ITLA on parhaillaan yhdessä Suomen Mielenterveysseuran kanssa levittämässä työkalupakkia, josta löytyy näyttöön perustuvia menetelmiä lasten kasvun tueksi.
Työkalupakkiin valikoituneilla menetelmillä on Kasvun tuki -arviointiasteikolla todettu olevan vahva tai kohtalainen vaikutus lasten hyvinvointiin. Maakuntakierrosten tavoitteena on tuoda paras olemassa oleva tieto lasten hyvinvoinnin tueksi lasten ja nuorten parissa työskenteleville sekä heidän esimiehilleen. Kokonaisuus on osa STM:n koordinoimaa Lapsi ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE), jonka tavoitteena on luoda lapselle ja nuorelle suotuisa kasvuympäristö sekä tukea perheen hyvinvointia.
Työkalupakkia on nyt esitelty 2-3 tunnin tiiviissä tilaisuuksissa elo-syyskuun aikana. Maakuntakierroksen ensimmäisten 11 vierailun ollessa takanapäin tuntuu hyvältä hetkeltä pohtia työkalupakin paikkaa LAPE-muutostyössä. Miten työkalupakki on otettu vastaan tulevissa maakunnissa työskentelevien kuntien sivistys- ja sotejohdon ja keskijohdon joukossa? Voiko tässä vaiheessa sanoa, että työ olisi otettu vastaan innostuneena? Vai onko pikemmin piirtynyt kuva siitä, että työkalupakki herättää vastustusta tai arvostelua? Onko viesti siitä, että menetelmät eivät juurru itsestään, vaan vaativat johdolta sitoutumista ja ammattilaisilta näyttöön perustuvan työtavan tuntemusta näyttänyt menevän perille?
Yllä oleviin kysymyksiin ei tässä vaiheessa työkalupakin levittämistä ole yhtä, yksittäistä vastausta. Tilaisuuksista ei vielä ole saapunut tarpeeksi palautekyselyjä, eikä muuta seurantatietoa ole saatavilla tarpeeksi, jotta mitään kokonaisvaltaista kuvaa näyttöön perustuvan vanhemmuuden tuen, hoidon ja vanhemmuustaitojen työkalupakin rantautumisesta tulevien maakuntien suuntaan olisi mahdollista antaa. Muutama asia on kuitenkin tullut selväksi; voittopuolisesti halua ja kiinnostusta työtä kohtaan on. Kysyntä ja kiinnostus työkalupakkia kohtaan on ollut valtava. Kunnissa on selvästi halukkuutta ja valmiutta siirtyä pois lyhytkestoisesta hankemaailmasta ja kohti pitkäjänteistä, suunnitelmallista työtä lapsiperheiden parissa. Jokaisessa tilaisuudessa on ollut edustettuna niin sivistys- kuin sotepalveluiden edustajia, keskustelua on ollut runsaasti ja kokonaisuutta on kehuttu hyödylliseksi ja hyvin kootuksi.
Kysymyksiä ja selvennyspyyntöjä on toki myös tullut. Osa tilaisuuksissa syntyneistä kysymyksistä on odotetusti liittynyt kustannuksiin. Huolta on ollut muun muassa siitä, miten yli LAPE-kauden ylittyvät koulutukset sijoitetaan osaksi nyt käsillä olevaa sekä tulevia budjetteja? Toinen kysymyksiä herättänyt asia on liittynyt jo nyt käytössä olevaan toimintaan kentällä. Suinkaan kaikki työkalupakissa olevat menetelmät kun eivät ole kentällä uusia. Joitakin työkalupakin menetelmistä käytetään laajasti, jopa kaikkiin palveluihin integroituneena. Työkalupakissa käyttökontekstit ja tilanteet kuitenkin rajataan tiukasti sellaiseen käyttöön, josta on vaikuttavuusnäyttöä suhteessa lapsen hyvinvointiin. Onhan koko LAPE-ohjelman tavoitteena nimenomaan edistää lasten hyvinvointia.
Työkalupakin rajaus näyttöön perustaviin menetelmiin on joissain maakuntatilaisuuksissa herättänyt hämmennystä. On kysytty, eikö käytössä hyväksi todettu menetelmä olekaan vaikuttava? Ja pitääkö suositun menetelmän levittäminen nyt lopettaa, mikäli vaikuttavuudesta lapsen hyvinvointiin ei tietyssä tilanteessa tai ympäristössä ole näyttöä?
Vastaus viimeiseen kysymykseen on ”ei tietenkään”. Ei työkalupakkia levittävillä tahoilla ole tavoitteenaan (tai edes valtuuksia) romuttaa kentällä hyväksi todettua työtä. Tulevien maakuntien kunnat toki voivat vapaasti jatkaa toimintaansa. Samalla voi kuitenkin todeta, että jos menetelmästä ei toistaiseksi varmaksi voida sanoa, että se on vaikuttava muutoin kun tutkimuksissa todetuissa ympäristöissä ja tilanteissa, siitä asiasta tulisi olla tietoinen ja avoin. Miksi näin? Työkalupakin levittämisestä vastaavien vastaus on selvä. Yksinkertaisesti siitä syystä, että lapsiperheillä on oikeus saada parhaaseen, olemassa olevaan tietoon nojaava tukea arkeensa. Jos tutkimusnäyttöä ei ole, tulisi siitä kertoa. Ammattilaisten ja lapsiperheiden pitää tietää mitä menetelmää sovellettaessa tehdään ja mitä toiminnalla on saavutettavissa ja mitä ei. Pitää toisin sanoen tietää ja olla avoin siitä, mitä tehdään. Tämän asian yritämme työkalupakkia esitellessä myös pitää mielessä.
Tätä periaatetta noudattaen voimme esimerkiksi sanoa varmaksi, että Kasvun tuki -työkalupakin menetelmät ovat parhaita nyt olemassa olevia työkaluja tiettyihin rajattuihin tilanteisiin ja oikealla tavalla sovellettuna. Samaan hengenvetoon voimme kuitenkin todeta, että työkalupakin menetelmät sen sijaan eivät tarjoa apua kaikkiin tilanteisiin. Koska uutta tietoa menetelmistä saadaan jatkuvasti, työkalupakin paletti voi jo muutaman vuoden kuluttua näyttää erilaiselta. Tänään käytettävissä olevan tiedon valossa voi kuitenkin olla varma, että työkalupakkia sovellettaessa tietää mitä tekee.
Petra Kouvonen
kehitysjohtaja
')}
