, joten soveltuvuus hyvä. Mallista on vuosien kokemus ja hoitojaksoille on osallistunut tuhansia vanhempia. Vuosittain Pidä kiinni -ensikotien ja avopalveluyksiköiden kuntoutukseen osallistuu noin 250 perhettä.

Myös työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kokemukset ovat hyviä (mm. Leppo, 2012).

Mittaaminen/arviointi
2 / 3

Pidä kiinni -hoitojärjestelmälle on laadittu laatujärjestelmä ja laatukriteerien toteutumista arvioidaan jokaisessa yksikössä jatkuvasti jatkuvan palautteen keräämisen avulla. Laatukritereihin liittyy vaikuttavuuden mittaaminen mm. siten, että jokaiselle lapselle laaditaan oma vauva/lapsityön suunnitelma, joka kirjataan ja jota tarkistetaan ja arvioidaan yhdessä perheen ja verkoston kanssa säännöllisesti kuntoutuksen edetessä. Kuntoutuksen loppuvaiheessa jokaisen lapsen jatkohoidon tarve arvioidaan. Laatulupausten toteutumista arvioidaan jokaisessa yksikössä yhdessä asiakkaiden kanssa ja nämä arviot raportoidaan yksiköissä laatumuistioon. Asiakkaat arvioivat mm. kuntoutuksen sisältöä, yksikön ilmapiiriä ja osallisuuttaan. Yksiköiden työssä saavutettavan laadun arvioinnin, auditoinnin, toteuttaa Pidä kiinni – hoitojärjestelmän kehittämis- ja koordinaatioryhmä. Auditointi tapahtuu kahden vuoden välein. Auditoinnista laaditaan pöytäkirja, joka toimitetaan myös palvelun ostajalle eli kunnan edustajalle (Teppo, 2012).

Viitteet
  • Kalland M. & Pajulo M. Äitien arvio ensikotihoidon merkityksestä. Kirjassa Andersson ym: Vauvan parhaaksi. 2008 ja 2013.
  • Kuorelahti M. Asiantuntijuuden kehittyminen vauvaperheiden päihdekuntoutuksessa Pidä kiinni® -hoitojärjestelmässä – työntekijät kertovat. Ensi- ja turvakotien liiton työpapereita 3/2013.
  • Leppo A. ”Vahvempana eteenpäin” – Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän vaikutukset asiakkaisiin yhteistyökumppaneihin ja yhteiskuntaan. Ensi- ja turvakotien liiton työpapereita 2/2012.
  • Pajulo M. (2010). Kannattaako päihdeongelmaisten äiti-vauvaparien hoito. Suomen lääkärilehti 65(13-14), 1205-1211.
  • Pajulo, M., Pyykkönen, N., Kalland, M., Sinkkonen, J., Helenius, H., & Punamäki, R. L. (2011). Substance abusing mothers in residential treatment with their babies: Postnatal psychiatric symptomatology and its association with mother–child relationship and later need for child protection actions. Nordic Journal of Psychiatry 65(1), 65-73. Linkki viitteeseen
  • Pajulo, M., Pyykkönen, N., Kalland, M., Sinkkonen, J., Helenius, H., Punamäki, R. L., & Suchman, N. (2012). Substance‐ abusing mothers in residential treatment with their babies: importance of pre‐and postnatal maternal reflective functioning. Infant Mental Health Journal 33(1), 70-81. Linkki viitteeseen
  • Pajulo, M., Suchman, N., Kalland, M., & Mayes, L. (2006). Enhancing the effectiveness of residential treatment for substance abusing pregnant and parenting women: Focus on maternal reflective functioning and mother‐child relationship. Infant Mental Health Journal 27(5), 448-465. Linkki viitteeseen
  • Pikulinsky M ja Tammivuori S: ”Ei enää päihdeäiti?” Päihderiippuvuudesta kuntoutuminen. Ensi- ja turvakotien liiton työpaperi 1/2014.
  • Suchman N, Pajulo M, Mayes L (toim.). (2013). Parenting and Substance Abuse, Developmental Approaches to Intervention. Oxford University Press.