Tutkimuksella ulkopuolisuutta vastaan

Yksinäisyys ja ulossulkemisen kokemus varjostavat monen lapsen ja nuoren arkea, eikä korona-aika ole ainakaan parantanut tilannetta. Nyt monitieteinen tutkijakonsortio etsii keinoja turvata jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta kuulua porukkaan – Right to Belong.

Miten lasten ja nuorten yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia voitaisiin vähentää erilaisissa ympäristöissä, kuten varhaiskasvatuksessa, kouluissa, perheissä, harrastuksissa ja sosiaalisessa mediassa? Professori Niina Junttilan johtaman Right to Belong (R-to-B) -hankkeen päämääränä on löytää keinoja ja rakentaa päätöksentekoon tutkimusperustainen tiekartta ostrakismin eli ulkopuolelle jättämisen torjumiseksi.

Erotuksena sosiaaliseen hyljeksintään ja syrjimiseen, ostrakismi voi olla myös sellaista huomiotta jäämistä, jota kukaan ei varsinaisesti aiheuta tahallaan. Syyt ovat sekä yksilöissä että yhteisöissä. Lapsi tai nuori voi olla vetäytyvä tai sosiaalisilta taidoiltaan kömpelö, ja toiset taas saattavat olla välinpitämättömiä tai avoimen torjuvia häntä kohtaan. Kotona vanhemmat ehkä keskittyvät puhelimeensa silloin kun lapsella tai nuorella olisi asiaa. Rakenteellista ostrakismia taas on esimerkiksi se, ettei lapsi tai nuori koe aitoa osallisuutta ryhmätilanteessa, vaikka hänellä olisi näennäisesti mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa.

Ostrakismiin puuttuminen lähtee ilmiön tiedostamisesta ja tunnistamisesta. Se ei kuitenkaan ole helppoa, koska kyse ei välttämättä ole näkyvistä teoista, vaan usein pikemminkin niiden puutteesta. Lisäksi yksilöt tulkitsevat tilanteita hyvin eri tavalla: siinä missä yksi kokee herkästi, ettei häntä haluta mukaan, toinen on immuuni selvillekin vihjeille.

”Ostrakismi on näennäisesti sivistynyt – mutta äärimmäisen satuttava – keino hallita poikkeavuutta.”

Ostrakismista kärsii koko ryhmä

Ostrakismi on näennäisesti sivistynyt – mutta äärimmäisen satuttava – keino hallita poikkeavuutta. Joskus ulossulkemisella halutaan pönkittää ryhmän sisäpiirin yhteenkuuluvuutta, mutta toisinaan ryhmä suojautuu perustellustikin yksilön ei-toivotulta käytökseltä jättämällä tämän ulkokehälle.

Jos ihminen ei syystä tai toisesta tule nähdyksi tai kuulluksi, seurauksena voi olla merkityksettömyyden, ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta, mikä voi vaikuttaa niin itsetuntoon kuin käyttäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa. Liian monta kertaa torjuttu ei ehkä enää edes yritä päästä mukaan, vaan suojautuu näkymättömyyteen. Erityisesti nuoret peilaavat itseään toisten reaktioista ja muovaavat niiden perusteella käsitystä itsestään suhteessa toisiin.

Kyse ei kuitenkaan ole vain ulkopuolisuutta kokevan yksilön, vaan koko yhteisön hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Niissäkin tapauksissa, joissa ostrakismi vaikuttaa ensin prososiaalisesti, se vaikuttaa yleensä lopulta antisosiaalisesti. Äärimmillään pitkään jatkunut eristäminen tai eristäytyminen voi johtaa radikalisoitumiseen ja väkivaltaan ja uhata näin koko yhteisön turvallisuutta. Yhdysvalloissa kouluampujien taustoja selvittäneessä tutkimuksessa paljastui, että vain kaksi viidestätoista ei ollut kokenut itseään muiden ulossulkemaksi tai kaltoinkohtelemaksi.

Eduskunnan sivistysvaliokunnan lausunto Suomen sisäisen turvallisuuden selontekoon vuodelta 2021 otti kantaa ostrakismiin ja tunnisti kasautuvat sosiaaliset ongelmat merkittäväksi turvallisuusuhaksi. Ulkopuolisuuden vähentäminen on lopulta kaikkien etu.

Tehokkainta vaikuttaa tulevien ammattilaisten koulutukseen

Ostrakismi yhteisöissä on viheliäinen ongelma, eikä yleispätevien ratkaisujen löytäminen sen suitsimiseksi ole helppoa. Keinot voivat liittyä niin yksilötasoiseen vuorovaikutustaitojen ja ryhmässä olemisen harjoitteluun kuin ryhmän dynamiikan ja yhteisön asenteiden muuttamiseen.

Tiedetään, että kun pienet lapset ymmärtävät, miltä ulkopuolelle jätetystä tuntuu, he haluavat toimia toisin. Eräässä yläkoulussa taas kaksivuotinen pienryhmäkokeilu näkyi sosiometrisissä mittauksissa ulkopuolistettujen selvänä vähenemisenä. Kiinteissä ja pysyvissä pienryhmissä nuoret oppivat olemaan toistensa kanssa ja ratkaisemaan vuorovaikutuksen ongelmia keskustelemalla kuraattorin avustuksella.

Moni ratkaisu auttaa tiettyä osajoukkoa, mutta toista ei. Siksi R-to-B -hankkeessa etsitään ja ryhmitellään erilaisia reagointityylejä sosiaalisiin tilanteisiin aivotutkimuksen ja biomarkkereiden, kuten stressihormoni kortisolin avulla. Turun yliopiston FinnBrain-aineistosta voidaan selvittää aina sikiöaikaan asti, löytyykö esimerkiksi herkkyydelle kokea ulkopuolisuutta yhteisiä selittäviä tekijöitä. Eri reagointityylit voidaan mahdollisesti huomioida myös ostrakismin vähentämiseen tähtäävien keinojen suunnittelussa.

”Ulkopuolisuuden vähentäminen on lopulta kaikkien etu.”

Aiemman tutkimuksen perusteella yksi tehokkaimmista keinoista puuttua ostrakismiin on vaikuttaa tulevaisuuden ammattilaisten koulutukseen. Laajakantainen muutos saadaan aikaan vain lisäämällä tietoisuutta siitä, että jokaisen toimijuudella on vaikutusta yhteiseen ilmapiiriin ja sitä kautta ahdistuneisuuden, masennuksen ja jopa väkivaltaisuuden ilmenemiseen.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta jokainen täytyy huomioida. Vaikka hierarkioista tuskin päästään kokonaan eroon, ryhmän yhteinen velvollisuus on huolehtia, ettei ketään jätetä ulkopuolelle.

Ulkopuolisuuteen pureutuva työryhmä perustettu eduskuntaan

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman tutkimuksen tulee olla yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. R-to-B -hankkeen tuloksia on tarkoitus jalostaa sekä politiikkasuosituksiksi että työkaluiksi lapsia ja nuoria kohtaavien ammattilaisten, kuten kasvattajien, opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhoitajien käyttöön.

Meneillään on jo ministeriöyhteistyötä ja eduskuntaan on perustettu yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämisen työryhmä, jossa Junttila on asiantuntijajäsenenä.

Järjestöjäkin on kutsuttu mukaan. Lähdeverkostoon kuuluu jo yli 500 organisaatiota, jotka haluavat olla mukana vähentämässä yksinäisyyttä. Myös lapset ja nuoret saavat äänensä kuuluviin hankkeen tutkimusta validoivissa raadeissa.

”Muutos saadaan aikaan lisäämällä tietoisuutta siitä, että jokaisen toimijuudella on vaikutusta yhteiseen ilmapiiriin.”

Ostrakismi on syvällä ihmisessä ja yhteiskunnassa, mutta ehkä korona-ajan kärjistämä yksinäisyys, nuorten kokeman ahdistuksen lisääntyminen ja Suomessakin orastava jengiytymiskehitys on avannut silmämme sen tuhoisille vaikutuksille. R-to-B -hanketta on edeltänyt sinnikäs työ tämän tietoisuuden herättämiseksi.

Tiina Huttu
tiedeviestinnän asiantuntija, Itla

Right to Belong -hankkeesta kertoivat:

Niina Junttila
kasvatuspsykologian professori,
Turun yliopisto
kasvatustieteen professori,
Jyväskylän yliopisto
opetusneuvos, Opetushallitus
johtaja, Right to Belong -konsortio

Miia Tuominen
FT, tutkimuspäällikkö
Sote-akatemia, Turun yliopisto
vuorovaikutusvastaava,
Right to Belong -konsortio

Petra Heikkinen
projektiasiantuntija,
Turun yliopisto
suunnittelija, Jyväskylän yliopisto
viestintäkoordinaattori,
Right to Belong -konsortio

Kuinka korjata koronan jättämiä jälkiä vaikuttavasti ja oikeudenmukaisesti? Miten varautua tuleviin pandemioihin ja muihin kriiseihin niin, että haitat yksilöille ja yhteiskunnalle jäävät mahdollisimman pieniksi? Näitä selvitetään nelivuotisessa PANDEMICS-ohjelmassa.

Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) käynnisti vuoden 2021 lopussa Pandemiat yhteiskunnallisena haasteena (PANDEMICS) -ohjelman. Ohjelmaa valittiin johtamaan Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) erikoistutkija ja tämän lehden päätoimittaja, TtT Marjo Kurki.

Ohjelma on Itlalle tärkeä, koska pandemiat koskettavat monella tavoin lapsia, nuoria ja lapsiperheitä, kuten korona-aikana on käynyt selväksi. Säätiössä on vankkaa osaamista siltojen rakentamisesta tutkimuksen, käytännön ja päätöksenteon välille.

Korona-ajan opit hyödyksi

COVID-19-pandemia on koskettanut maailmanlaajuisesti lähes kaikkia ihmisiä, mutta sen seuraukset ovat jakautuneet epätasaisesti ja jopa sattumanvaraisesti. Kriisi onkin nostanut esiin puutteita pandemioihin varautumisessa ja eri väestöryhmien etujen, oikeuksien ja velvollisuuksien yhteensovittamisessa. Vastakkain ovat joutuneet myös akuutit ja pidemmän aikavälin uhat terveydelle ja hyvinvoinnille. Ne eivät aina ole yhteismitallisia. Esimerkiksi sairauden vuoksi mahdollisesti menetettäviä elinvuosia on paljon helpompi arvioida kuin epidemian leviämisen estämiseen tähtäävien rajoitusten pitkän aikavälin haittoja.

Pandemianhallinnassa on ollut lukuisia erilaisia vaiheita, joita on ollut vaikea ennakoida. Tämä on lisännyt painetta kriisijohtamiseen ja päätöksentekoon sekä lainsäädäntään.

PANDEMICS-ohjelma on tarpeen sekä korona-ajan korjausvelan sovittamiseksi että seuraaviin uhkiin valmistautumiseksi. Tavoitteena on pystyä paremmin ennakoimaan ja taltuttamaan kriisejä sekä palautumaan niistä oikeudenmukaisesti. Ohjelmassa tarkastellaan eri näkökulmista yhteiskunnan toiminnan turvaamista ja toimenpiteitä koskevaa päätöksentekoa sekä lainsäädäntöä.

Ohjelmassa rahoitettavien neljän hankkeiden valinta alleviivaa, että pandemioiden hallintaan liittyy terveysturvallisuuden lisäksi monia muitakin näkökulmia. Tarvitaan kokonaisvaltaista tutkimusta ja monitieteistä asiantuntijuutta, jotta hyvinvointivaltiota pystytään ylläpitämään myös terveyskriiseissä.

”Mitä korona-ajasta voidaan oppia resilienssin vahvistamiseksi?”

Lisäksi yhteiskunnan kriisinkestävyyttä tulee ajatella pandemioihin varautumista laajemmin, kuten helmikuussa 2022 alkanut Ukrainan sota on seurannaisvaikutuksineen osoittanut. Tästä syystä myös PANDEMICS-ohjelma tarkastelee laajalla perspektiivillä, mitä korona-ajasta voidaan oppia resilienssin vahvistamiseksi. Kriisien hallinta vaatii globaalia yhteistyötä, ja kaikilla hankkeilla onkin laajat kansainväliset tutkimusverkostot.

Syndemiat ja kaupunkisuunnittelu

WELGO-tutkimushanke jalostaa koronapandemian opeista kestäviä ratkaisuja ja osaamista tulevien syndemioiden hallintaan. Syndemia-käsitteen käyttö korostaa sitä, että terveyskriisiin ja sen torjuntaan liittyy akuutin terveysuhan lisäksi paljon muitakin kansanterveydellisiä, psykososiaalisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi sairastumisriski, sairauden vakavuus ja rajoitusten vaikutukset ovat riippuvaisia paitsi biologisista, myös yhteisöllisistä tekijöistä. Syndemian haittojen vähentämiseksi tarvitaan kattavaa kykyä ymmärtää kriisiolosuhteita. WELGO kerää yhteen syndemioita ja koronakriisin syndemisiä piirteitä koskevan kansainvälisen tutkimuksen.

Niin COVID-19 kuin aiemmatkin pandemiat ovat saaneet alkunsa ja levinneet kaupungeissa. Pahimmin korona on ainakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa kurittanut pienituloisia kaupunginosia.

Tästä huolimatta tartuntatautien ehkäisyä ei ole perinteisesti huomioitu kaupunkisuunnittelussa. RECIPE-hankkeessa tutkitaan kaupunkiympäristöjen roolia ja kaupunkisuunnittelun mahdollisuuksia pandemioiden torjunnassa. Hankkeessa kehitetään myös terveysvaikutusten analyysi- ja arviointimenetelmiä sekä edistetään yhteistyötä kaupunkisuunnittelun ja terveyden edistämisen välillä. Ymmärrystä elinympäristön ja terveyden välisistä yhteyksistä on tärkeää vahvistaa, jotta kokonaisnäkemys ei vaarannu ympäristöterveydenhuollon siirtyessä hyvinvointialueille ja kaupunkisuunnittelun jäädessä kuntien vastuulle.

Oikeudenmukainen lainsäädäntö ja hallinto

COVID-19 on haastanut ennennäkemättömällä tavalla lainsäädäntöä, hallintoa ja muita instituutioita. Se on paljastanut monia ongelmia perustuslaillisten oikeuksien, valmiuslain, tartuntatautilain ja viranomaisten toimintavaltuuksien yhteensovittamisessa.

Ihmisten suojeleminen ja terveydenhuollon kantokyvyn turvaaminen ovat vaatineet yhteiskunnalta toimia, joilla on rajoitettu yksilöiden ja elinkeinotoiminnan keskeisiä oikeuksia ja vapauksia. Tämä on aiheuttanut sosiaalisia jännitteitä ja näkemyseroja. Tarve dialogiin on nyt suuri: pandemiasta palautumisen kannalta keskeiset yhteiskunnalliset toimenpiteet tulee tehdä avoimesti ja kansalaisten kannalta hyväksyttävästi.

JuRe-tutkimushankkeessa keskiössä on poliittisten, oikeudellisten ja hallinnollisten järjestelmien kehittäminen. Monitieteellinen hanke lisää yhteiskunnallista tietoisuutta muun muassa tunnistamalla eri sektoreiden näkemysten taustoja ja lähtökohtia. Tavoitteena on hahmotella oikeudenmukaiseksi pandemiasta selviytymiseksi ja palautumiseksi kehys, jonka painopisteitä ovat päätöksenteon avoimuus, kansalaisten luottamus oikeudelliseen valvontaan ja yksilöllisten sekä kollektiivisten perusoikeuksien tasapainoinen toteutuminen. Oppia tähän haetaan myös eurooppalaisesta maavertailuista.

Kriisinkestävä koulujärjestelmä

Koronan ja sen torjunnan eriarvoisuutta lisäävä vaikutus on näkynyt erityisen selvästi koulujärjestelmässä. Yhdenvertainen oikeus oppimiseen on ollut vaarassa, koska perheillä, kouluilla ja opettajilla on ollut hyvin erilaiset valmiudet tukea oppimista poikkeustilanteissa. Erityisesti nuorilla rajoitukset ovat aiheuttaneet opintojen keskeyttämisiä ja oppimisvajetta. Hyvää puolestaan on se, että keskimäärin suomalaiset opettajat ja oppilaat onnistuivat etäkoulun vaatimassa digiloikassa melko hyvin, vaikka yksilöllisiä ja alueellisia eroja olikin.

Koulutusjärjestelmä tarvitsee resilienssiä sekä pandemiasta toipumiseksi että tulevaisuuden haasteisiin, kuten yhteiskunnan monimuotoistumiseen, vastaamiseksi. Yhdenvertainen ja laadukas koulutus on keskeinen suojaava tekijä yksilöille ja koko yhteiskunnalle, joten sen saavutettavuus täytyy pystyä turvaamaan myös kriisitilanteissa.

EduRESCUE rakentaa tulevaisuuden kriiseistä selviytymiskykyistä koulutusta. Tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen kuva COVID-19-pandemian vaikutuksista koko koulutussektoriin. Kansallisten ja kansainvälisten tutkimusaineistojen avulla etsitään välineitä ja ratkaisuja oppimisvajeen kuromiseksi, etäopetuksen kehittämiseksi, eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä koulutuksen toimijoiden, vanhempien ja oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseksi.

Lisäksi EduRESCUE- ja JuRe-hankkeet kartoittavat yhdessä peruskoulun etä- ja monimuoto-opetusta koskevan lainsäädännön muutostarpeita, jotta koulutuksellisten ratkaisujen ketteryys voidaan varmistaa niin normaali- kuin poikkeustilanteissa. Tutkimustiedosta jalostetaan ”tiekartta” koulutuspoliittisen päätöksenteon tueksi.