Lasten mielenterveyden edistämiseen ­tulisi kiinnittää enemmän ­huomiota

 


Maaliskuussa 2022 julkaistun Maailman onnellisuusraportin (Helliwell ym., 2022) mukaan me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa. Onnellisuusraport­ti on julkaistu vuodesta 2012 alkaen, ja mukana on vuosittain noin 150 maata. Tulokset pohjautuvat ihmisten omaan onnellisuusarviointiin ja erilaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden, kuten bruttokansantuotteen, ihmisten sosiaalisten tukiverkostojen sekä terveyden ja valinnanvapauden tarkasteluun. Suomen kärkitulos on jo viides peräjälkeen, ja menestystä on ihmetelty laajasti maamme mediassa.

Viime aikoina on tuotu enenevissä määrin esiin myös kritiikkiä onnellisuusraporttia kohtaan. Onnellisuuskyselyhän jättää itse asiassa huomioimatta neljäsosan maailman väestöstä, eli alle 15-vuotiaat lapset.

Kansainvälistä tietoa lasten onnellisuudesta on kuitenkin saatavilla. Lasten maailmat -kyselytutkimus (Rees ym., 2020) on kartoittanut lasten hyvinvointia 35 maassa vuosina 2016–2019. Vuonna 2019 Suomen sijoitus kahdeksanvuotiaiden vertailussa oli neljästoista, 10-vuotiaiden vertailussa viidestoista ja 12-vuotiaiden vertailussa kuudestoista.

Lasten ja nuorten onnellisuustutkimuksissa Suomi ei siis ole edes kymmenen parhaan maan joukossa, vaikka maita on mukana huomattavasti vähemmän kuin Maailman onnellisuusraportissa.


Miten voivat maailman onnellisimman kansan lapset?

Useiden mittareiden mukaan valtaosa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin (THL, 2019; THL, 2021), myös kansainvälisesti vertailtuna (Active Healthy Kids Global Alliance, 2018). Lasten mielenterveyden haasteiden yleistymisestä on puhuttu paljon viime vuosina sekä Suomessa että kansainvälisesti. Väestötutkimuksissa ei kuitenkaan ole voitu havaita merkittävää muutosta lasten mielenterveysoireilussa tyttöjen masennus- ja ahdistusoireilun lisääntymistä lukuun ottamatta (THL, 2021).

Sosiaalisten, kulttuuristen ja materiaalisten resurssien epätasainen jakautuminen sekä huono-osaisuuden kasaantuminen heikentävät lasten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Elämme parhaillaan haastavaa ajanjaksoa, johon liittyy runsaasti lasten mielenterveyttä kuormittavia tekijöitä. Koronaviruksen aiheuttama COVID-19-­pandemia ja sen hillitsemiseksi toimeenpannut rajoitustoimet ovat vaikuttaneet sekä lasten että aikuisten mielenterveyteen. Perheiden elintavat, hyvinvointi ja taloudellinen tilanne ovat heikentyneet ja stressi, yksinäisyys sekä vanhemmuuden ja parisuhteen ongelmat ovat lisääntyneet (Marchetti ym., 2020; THL, 2020).

Pandemian aikana lasten hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen tuki varhaiskasvatuksessa ja koulussa heikentyi (Prime ym., 2020). Rajoittavien toimien kohdistuminen vapaa-ajan toimintaan lisäsi lasten yksinäisyyttä (Loades ym., 2020). Koulun ja harrastustoi­minnan rajoitusten myötä myös arjen vertaistuki väheni.

Lasten ja nuorten onnellisuustutkimuksissa Suomi ei ole edes kymmenen parhaan maan joukossa.

Koulujen terveyspalvelut ruuhkautuivat ja terveystarkastuksia jäi pitämättä terveydenhoitajien ollessa osittain muissa töissä. Riittämättömät palvelut perustasolla kuormittavat puolestaan erikoissairaanhoitoa. Esimerkiksi Kuopiossa Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi lokakuussa 2021 Kuopion kaupungille määräyksen lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saattamiseksi lainmukaisiksi. Itä-Suomen aluehallintoviraston selvityspyynnön mukaisena ajankohtana kesäkuussa 2021 lasten tiimin odotusaika-arvio oli kuusi kuukautta ja nuorten tiimin yhdeksän kuukautta. Terveydenhuoltolain mukaan hoito on järjestettävä kolmessa kuukaudessa hoidon tarpeen toteamisesta.

Joka toinen vuosi toteutettava kouluterveyskysely (THL, 2021) toteutettiin keväällä 2021 COVID-19-pandemian kolmannen aallon aikana, jolloin pandemia oli jatkunut Suomessa yli vuoden. Tulokset osoittivat tyttöjen ja poikien ahdistus- ja masennusoireilun sekä yksinäisyyden lisääntyneen verrattuna epidemiaa edeltävään mittaukseen. Erityisesti tyttöjen kokema kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus ja masennus oli lisääntynyt. Alakouluikäisten lasten osalta havaittiin merkittävä kasvu mielialaan liittyvissä ongelmissa. Kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ja heihin, joilla on jo aiemmin ollut elämänhallinnan vaikeuksia.

Suomessa on pohdittu koronapandemian yhteyttä myös nuorten lisääntyneisiin väkivallantekoihin ja ryöstöihin. Erityistä huomiota ja tukitoimia tarvitsevatkin ne lapset, joilla on jo entuudestaan ollut erilaisia koulunkäyntiin tai mielenterveyteen liittyviä haasteita.


Kriisistä toiseen

Myös Ukrainan sota vaikuttaa merkittävästi lasten hyvinvointiin. Joka päivä arviolta 5–7 ukrainalaislasta saa sodassa surmansa. Haavoittuneita ja sodan aiheuttamasta psykologisesta traumasta kärsiviä on valtavasti.

Traumaattisilla kokemuksilla voi olla yhteys myöhempiin mielenterveyden ongelmiin, kuten traumaperäiseen stressihäiriöön (­Ben-Zur & Almog, 2013; Crouch ym., 2017). Trauman käsittelyyn voi olla tarvetta niin sota-alueella kuin Suomeen pidemmällä aikavälillä muuttavilla tai pakolaisina saapuvilla lapsilla, nuorilla ja perheillä.

Yhteydenottoja tulee sekä sotaa pelkääviltä lapsilta ja nuorilta että sodan takia kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi joutuneilta venäläistaustaisilta lapsilta ja nuorilta.

Ukrainan sota aiheuttaa huolta myös suomalaisten lasten ja nuorten keskuudessa. Mannerheimin lastensuojeluliitosta kerrotaan, että Lasten ja nuorten puhelimeen ja chattiin tulee yhteydenottoja sekä sotaa pelkääviltä lapsilta ja nuorilta, että sodan takia kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi joutuneilta venäläistaustaisilta lapsilta ja nuorilta (tukimateriaalia kouluihin saatavilla: https://itla.fi/tukimateriaalia-lasten-ja-nuorten-hyvinvoinnin-ja-kriisinkestavyyden-vahvistamiseen/).

Lisäksi sota vaikuttaa globaaliin ruokajärjestelmään. Luonnonvarakeskuksen (2022) arvion mukaan elintarvikkeiden hinnat tulevat nousemaan kuluvan vuoden aikana 10 prosenttia. Hintojen nousun vaikutukset kohdistuvat erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin lisäten lapsiperheköyhyyttä. Säästöjen puuttuessa perheet turvautuvat lainoihin tai karsivat menoista, jolloin vaarana ovat velkaongelmat tai supistaminen terveyttä ja sosiaalista elämää ylläpitävästä kulutuksesta. Lapsiperheissä tämä näkyy lapsen arjessa ja hyvinvoinnissa. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (2022) mukaan ruuan ja polttoaineen hintojen nousu kymmenyksellä voi tarkoittaa, että tulevaisuudessa Suomessa on lähes 8 000 aiempaa enemmän lapsiperheitä, joilla tulot eivät riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Tämä koskee noin 13 000:tta alle 18-vuotiasta lasta.


Kohti kokonaisvaltaista mielenterveyden ­huomioimista

Edellä kuvatun valossa herää väistämättä kysymys, miksi mielenterveydestä tunnutaan puhuttavan vasta silloin kun jotain negatiivista tapahtuu. Lisäksi keskustelun keskiöön nousevat ­monesti terveyspalvelut tai puutteet niissä. Olisi tärkeää muistaa, että mielen­terveystyö ei ole vain mielenterveyspalvelujen tarjoamista, vaan kokonaisvaltaista mielenterveyden huomioimista ja edistämistä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa eri toimialoilla ja tasoilla. Mielenterveyden edistämisessä tavoitteena on mielenterveyttä vahvistavien ja suojaavien tekijöiden lisääminen sekä riskitekijöiden vähentäminen. Tällä voi olla myös mielenterveyden häiriöitä ehkäisevä vaikutus.

Mielenterveyttä voidaan edistää niin yksilöiden, yhteisön kuin rakenteiden tasolla. Siihen vaikuttavia päätöksiä tehdään laajasti kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, kuten rakentamisessa sekä kulttuuri- ja liikuntapalveluissa. Näiden alojen vaikutus lasten hyvinvointiin on merkittävä, vaikka tärkeä roolinsa on myös toimivilla sosiaali- ja terveyspalveluilla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä vastuu ­sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta lähtien (Valtioneuvosto, 2022). Uudistuksen yhtenä tavoitteena on peruspalvelujen vahvistaminen ja ennalta ehkäisevän työn korostaminen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Ohjelman tarkoituksena on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, joista ihminen saa sujuvasti palvelut ja avun yksilöllisiin tarpeisiinsa.

Perhekeskukset toimivat osana sosiaali- ja terveyskeskuksia lapsi­perheille suunnattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta. Perhekeskus on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja ter­veyt­tä edistävä sekä varhaista tukea, hoitoa ja kuntoutusta tarjoava monialainen palveluverkosto, joka pohjautuu perhekeskustoimintamalliin. Toimintamallin mukaisesti perhekeskuksessa sovitetaan perheitä hyödyttäväksi toimivaksi kokonaisuudeksi lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelut, sivistyspalvelut, kuntien toimet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä järjestöjen ja seurakuntien toiminta.

Käytännön toiminta suunnitellaan alueellisesti ja paikallisesti yhdessä kuntien muiden palvelujen sekä järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Pohjois-Savon hyvinvointialueella vaikuttavampia toimintatapoja etsitään POSOTE20 Tulevaisuuden sote-keskus -hankkees­

sa (Pohjois-Savon liitto, 2022). Mukana ovat kaikki Pohjois-Savon hyvinvointialueen kunnat ja sote-organisaatiot. Hankkeen myötä on käynnistetty esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen neuvonnan ja ohjauksen pilotti kymmenessä kunnassa Pohjois-Savon alueella.

Lapsen oikeudet tulisi asettaa kärkeen kaikessa kunnan arkisessa työssä ja päätöksenteossa.


Lapsen oikeudet

Lapsen oikeudet esimerkiksi edellä mainittuihin terveydenhuoltoon ja koulutukseen on kirjattu YK:n (1989) lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova, kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus luettelee lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Lapsen oikeuksien toteutuminen on välttämätön edellytys kehitykselle kaikkialla maailmassa.

Lasten oikeuksia koskeva EU-strategia hyväksyttiin puolestaan keväällä 2021 (Euroopan Unioni, 2021). EU-strategia suosittelee jäsenmailleen eurooppalaisen lapsitakuun käyttöönottoa. Lapsi­takuun tarkoitus on tukea erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja heidän perheitään ja auttaa kohdentamaan investointeja lasten hyvinvointiin. Suomessa lapsitakuuta toteutetaan osana kansallista lapsistrategiatyötä, jonka toimeenpano on sovitettu yhteen EU-strategian linjausten kanssa.

Myös UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malli auttaa ­kuntia edistämään erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuk­sien toteutumista ja tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja lasten arjen palveluissa ja kunnan hallinnossa. Mallin avulla pyritään saamaan aikaan pysyviä muutoksia kunnan toimintatavoissa, kuten esimerkiksi parannuksia harrastusmahdollisuuksiin tai lapsen edun huomioimiseen kunnan päätöksenteossa. Lasten hyvinvointi ja lapsen oikeudet tulisi asettaa tärkeysjärjestyksessä kärkeen kaikessa kunnan arkisessa työssä ja päätöksenteossa.


Tutkimustietoa tarvitaan

Kestävien päätösten tueksi tarvitaan myös tutkimustietoa. Tarjolla onkin runsaasti tietoa mielenterveyden ongelmista. Terveyspoliittisten päätösten suunnittelussa ja toteuttamisessa on kuitenkin tärkeää erottaa keskustelu mielenterveyden häiriöistä ja mielen hyvinvoinnista. Mielen hyvinvointia lisäävien hankkeiden ja interventioiden tehokkuudesta sekä niiden mahdollisesti tuottamista yhteiskunnan säästöistä tarvitaan lisää tutkimustietoa.

Yksi tutkimustietoon perustuva toimintamalli on Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Niilo Mäki Instituutin yhteistyönä kehittämä ProKoulu.

Tätä nykyä oppilaalle annettava oppimisen ja koulunkäynnin tuki jaetaan Suomessa kolmeen tasoon: yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. ProKoulu-toimintamalli kohdistuu yleisen tuen tasoon. Toimintamallissa koko koululle luodaan yhteiset tavoitteet ja oppilaiden käyttäytymistä ohjataan positiivisen palautteen avulla.

Tutkimuksen avulla voidaan siis kehittää keinoja, joilla tuetaan lapsia arjessa. Koulukontekstissa erilaisten terveyttä edistävien toimintamallien käyttöönottoon löytyy perusteita muun muassa TEAviisarista, jonka tiedot kuvaavat kuntien toimintaa asukkaidensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Erityisesti mielenterveyden ongelmissa ja päihteiden käytössä ero Pohjois­-Savon ja muun maan välillä on hälyttävä.

TEAviisarin kuntakohtaisista tuloksista käy ilmi, että terveyden­edistämisaktiivisuutta muun muassa perusopetuksessa tulisi parantaa useassa Pohjois-Savon kunnassa (THL, 2022a). Maakunnassa onkin aloitettu kokeilu, jossa alueen kouluihin jalkautuu psykiatrisia sairaanhoitajia auttamaan masennus- ja ahdistusoireista kärsiviä lapsia ja nuoria. Kokeilun avulla pyritään löytämään toimiva malli, joka tunnistaisi keskivaikeasti oireilevat nuoret ja tarjoaisi heille vaikuttavaa ja oikea-aikaista hoitoa viipymättä. Psykiatristen sairaanhoitajien läsnäolo mahdollistaa myös kouluter­veydenhoitajien keskittymisen enemmän terveyden edistämiseen, eli siihen työhön, jonka tulisi olla heidän päätehtävänsä.


Mielitekoja Pohjois-Savossa

Olen edellä nostanut esiin lasten mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ajankohtaisia haasteita, sekä peilannut niitä Pohjois-­Savossa käytössä oleviin tai kehitettäviin toimintamalleihin. Maakunnan esiin nostaminen on tarkoituksenmukaista mielenterveyden edistämisestä puhuttaessa. Suomen sairaimmat ihmiset asuvat juuri Pohjois-Savossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sairastavuusindeksien perusteella erityisesti mielenterveyden ongel­missa ja päihteiden käytössä ero Pohjois-Savon ja muun maan välillä on hälyttävä (THL, 2022b). Koko Suomea vertailtaessa Pohjois-Savon kaikki kunnat kahta lukuun ottamatta sijoittuvat mielenterveyden osalta heikoimpaan neljännekseen. Seitsemän sairaimman kunnan joukossa on viisi pohjoissavolaista kuntaa.

Pohjois-Savossa on esimerkiksi nuoria avohoidossa yli kaksinkertainen määrä koko maahan verrattuna. Maakunnassa käynnistyikin elokuussa 2021 Mieliteko-ohjelma, jonka tavoitteena on lisätä mielen hyvinvointia ja vähentää päihteiden käyttöä koko maakunnan alueella. Ohjelman toteuttamisen mahdollistaa Hyvällä mielellä Pohjois-Savo 2021–2030 -hanke. Hanketta rahoitetaan Euroopan Sosiaalirahastosta ja sitä toteuttavat Kuopion kaupungin ohella Itä-Suomen yliopisto, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. Pohjois-Savon kaupungit ja kunnat ovat sitoutuneet ohjelmaan laajasti. Hankkeessa tuotettava uusi tieto mielenterveys- ja päihdeongelmien syistä ja ehkäisystä sekä uudet toimintamallit ovat tervetullut lisä matkalla kohti paremmin voivaa maakuntaa ja ennen kaikkea sen lapsia.

Hyvin tehty on parempi kuin hyvin sanottu
– Eurooppalaisen lastenneuvoston jäsen –

”Lapset ovat tulevaisuus”. Tätä usein juhlapuheissa toistuvaa lausetta on syytä kritisoida. Kuten lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinenkin korostaa, lapset ovat nykyisyys, ja heidän lapsuutensa on meidän aikuisten arkea. Lapsuus on itseisarvo, eikä lasten mielenterveyden edistämistä tulisikaan nähdä pelkästään aikuisiän mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Yhteistyöverkosto Eurochild edistää lapsen oikeuksien toteutumista Euroopassa ja Euroopan unionissa sekä pitää yllä eurooppalaista lastenneuvostoa. Lastenneuvostoon kuuluu 11–16-vuotiaita lapsia ja nuoria 12 maasta. Lasten arkeen, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen liittyvissä päätöksissä lapset itse ovat parhaita sanansaat­tajia. Siksi haluankin lopuksi lainata erästä lastenneuvoston jäsentä, joka korjasi kaikkien tunteman sanonnan ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” uuteen muotoon, joka kuuluu: ”Hyvin tehty on parempi kuin hyvin sanottu”.


Väitöstutkimuksen toteutus

Tässä väitöstutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää lasten parissa työskentelevien ammattilaisten sekä kuntien johtavien viranhaltijoiden ja poliittisten päätöksentekijöiden näkemyksiä alle 14-vuo­tiaiden lasten mielenterveyden edistämisestä sosioekologisen mallin mukaisesti. Väitöstutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä poikkileikkaustutkimuksena Pohjois-Savossa.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa tehtiin kysely, jossa 482 varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja perusterveydenhuollon ammattilaista arvioi lasten mielenterveyden edistämisen käytäntöjä. Osatutkimus kuului vuosina 2016–2018 toteutettuun kansainväliseen eHealth Services for Child and Adolescent Psychiatry (eCAP) -hankkeeseen, jonka tavoitteena oli parantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen laatua ja saatavuutta.

Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin dokumenttianalyysin avulla, miten kunnat edistävät lasten mielenterveyttä. Kolmen kunnan strategioita, ohjelmia ja suunnitelmia sekä kunnanvaltuustojen, -hallitusten ja lautakuntien kokouspöytäkirjoja analysoitiin yhden vuoden (2018) ajalta yhteensä 269 kappaletta.

Kolmannessa osatutkimuksessa 23 terveydenhoitajaa sekä 25 kunnanhallitusten, -valtuustojen ja lautakuntien kuntapoliitikkoa ja eri palvelualueiden johtavaa viranhaltijaa kuvasivat teemahaastatteluissa lasten mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä.

Palveluissa keskitytään ongelmien hoitoon, ei niinkään ennalta ehkäisevään mielenterveyden edistämiseen.

Väitöstutkimus tuotti tietoa lasten mielenterveyden edistämisestä monialaisena yhteistyönä kuntatasolla. Tulosten perusteella lasten mielenterveyden edistäminen kunnissa on useilla osa-alueilla puutteellista. Lapsiperheiden hyvinvointia ei tueta riittävästi, vaikka perheiden tilanteet nähdään huolestuttavina. Lasten, vanhempien ja perheiden palvelujen pirstaleisuus ja järjestämiseen tarvittavien resurssien puute heikentävät palvelujen laatua. Lisäksi palveluissa keskitytään suurelta osin ongelmien hoitoon, ei niinkään ennalta ehkäisevään mielenterveyden edistämiseen.

Moniammatillisen yhteistyön tärkeys lasten mielenterveyden edistämisessä tunnistetaan, mutta rakenteet eivät mahdollista kokonaisvaltaista yhteistyötä. Huolta aiheuttaa myös kuntien erilaisista rakenteista ja strategioista johtuva lasten eriarvoisuus. Lasten mielenterveyden edistämisen tulisi saada enemmän huomiota kuntasuunnittelussa ja poliittisessa päätöksenteossa.


TtT Outi Savolaisen väitöskirja Promotion of children’s mental health: A socio-ecological mixed methods study in North Savo tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa perjantaina 17.6.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Tarja Pölkki Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Hannele Turunen Itä-Suomen yliopistosta.