Vanhempana vahvemmaksi
Kokonaisarvio
Täyttää sisäänottokriteerit.
Menetelmä, jonka vaikutuksista ei toistaiseksi ole tietoa
Tämän hetkinen sovellettavuus Suomeen:
Ei näyttöä sovellettavuudesta
Sovellettavuuden arviointiin vaikuttavat seuraavat osa-alueet: koulutus, koulutuksen saatavuus, kustannustehokkuus, soveltuvuus ja mittaaminen/arviointi
Kuvaus

Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta” -ryhmä on suunnattu kaikille noin 3–9 -vuotiaiden lasten vanhemmille. Ryhmäintervention tavoitteena on vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä sekä lisätä vanhemman kykyä asettaa lapselle rajoja turvallisella ja lapsen kehitystä edistävällä tavalla.  

Tausta

Ryhmämalli pohjautuu alun perin ylivilkkaiden ja keskittymättömien lasten vanhemmille tarkoitettuun valmennusohjelman suomenkieliseen sovellukseen (Tasola & Lajunen, 1997; ks. Barkley, 1987). Ryhmän ohjaajat, perheneuvolan psykologi Satu Korhonen ja pikkulapsiperheiden psykologi Laura Holopaine, tekivät ryhmän sisällöllistä kehittämistyötä vuodesta 2007 alkaen vuosien ajan vanhemmilta saadun palautteen perusteella sekä uudistamalla ryhmän sisältöjä erityisesti neurotieteen alalta saatujen uusien tutkimustulosten myötä. Kehittämistyön tuloksena julkaistiin vuonna 2015 kirja ”Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta. Kirja vanhemmuudesta ja sen tukemisesta” (Korhonen & Holopainen, 2015). Uudistetussa suomalaisessa ryhmämallissa huomioidaan asiasisällön lisäksi myös se tapa, jolla ryhmää ohjataan. Työskentelyssä yhdistyvät psykoedukaatio, systeeminen viitekehys, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys, kiintymyskeskeisen perheterapian periaatteet, neurotieteellinen näkökulma, dialogisuus, narratiivisuus ja reflektiiviset työtavat (Korhonen, 2017).  

Ryhmäintervention sisällöt pohjautuvat moderniin kiintymyssuhdeteoriaan, jonka mukaan kiintymyssuhteen tarkoituksena on tunteiden säätelyn tukeminen (Schore & Schore, 2008). Siinä vanhempi rauhoittaa lasta pelon ja voimakkaan raivon tunteiden ilmaisussa, mutta toisaalta auttaa kestämään myös voimakkaita ilon ja innostuksen kokemuksia (Schore & Schore, 2014). Lapselle rakentuva kiintymyssuhdetyyli heijastaa näiden vuorovaikutuskokemusten siirtymistä osaksi aivojen biologista rakennetta (Cozolino 2014, s. 151). Ryhmäinterventiossa pyritään vahvistamaan turvalliseen kiintymyssuhteeseen yhteydessä olevia tekijöitä, kuten vanhemman myönteistä mielikuvaa lapsesta ja vanhemman reflektiivistä kykyä. Tarkoituksena ei ole opettaa vanhemmalle reflektiivistä kykyä taitona, mutta tavoitteena on reflektointia tukevan asenteen herättäminen (Fearon ym. 2006). Yhtenä keinona vanhemman ja lapsen välisen myönteisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi lähes jokaisella kerralla kotitehtävänä on Theraplay-vuorovaikutusterapiaan (Jernberg & Booth, 2003) pohjautuvien leikkien kokeileminen lasten kanssa kotona. Tässä vanhempia tukee Iloa vanhemmuuteen -vuorovaikutusleikkiopas (Korhonen, 2008) ja siihen liittyvä ohjaus (ks. Korhonen & Holopainen 2015). 

Kohderyhmä
Leikki-ikäiset Alakouluikäiset Vanhemmat 
Kohderyhmän kuvaus

Kaikki noin 3–9 -vuotiaiden lasten vanhemmat. Ryhmä sopii parhaiten matalan kynnyksen, varhaisen tuen interventioksi vanhemmille, joilla on kykyä ja halua pohtia vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä. Ryhmä ei sovi vanhemmille, joilla on jokin akuutti elämäntilannekriisi, vakavaa traumatisoitumista tai perheessä on väkivaltaa tai päihdeongelmia.  Ryhmään osallistuvilta vanhemmilta edellytetään sitoutumista väkivallattomuuteen lapsen kasvatuksessa. 

Työmenetelmän kuvaus

”Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta” -ryhmä on suunnattu noin 3 – 9 -vuotiaiden lasten vanhemmille, jotka kokevat haasteita vanhemmuudessaan. Ryhmä on suunnattu varhaisen tuen interventioksi, ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen palveluihin. Tavoitteena on, että ryhmä tavoittaa mahdollisimman monta vanhempaa jo siinä vaiheessa, kun lapsella ei vielä ole vakavia oireita.  Ryhmään voi osallistua äiti, isä tai molemmat vanhemmat.  Ryhmän tavoitteena on tukea myönteistä vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välillä sekä lisätä vanhemman auktoriteettia kasvatustilanteissa. Ryhmässä vanhemmilla on mahdollisuus saada vertaistukea muilta vanhemmilta.  Kahdeksan ryhmäkerran aikana vanhempien kanssa työskennellään keskustelujen, harjoitusten ja kotitehtävien avulla. Jokaisella tapaamisella on oma teemansa. Yhden ryhmäkerran kesto on 90–120 minuuttia. Ryhmää ohjaa mieluiten työpari. 

Ryhmä tarjoaa vanhemmille psykoedukaation kautta tietoa muun muassa kasvatuskeinoista, vuorovaikutusleikkien merkityksestä, lapsen ja vanhemman tunteiden säätelystä ja vanhemman reflektiivisestä kyvystä. 

Kotitehtävissä vanhemmat pääsevät pohtimaan omia vahvuuksiaan, asettavat realistisen muutostavoitteen, tarkastelevat omia kiintymyssuhteitaan, harjoittelevat hyvän huomaamista arkisissa kasvatustilanteissa, kokeilevat esimerkiksi palkkiojärjestelmän käyttämistä ja opettelevat havainnoimaan omaa toimintaansa arkisissa vuorovaikutustilanteissa.  

Ryhmäkeskusteluissa käsitellään tapaamiskerran mukaisia teemoja, kuten vanhemman oma jaksaminen, myönteinen vuorovaikutus arjessa, rajojen asettaminen sekä tunteiden säätely. Keskustelua kuljetetaan ajoittain myös nykyhetkestä vanhemman omaan lapsuuteen ja sen merkitykseen. 

 

Ryhmätapaamisten sisällöt: 

 Vanhemman oma jaksaminen- Mistä voimavaroja vanhemmuuteen? 

Hyvän huomaaminen – Myönteinen palaute 

Myönteinen vuorovaikutus – Jaetun ilon kokemukset 

Lapsi tarvitsee rajoja – Omien tunteiden hallinta 

Palkkiojärjestelmä – Arjen kasvatustilanteet 

Tunteiden tunnistaminen ja –säätely – Vanhemman reflektiivinen kyky 

Rajojen asettaminen – Kasvatuskeinot ja seuraamukset 

Miten tästä eteenpäin?  Vanhempien oma toiveteema 

Ihanteellisin ryhmäkoko on kahdeksan vanhempaa, mutta ryhmän toteutuminen on mahdollista 6-12 vanhemman kokoisena. Ryhmään osallistujan tulisi sitoutua osallistumaan jokaiselle ryhmäkerralle. Kyseessä on prosessinomainen kokonaisuus, jossa edellisellä kerralla käsitelty teema nivoutuu seuraavalla kerralla käsiteltävään teemaan. On suotavaa että perheen molemmat aikuiset osallistuvat ryhmään tai ainakin molemmat sitoutuvat esimerkiksi kotitehtävien tekemiseen, vaikka vain toinen pääsisi mukaan ryhmätapaamisille. 

Ryhmä ei sovi vanhemmille, joilla on vakavaa traumatisoitumista. Ryhmän aikana tuetaan lapsen ja vanhemman välistä myönteistä vuorovaikutusta. Mikäli vanhempi samalla jatkaa fyysistä kurittamista, se on lapsen kehityksen kannalta erittäin haitallista.  

Tutkimusnäytön aste
Ei riittävää näyttöä
Tutkimusnäyttö

”Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta” – ryhmiin osallistuneilta vanhemmilta (N=64) on kerätty palautetta vuosina 2009–2016. (Korhonen, 2017) 

Muualla Suomessa toteutetuista ”Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta” ryhmistä on vasta vähän tutkimustietoa. Rautakosken, Yppärilän ja Kallion (2016) selvittivät opinnäytetyönään vertaisryhmien vaikutusta perheiden hyvinvointiin vanhempien näkökulmasta. Lisäksi he selvittivät, miten perheiden hyvinvointi muuttuu vertaisryhmien aikana. Tutkimus toteutettiin haastattelulomakkeilla (N=26). 

Vaikutusten vahvuus
Ei tietoa
Vaikutukset

Vanhempien kokemuksen perusteella (Korhonen, 2017) ryhmäintervention tavoitteet toteutuvat hyvin. Ryhmissä oli luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri ja vanhempien mielestä vertaistuki oli merkityksellistä. Vanhemmat kokivat saaneensa iloa vanhemmuuteen ja vanhempien käsitys lapsesta muuttui myönteisemmäksi. Vanhemmat kokivat, että eniten hyötyä ryhmästä on, kun toiveena on vertaistuen saaminen, vanhemmuuden roolin selkeytyminen, arjen havainnointikyvyn lisääntyminen, kasvatuskeinojen löytyminen (jämäkkyys ja myönteinen palaute) tai lapsen ja oman itsen ymmärtäminen. 

Rautakosken, Yppärilän ja Kallion (2016) mukaan vertaisryhmillä oli selkeästi positiivista vaikutusta perheiden hyvinvointiin. Vanhempien varmuus omasta vanhemmuudestaan lisääntyi ja perheen keskinäiset vuorovaikutussuhteet paranivat. Myönteisiä vaikutuksia havaittiin myös vanhempana toimimisessa, parisuhteen toimivuudessa sekä omassa kasvussa.  

Sovellettavuus
Ei riittävää näyttöä sovellettavuudesta
Koulutus

Ryhmän ohjaajan koulutuspohja rakentuu yksilöllisesti Suomessa jo tarjolla olevien koulutusten varaan. Sosiaali- ja terveysalan pohjakoulutus tarjoaa hyvän lähtökohdan ryhmän ohjaamiselle, jota on tarpeen täydentää soveltuvalla psykoterapeuttisia valmiuksia vahvistavalla koulutuksella.  

Ryhmän ohjaajan käsikirjan (Korhonen & Holopainen, 2015) avulla ryhmä on mahdollista toteuttaa ilman erillistä koulutusta, mikäli ohjaajalla on vanhemmuuden tukemiseen muutoin soveltuva erikoistumiskoulutus, tietämystä lapsen kehityspsykologiasta ja ryhmän ohjaamisen perustaidot hallussa. Jokaisen ohjaajan tarvitsema täydennyskoulutus riippuu aiemmasta osaamisesta.  

Kyky rakentaa hyvää yhteistyösuhdetta ryhmäläisten kanssa on olennainen osa ryhmän ohjaajan taitoja. Ryhmän ohjaajan terapeuttisista valmiuksista hyödyllisiä ovat erilaiset voimavara- ja ratkaisukeskeiset sekä perheterapeuttiset lähestymistavat kuten dialoginen työote (ks. Seikkula & Arnkill, 2009; Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, 2014), narratiivisuus (esim. White, 2007) ja reflektiiviset työtavat (ks. Andersen, 1987). Työntekijä hyötyy systeemisesti orientoituneesta ajattelutavasta.  Kiintymyskeskeisen perheterapia ja kehityksellisen vuorovaikutusterapian näkökulmasta vanhemmassa tapahtuva muutos edellyttää, että työntekijällä on vanhempaa kohtaan ns. PACE-asenne (Hughes, 2015; Hughes & Baylin, 2012). Se sisältää leikkisyyttä (Playfulness), hyväksyntää (Acceptance), uteliaisuutta (Curiosity) ja empatiaa (Empathy) yhdistettynä terapeutin avosydämisyyteen ja turvallisuuden tunteen luomiseen.   

Vaikuttavuuden kannalta olennaista on se tapa, jolla interventio toteutetaan. Hyvin toteutettu interventio noudattaa terapiatyössä yleisiä vaikuttaviksi todettuja tekijöitä (ks. esim. Sprenkle, Davis & Lebow, 2009). Näitä ovat esimerkiksi asiakkaan tarpeiden huomioiminen ja niihin sovittautuminen, hyvä yhteistyösuhde, toivon luominen ja työntekijän luottamus oman työnsä vaikuttavuuteen.  

Käsikirja tarjoaa hyvin yksityiskohtaisen rungon jokaisen ryhmäkerran toteuttamiseen ja toimii koulutusmateriaalina ryhmän ohjaajalle. Olennaista ryhmän ohjaamisessa on, että jokainen ohjaaja löytää omanlaisensa tavan olla aidossa vuorovaikutuksessa ryhmäläisten kanssa ja keinot tukea vertaistuen kokemuksen syntymistä. Tavoitteena on, että työntekijän tapa ohjata ryhmää tukee vanhemman omaa toimijuutta.

Koulutuksen saatavuus

Ryhmän käynnistämiseen ja ohjaamiseen liittyvää neuvontaa ja ohjausta sekä koulutuksia voi tiedustella sähköpostitse (iloa.vanhemmuuteen@gmail.com). Kertaluontoinen sähköpostikonsultaatio on ilmainen. Koulutusta on järjestetty tilauksesta. Koulutuksen hinta on noin 150€ + alv (vuoden 2018 tieto). 

Kustannustehokkuus

Ei tutkimustietoa kustannustehokkuudesta.  

Käytännössä ryhmän käynnistäminen on helppoa ja kustannustehokasta, mikäli ohjaajalla on kokemusta ryhmien ohjaamisesta ja soveltuvaa pohja- ja täydennyskoulutusta. Minimissään kustannuksia tulee vain ryhmän ohjaamisessa tarvittavan kirjan ja muun materiaalin hankkimisesta (kertaluontoinen kustannuserä 42 – 150e) sekä työntekijöiden palkkakulut ja mahdolliset tilakustannukset.  

Soveltuvuus

Ryhmä sopii suomalaiseen kulttuuriin. Ryhmää on kehitetty kliinisessä käytännön työssä ja kehittämistyössä on huomioitu vanhemmilta saatu palaute. 

Ryhmä soveltuu esimerkiksi perhekeskusten tarjoamaan varhaisen tuen palveluvalikkoon sekä kasvatus- ja perheneuvolan palveluksi.  

Tällä hetkellä ryhmiä pidetään säännöllisesti Jyväskylän perheneuvolan, pikkulapsiperheiden psykologipalveluiden ja varhaisen tuen palveluiden (perheohjaajan) yhteistyönä Jyväskylässä kaksi kertaa vuodessa. Ryhmiä on toteutettu myös muualla, esim. Sievissä ja Petäjävedellä, jossa ryhmiä on toteutettu koulupsykologin ja perheohjaajan yhteistyöllä.  

Mittaaminen/arviointi

Vanhemmilta kysytään palautetta suullisesti ryhmän puolessa välissä. Lisäksi ryhmäläisiltä kerätään palautetta nimettömästi kyselylomakkeella viimeisellä ryhmäkerralla.  

Viitteet
  • Korhonen, S. (2017) "Vanhempana vahvemmaksi - kohti myönteistä vuorovaikutusta": Työmalli ja ryhmäinterventio vanhempien kokemana. Perheterapia-lehti 3.
  • Rautakoski, Satu-Maaria; Yppärilä, Piritta; Kallio, Jenni. (2016). "VERTAISTUESTA SAAN VOIMAA": Vanhempana vahvemmaksi –vertaisryhmien vaikutuksia perheiden hyvinvointiin vanhempien näkökulmasta. Centria-ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu), 2016.