Tulevaisuuden koulu oppilaiden silmin

Kouluihin pitäisi saada sateenkaariportaat, itsestään piirtäviä kyniä, pulpetit ja pehmeämpiä tuoleja. ­Tulevaisuuden opettaja olisi Lumikin kaltainen henkilö ja oppilas kiva kaveri, joka käy kylässä ja osaa ­korjata juttuja.



Hämeenkylän alakoululaisten lennokkaita ­ajatuksia

Haastattelimme Hämeenkylän koulun 1.–4.-luokkalaisia oppilaskunnan edustajia aiheesta ”tulevaisuuden koulu” ja kirjasimme heidän vastauksiaan ylös.

Alakoululaisilla oli paljon mielikuvituksellisia ideoita. ­Esimerkiksi koulun pihalle toivottiin vesipuistoa ja jääkiekkokaukaloa sekä kouluun suklaisia seiniä. Oppilaat toivoivat myös lisää nukkuma-, ­leikki- ja karkkitunteja ja lelupäiviä silloin tällöin. Lisäksi olisi mukavaa, jos robotti Aku Ankka kävelisi koulun käytävillä.

Oppilaat toivoivat lisää nukkuma-, leikki- ja karkkitunteja.

Oppilaat toivoivat kouluun kirkkaampia, valoisampia värejä, kuten oranssia ja violettia. He myös toivoivat sateenkaaren värisiä portaita, joiden vieressä olisi liukumäki, ettei heidän tulevaisuudessa tarvitsisi kävellä portaita alas. Vanhanaikaisia maalauksia käytävillä saisi oppilaiden mukaan olla enemmän.

Lapset halusivat lentäviä tietokoneita ja lentäviä, itsestään piirtäviä kyniä.

Musiikkihuoneen pitäisi olla isompi, jotta sinne mahtuisi enemmän ja isompia soittimia, kuten urut. Vessan istuimen pitäisi olla isompi. Pulpetit haluttiin takaisin niiden kätevyyden vuoksi, ja tuolien pitäisi olla pyöriviä ja pehmeämpiä, jotta peput eivät puutuisi. Myös säkkituolit ja sohvat olisivat kivoja. Lapset halusivat myös lentäviä tietokoneita ja lentäviä, itsestään piirtäviä kyniä.

Lapset haluaisivat ymmärtää muita kieliä puhuvia.


Lumikki-opettaja ja kivat kaverit

Alakoulussakin toivottiin opiskeltavan tiedettä, esimerkiksi kemiaa. Historiaa pitäisi olla enemmän. Myös vieraita kieliä, esimerkiksi italiaa ja venäjää, voitaisiin opiskella enemmän ja ruotsin ­opiskelu aloittaa aiemmin, sillä lapset haluaisivat ymmärtää muita kieliä ­puhuvia.

Tulevaisuuden oppilas tekisi tehtävänsä kunnolla eikä pelkästään leikkisi.

Myös käsityötä haluttiin enemmän, koska se on hauskaa ja luovaa. Käsitöissä kuitenkin pitäisi tehdä enemmän hyödyllisiä ja käytännöllisiä töitä, jotka eivät olisi turhia ja joille olisi fiksu käyttötarkoitus.

Opettajilla olisi hyvä olla taikasilmälasit, jotta he eivät näkisi reikiä oppilaiden housuissa.

Opettajan tulisi lasten mielestä olla ystävällinen ja kiltti sekä jakaa puheenvuoroja tasapuolisesti. Hyvää opettajaa kuvailtiin Lumikin kaltaiseksi henkilöksi. Lisäksi opettajilla olisi hyvä olla taikasilmälasit, jotta he eivät näkisi reikiä oppilaiden housuissa. Lapset toivoivat myös, että joskus vanhemmat oppilaat, esimerkiksi kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset opettaisivat alakoululaisia.

Alakoulussakin toivottiin opiskeltavan tiedettä, esimerkiksi kemiaa.

Tulevaisuuden oppilaan toivottiin olevan sellainen, joka ei puhuisi päälle ja joka olisi kiltti ja kiva kaveri. Hän osaisi korjata juttuja, ­tulisi kylään, olisi auttavainen ja tekisi tehtävänsä kunnolla eikä pelkästään leikkisi.


Aino Lohi ja Enja Jokinen
Hämeenkylän koulu, 8A

Neuvola tavoittaa yli 99,5 prosenttia kohderyhmästään, suomalaisista lasta ­odottavista ja ­pikkulapsi­perheistä. Palvelu pysyttelee ajan hermolla niin globaaleihin kriiseihin kuin ­väestönmuutokseen ­sopeutuen. Henkilöstön jaksamisesta on kuitenkin pidettävä huolta,
muuten palvelu alkaa rapautua.


Neuvola juhlii vuonna 2022 satavuotiasta taivaltaan, ja syystä. Perustamistaan seuraavina vuosikymmeninä neuvola auttoi kääntämään äitiys-, synnytys- ja imeväiskuollei­suuden laskuun seuraamalla raskaana olevien ja pikkulasten terveyttä ja valistamalla muun muassa hyvästä hygieniasta ja ravit­semuksesta. Neuvolatoimintaa on kutsuttu jopa kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi keksinnöksi, niin suuri kansanterveydellinen merkitys sillä on ollut.

Harva kiistää neuvolan merkitystä nykypäivänäkään.

– Neuvola on kaikkien saatavilla oleva ennaltaehkäisevä palvelu, joka koetaan myönteistenä ja joka ei leimaa ketään, Terveydenhoi­tajaliiton puheenjohtaja Tiina Mäenpää iloitsee.

Seurannan ja seulontojen ansiosta perheiden mahdolliset terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät riskit huomataan ja niihin päästään puuttumaan varhaisessa vaiheessa. Neuvolasta saa apua ja tukea kasvatuksen, vanhemmuuden ja mielenterveyden kysymyksissä. Yhdessä sosiaalialan ammattilaisten ja järjestökentän kanssa muodostuu laaja-alainen perheille tukea tarjoava verkosto.


Miten tutkimustieto saavuttaa neuvolan ­työntekijät?

Neuvolapalvelut ovat kuitenkin saaneet osakseen myös kritiikkiä. Päivittyykö uusin tutkimustieto riittävän ketterästi neuvolan käytäntöihin?

Huoli on herännyt esimerkiksi psykososiaalisen tuen menetel­mien ohuesta tutkimusperustasta. Tuoreen yhteispohjoismaisen The First 1 000 Days -tutkimuksen mukaan tutkimusnäyttöä vaikut­tavuudesta ei juuri ollut 86 %:lla niistä menetelmistä, jotka ovat Suomessa käytössä alle 2-vuotiaille, heidän vanhemmilleen ja raskaana oleville.

Mäenpää jakaa osin tätä huolta.

– Lähtökohtaisesti neuvolassa tukeudutaan uusimpaan tietoon, mutta vaikuttavuustutkimuksiin perustuvaa tietoa ei vielä ole ­riittävästi.

”Vaikuttavuustutkimuksiin perustuvaa tietoa ei vielä ole riittävästi.”

Vaikuttavuusnäytön puuttuminen ei ole vain neuvolapalveluiden ongelma, vaan koskee muitakin hyvinvointipalveluja. Vaikuttavuustutkimusta pitäisi tehdä enemmän, jotta palveluihin voitaisiin valita toimivimmat ja tehokkaimmat menetelmät.

– Toinen olennainen kysymys on, miten tutkimustieto saadaan siirtymään käytännön työhön, Mäenpää jatkaa.

– Täydennyskoulutuksiin oli vaikea päästä jo ennen koronaa. Jos terveydenhoitaja haluaa syventää ammattitaitoaan, se täytyy tehdä omalla ajalla, koska työ on ylikuormittunutta ja kaikki aika menee asiakastyöhön.

Osin kyse on siitä, että terveydenhoitajia on liian vähän suhteessa kasvaneeseen työmäärään.  Tilanne on pahentunut korona-­aikana, koska henkilöstöä on siirretty muihin tehtäviin ja asiakkaiden ­huolet ovat lisääntyneet ja monimuotoistuneet.

Mäenpään mukaan neuvoloiden resurssit ovat viime vuosina suhteessa heikentyneet.

– Ylivoimaisesti suurimpia ongelmia ovat terveydenhoitajien kuormitus, kiire ja riittämättömyyden tunne sekä työnohjauksen puute. Erityistä tukea tarvitsevia perheitä ei voida auttaa riittävästi, jos perehtymiseen ei ole aikaa ja hoito- ja palvelupolut ovat tukossa. Terveydenhoitajien lisäksi myös neuvolalääkäreitä, psykologeja ja puhe- ja fysioterapeutteja on liian vähän.

Tilanne myös vaihtelee paikkakunnittain, joten perheet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Osassa kunnista esimerkiksi ­leikki-ikäisten määräaikaisia terveystarkastuksia on vähennetty niin paljon, että asian­tuntijat ovat varoitelleet kauaskantoisista seurauksista.


Strukturoituja menetelmiä ja soveltamista

Esimerkiksi Voimaperheet-vanhempainohjausohjelma, jolla on vahva vaikuttavuusnäyttö, on käytössä vaihtelevasti eri puolilla maata. Tämäkin voi eriarvoistaa perheitä.

– Terveydenhoitajat ovat kiinnostuneita oppimaan uutta, mutta se vaatii koulutusta ja aikaa, Mäenpää toteaa.

– Siksi esihenkilöillä on ratkaiseva rooli menetelmien käyttöönotossa. Terveydenhoitajien esihenkilöinä saattaa kuitenkin usein toimia aivan muun terveydenhuollon koulutuksen saaneita henkilöitä, joilla ei ole riittävästi tietoa vanhemmuutta tukevista työmenetelmistä.

Toisaalta monet perinteiset toimintatavat, kuten kotikäynnit, ovat tutkitusti vaikuttavia. Tarvitaan sekä struktuuria että tilannekohtaista soveltamista. Saman ikävaiheen terveystarkastus on eri perheille erilainen, ja näin täytyykin olla. Neuvola-asetus määrää terveystarkastusten yleiset sisällöt, mutta keskustelu nousee perheen tarpeista. Henkilökemiatkin ratkaisevat, millainen kokemuksesta muodostuu.

”Jos terveydenhoitaja haluaa syventää ammattitaitoaan, se täytyy tehdä omalla ajalla.”

– Asiakassuhteen jatkuvuus edistää luottamuksellisuutta ja keskus­telua vaikeistakin asioista. Näin se vaikuttaa myös siihen, miten tuen tarpeita on mahdollista ennakoida ja tunnistaa. Ammattitaito tuo rohkeuden ottaa asioita puheeksi sopivalla tavalla.


Asiakaskunta monimuotoistuu

Mäenpään mukaan neuvolassa näkyy hyvinvoinnin polarisoituminen ja esimerkiksi vanhempien koulutustaustan yhteys terveyteen ja elintapoihin. Lisäksi asiakaskunta on muuttunut kulttuuritaustaltaan huomattavasti aiempaa heterogeenisemmäksi. Perheiden entistä monimuotoisemmissa ongelmissa auttaminen vaatii aikaa ja monialaista yhteistyötä.

Monikulttuuristen perheiden kohtaamisesta ja esimerkiksi siitä, kuinka kurinpitokäytäntöihin liittyviä asioita otetaan puheeksi tai kuinka vanhemmuudesta ylipäätään puhutaan, tarvitaan entistä enemmän osaamista.

”Koulutusta tarvitaan myös hyvinvointiteknologian ja digipalveluiden hyödyntämisestä.”

Koulutusta tarvitaan myös hyvinvointiteknologian ja digipalveluiden hyödyntämisestä palvelujärjestelmässä. Kuten muuallakin terveydenhuollossa, myös neuvoloissa on otettu käyttöön runsaasti erilaisia sähköisiä palveluita. Esimerkiksi perhevalmennus ja muu vanhemmuuden ryhmämuotoinen tukeminen tapahtuu yhä enemmän sähköisesti.

– Tämä on tulevaisuutta, johon tulee satsata. Sähköinen ja kasvokkain tapahtuva palvelu tukevat toisiaan, vaikka kohtaaminen on erilaista sähköisessä maailmassa kuin kasvokkain.

Lisäksi neuvolan tulee tunnistaa ne entistä moninaisemmat perheet, jotka ovat haavoittuvassa asemassa ja tarvitsevat tavallista enemmän tukea. Mäenpään mukaan tämä kaikki edellyttää henkilös­tövoimavarojen lisäämistä, palveluiden jatkuvaa kehit­tämistä ja henkilöstön mahdollisuuksia lisäkoulutuksiin. On sääli, jos satavuotias palvelu alkaa rapautua siksi, että ammattitaitoinen neuvolahenkilöstö siirtyy muille aloille liian kuormittavaksi kokemastaan työstä.

Isona terveyspoliittisena asiana Mäenpää näkee ennaltaehkäisevän ja perusterveydenhuollon vähäisen arvostuksen Suomessa.

– Painopistettä pitäisi siirtää sairaiden hoidosta siihen, etteivät ihmiset sairastuisi. Ennaltaehkäisevä työ on myös kustannustehokkaampaa.

Tämän ajatuksen soisi siirtyvän juhlapuheista tekoihin.


Tiina Huttu

tiedeviestinnän asiantuntija, Itla