Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tietopankki Itlasto – tiedolla johtamisen tueksi

 


  • Itlastoon (www.itlasto.fi) kootaan kansallista, pitkittäistä seurantatietoa lasten ja nuorten ­hyvinvoinnista. Tieto esitetään visuaalisesti, käyttäjäystävällisessä muodossa.
  • Itlastosta löytyy vastauksia kysymyksiin, miten lapsemme voivat ja miten hyvinvoinnin tilan ­indikaattoreiden tasot ovat kehittyneet ajassa.
  • Indikaattoreiden tulkinta esimerkiksi päätöksenteossa vaatii taustalla olevien ilmiöiden tuntemista.
  • Seurantatieto tarjoaa mahdollisuuden ilmiöiden pohdinnalle: mitkä mekanismit tai toimet ovat ­voineet vaikuttaa indikaattorin tason kehitykseen?
  • Kansallisen tiedon rinnalla halutaan tulevaisuudessa esittää alueellista tietoa lasten ja nuorten ­hyvinvoinnista.

Lapsipoliittinen tieto – eli päätöksenteon tukena käytettävä tieto lasten ja nuorten hyvinvoinnista – on pirstaloitunutta. Tietoa on saata­villa laajalti, mutta tarvitsemansa tiedon löytääkseen ­päättäjien täytyy tuntea lapsia ja nuoria koskevat barometrit, indikaattorit, ­kyselyt, tutkimukset ja tilastot. Näitä ovat esimerkiksi Lapsibarometri (Lapsiasiavaltuutettu, 2022), Nuorisobarometri (Valtion nuorisoneuvosto, 2022), Perhebarometri (Väestöliitto, 2022), Sotkanet (THL, 2022a), Kouluterveyskysely (THL, 2022b), Tilastokeskuksen tilastot (Tilastokeskus, 2022) ja FinLapset (THL, 2022c).

Päätökset ovat kokonaisuuden kannalta sitä parempia mitä enemmän ne perustuvat tutkittuun tietoon. Puhutaan tiedolla johtamisesta. Lapsia ja nuoria koskeva tieto on tärkeää, jotta päätöksentekijät voivat seurata indikaattoreiden trendejä ja lapsiperheiden palveluita voidaan kehittää ja kohdentaa oikein. Tieto on tärkeää myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (60/1991) toteutumisen ja lapsivaikutusten arvioinnin (Iivonen & Pollari, 2021) kannalta.  Toimenpitei­den vaikutusten arvioinnissa erityisen hyödyllistä on pitkittäinen tieto, jonka avulla mitattavan asian muutosta voidaan tarkastella ajassa. Samoin useamman mittauspisteen sisältävä aineisto on arvioinnissa hyödyllisempi kuin yksittäinen poikkileikkausaineisto.

Tätä taustaa vasten Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö (Itla) tunnisti tarpeen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tietopankille, Itlastolle. Itlastoon haluttiin koota lapsipoliittinen tieto yhden ikkunan taakse. Itlasto on rakennettu yhteistyössä Hahmota Oy:n kanssa.


Tilastosta Itlastoon

Itlastoon kootut indikaattorit vastaavat kysymykseen, miten lapsemme voivat. Tarkoituksena on tarjota mahdollisimman helposti kokonaiskuva hyvinvoinnin tilasta. Kun etsii tietoa vaikkapa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuudesta tai toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden lapsiperheiden määrästä, vastaus löytyy Itlastosta.

Itlaston indikaattorit ovat

  • jo olemassa olevia: Itla ei tuota uusia indikaattoreita, vaan Itlastoon tuodaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL)
    ja Tilastokeskuksen indikaattoreita
  • jatkuvia: säännöllisesti päivittyviä lasten ja nuorten ­hyvinvointia koskevia indikaattoreita
  • kansallisia: ensimmäisessä vaiheessa mukana on vain ­kansallisen tason indikaattoreita.

Näiden ehtojen valossa ulkopuolelle jäävät

  • tiedot, joista ei ole indikaattoria
  • poikkileikkaushetken tiedot erillisistä raporteista
  • alueelliset tiedot

Itlasto rakennettiin automaattiseksi siten, että indikaattorit luetaan koneellisesti THL:n Sotkanetistä (2022a) ja Tilastokeskuksen tietokannoista (2022). Tiedot päivittyvät Itlastoon nopeasti sen jälkeen, kun tilastotuottajat ovat julkaisseet indikaattorit. Tilastotuottajat päivittävät tiedot omiin tietokantoihinsa kerran tai kaksi vuodessa.


Taulukko 1. Itlaston ensi- ja toissijaiset kohderyhmät ja näiden käyttötarpeet Itlastolle.


Käytettävyys avainasemassa

Käytettävyys oli Itlastoa suunniteltaessa avainasemassa, sillä ennen Itlastoa lapsipoliittinen tieto oli hajallaan erilaisissa käyttöliittymissä, jotka toimivat kaikki eri logiikalla. Itlaston käytön haluttiin olevan teknisesti vaivatonta niin, ettei se vaatisi pitkää perehdytystä tai itseopiskelua. Lisäksi Itlaston ensisijaiset kohderyhmät ovat kiireisiä, joten tiedon haluttiin olevan mahdollisimman nopeasti saatavissa. Erillistä kohderyhmien tarpeita erittelevää analyysiä ei tehty, mutta mahdolliset kohderyhmät ja näiden arvioidut käyttötarpeet on esitelty taulukossa 1.

Itlaston haluttiin olevan visuaalisesti näyttävä ja teemansa mukaisesti lapsenomainen ja leikkisä (kuva 1). Tällä tavoin pyrittiin
välttämään mielikuvaa lapsiin ja nuoriin liittyvien ilmiöiden pelkistämisestä numeroiksi ja korostamaan Itlaston merkitystä juuri lapsipoliittisen tiedon kokoajana.


Kuva 1. Itlaston selailunäkymä, joka tavoittelee lapsenomaisuutta ja leikkisyyttä.


Kuva 2. Itlaston ylälaidassa sijaitseva pudotusvalikko ja hakukenttä, josta indikaattoreita voi hakea hakusanalla.


Itlaston käyttö

Itlastossa on yli 50 indikaattoria, jotka kuvaavat lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaa ja ilmiöitä koulupudokkuudesta harrastamiseen ja koulukiusaamisesta perheen koettuun taloudelliseen tilanteeseen. Indikaattorit on esitetty liitteessä 1.
Itlastossa on kolme erilaista näkymää: 1) selailunäkymä, 2) indikaattoreiden ulottuvuudet ja 3) korrelaatiokuvio. Näkymävaihtoehdot ­löytyvät Itlaston ylälaidasta (kuva 2). Selailunäkymässä indi­kaattorit kuvataan ilmapalloina (kuva 3). Kuvassa 4 on esimerkki indikaattorin seurantanäkymästä.
Yksittäisiä indikaattoreita voi kiinnittää vertailunäkymään (kuva 4, E). Esimerkki neljän indikaattorin kiinnittämisestä vertailunäkymään on esitetty kuvassa 5.


Kuva 3. Indikaattorit esitettynä ilmapalloina Itlaston selailunäkymässä.


Kuva 4. Esimerkki indikaattorin seurantanäkymästä.


Kuva 5. Valittujen indikaattoreiden vertailunäkymä.


Indikaattoreiden ulottuvuudet

Itlaston juuret ovat opetus- ja kulttuuriministeriön tekemässä selvi­tyksessä Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit (OKM, 2011), jonka tavoitteena oli luoda edellytyksiä tietoon perustuvalle lapsipolitiikan johtamiselle. Selvityksen on kirjoittanut Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit -työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi silloinen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Myöhemmin työtä jatkettiin ja vuonna 2014 julkaistiin lapsiasiavaltuutetun julkaisu Lasten hyvinvoinnin tilasta kansallisten indikaattoreiden kuvaamana (Aira ym., 2014). Itlaston indikaattorit on jaoteltu edellä mainitussa julkaisussa esitettyjen kuuden ulottuvuuden alle. Indikaattoreiden ulottuvuudet ovat:

1)  Kasvuympäristön turvallisuus
2)  Materiaalinen elintaso (kuva 6)
3)  Valtion ja kuntien tarjoama suojelu ja tuki
4)  Perhe, vapaa-aika ja osallisuus
5)  Koulu ja oppiminen
6)  Terveys

Ulottuvuuksien tunnistetuille aiheille etsittiin parhaat indikaattorit julkisista tietokannoista. Indikaattorit siirrettiin Itlastoon automaattisesti rajapinnoilta sellaisinaan – ikään kuin tietoputkea pitkin – ilman, että niitä tarvitsi manuaalisesti siirtää paikasta toiseen.

On huomioitava, että useimmat indikaattorit, kuten esimerkiksi tupakointi-indikaattori, kuvaavat hyvinvointia pahoinvoinnin kautta. Kyseinen indikaattori ilmaisee kerran päivässä tai useammin tupakoivien nuorten osuuden kysymykseen vastanneista ikäluokassa. Hyvinvoinnin näkökulmasta olisi mielekkäämpää tarkastella nuoria, jotka eivät tupakoi. Sillä voi kuitenkin olla merkitystä tulosten kannalta, kysytäänkö tupakointia, vai tupakoimattomuutta, ja seurantatulosten luotettavuuden kannalta on olennaista pitäytyä alkuperäisessä muotoilussa. Myöskään Itlastossa pahoinvointi-indikaattoreita ei voitu esittää hyvinvointi-indikaattoreina, koska kysymyksen sävyn muuttaminen jälkikäteen voi aiheuttaa mittaustuloksen väärän tulkinnan. Tästä syystä tieto päätettiin siirtää sellaisena kuin rekisterinpitäjät sen tilastoivat.


Kuva 6. Esimerkki indikaattoreiden ulottuvuusnäkymästä, jossa on esitettynä Materiaalinen elintaso -ulottuvuuden indikaattorit


Korrelaatiokuvio: indikaattoreiden väliset riippuvuudet

Korrelaatiokuviossa esitetään indikaattoreiden väliset korrelaatiot eli riippuvuudet. Kuvan 7 korrelaatiokuvio kertoo, minkä indikaattoreiden kanssa valittu indikaattori ”Opettajat eivät ole kiinnostuneita oppilaan kuulumisista” korreloi. Kuvio siis näyttää, miten ­valitun indikaattorin kehitys on yhteydessä muiden ­indikaatto­reiden kehitykseen eli miten vahvasti sen arvot ennus­taisivat muiden indikaattoreiden arvoja. Kuviossa esitetään indikaattoreiden väliset voimakkaat korrelaatiot eli ne, joiden itseisarvo – toisin sanoen negatiivisten arvojen tapauksessa pelkkä arvo ilman miinusmerkkiä – on yhtä suuri tai suurempi kuin 0,6. Vahvimmillaan riippuvuus on, kun korrelaatio on itseisarvoltaan 1 ja heikoimmillaan, kun korrelaation arvo on lähellä nollaa. Jälkimmäisessä tapauksessa indikaattorin arvojen perusteella ei pystytä lainkaan arvioimaan toisen indikaattorin kehitystä.

Seuraavaksi esitellään pari esimerkkiä korrelaatiokuviosta: mitä mahdollisuuksia se tarjoaa ja mitä rajoitteita tulee huomioida korrelaatioita tulkittaessa.

Kuvassa 8 on esitetty kaksi indikaattoria. Niiden välillä on vahva positiivinen riippuvuus (korrelaatiokerroin on 0,99), sillä kummankin indikaattorin ajallinen kehitys on lähes samanlaista. Voidaan ennakoida, että jos opettajien ja oppilaiden välinen vuorovaikutus yhä parantuu, opettajat tulevat entistä kiinnostuneem­miksi oppilaan kuulumisista, tai päinvastoin. Arvion pohjaksi riittävät vain toisen indikaattorin arvot, kun indikaattoreiden tiedetään korreloivan keskenään. Taustalla on oletus siitä, että indikaatto­reiden kehitys jatkuu samanlaisena.

Indikaattoreiden taustalla olevat ilmiöt ja mekanismit on tunnettava, sillä indikaattorit voivat korreloida monesta eri syystä. Ne voivat koskea samaa ilmiötä tai olla muutoin yhteydessä toisiinsa. Tässä esimerkissä indikaattoreiden voidaan katsoa indikoivan samaa ­ilmiötä – osallisuutta – mikä osittain selittänee korrelaation voimakkuutta (Merikukka ym., 2019).


Kuva 7. Korrelaatiokuvio-näkymä Itlastossa.


Kuva 8. Kahden indikaattorin välinen vahva positiivinen riippuvuus (merkitty vihreällä). Indikaattoreiden kehitys on samansuuntaista ja lähes identtistä.


Kuva 9. Kahden indikaattorin välinen negatiivinen (punainen) riippuvuus. Indikaattorit kehittyvät vastakkaisiin suuntiin.


Seuraavat askeleet

Itlasto tarjoaa lapsipoliittisesta näkökulmasta kootun ja päivittyvän hyvinvoinnin tilaa koskevan tiedon lasten, nuorten ja perheiden asioiden parissa työskenteleville päättäjille, asiantuntijoille ja tutkijoille. Itlaston yhteiskunnallinen arvo on tiedon kokoamisessa itsessään, mutta myös indikaattoreiden vertailun mahdollistamisessa. Indikaattoreiden vertailu nostaa esiin kysymyksiä, joita ammattilaisten, tutkijoiden ja päättäjien on tarpeen pohtia yhdessä.

Indikaattoreiden kuvaama kansallinen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tila on kuitenkin yksinkertaistus. Indikaattorin kansallisen tason arvo on alueiden keskiarvo. Se ei ota huomioon alueellista vaihtelua: toisilla alueilla voi indikaattorin osalta mennä paremmin ja toisilla huonommin. Näin ollen kansallisen tason tiedot eivät yksin riitä. Alueellisen tiedon tarve on tunnistettu ja kuultu kuntapäättäjien suunnalta. Itlastoa kehitetään jatkossa siten, että sieltä olisi saatavissa myös alueellista ja paikallista tietoa niin kunta-, maakunta- kuin hyvinvointialuetasolla. Kansallisen tason tieto toimii alueille hyvänä referenssinä, johon suhteuttaa oman alueen tilannetta.


Sidonnaisuudet

Marko Merikukka
FT, tiedeasiantuntija, Itla
Ei sidonnaisuuksia.

Peter Tattersall
Toimitusjohtaja, Hahmota Oy
Ei sidonnaisuuksia.


Liite 1. Itlaston indikaattorit ja niiden lähteet.

Viitteet

  1. Aira, T., Hämylä, R., Kannas, L., Aula, M.-K. & Harju-Kivinen, R. (2014). Lasten hyvinvoinnin tila kansallisten indikaattoreiden kuvaamana. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2014:4. Linkki viitteeseen
  2. Iivonen, E. & Pollari, K. (2021). Lapsivaikutusten arvioinnin käsikirja lainvalmistelijoille. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2021:5. Linkki viitteeseen
  3. Lapsen oikeuksien sopimus 61/1991. Linkki viitteeseen
  4. Lapsiasiavaltuutettu. (2022). Lapsibarometri. Haettu 11.4.2022 Linkki viitteeseen
  5. Merikukka, M., Ristikari, T. & Kiilakoski, T. (2019). Suojaako yläkouluikäisten nuorten osallisuuden kokemus koulussa lyhyeltä koulutuspolulta?. Yhteiskuntapolitiikka 85(4), 403–415. Linkki viitteeseen
  6. OKM. (2011). Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit: Tavoitteena tietoon perustuva lapsipolitiikan johtaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:3. Linkki viitteeseen
  7. THL. (2022a). Sotkanet.fi. Haettu 11.4.2022 sivulta Linkki viitteeseen
  8. THL. (2022b). Kouluterveyskysely. Haettu 11.4.2022 sivulta Linkki viitteeseen
  9. THL. (2022c). FinLapset – Lasten, nuorten ja perheiden terveys ja hyvinvointi. Haettu 11.4.2022 sivulta Linkki viitteeseen
  10. Tilastokeskus. (2022). Tilastotieto. Haettu 11.4.2022 Linkki viitteeseen
  11. Valtion nuorisoneuvosto. (2022). Nuorisobarometri. Haettu 11.4.2022 sivulta Linkki viitteeseen
  12. Väestöliitto. (2022). Perhebarometrit. Haettu 11.4.2022 sivulta Linkki viitteeseen
  13. Yleissopimus lapsen oikeuksista 1991/60. Linkki viitteeseen