Näyttöön perustuva toiminta parantaa lasten mielenterveysongelmien hoidon laatua ja turvallisuutta sekä vähentää virheitä ja kustannuksia. Suomen kaltaisissa pienissä maissa tarvitaan hyvä päätöksentekoprosessi kansainvälisen näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämisessä.
Päätöksentekoprosessin merkitys korostui lasten, nuorten ja perheiden mielenterveyttä edistäviä menetelmiä käsittelevässä seminaarissa joulukuussa. Seminaarin pääpuhujat olivat maailman johtava masennuksen ja psykoterapian tutkija, professori Pim Cuijpers ja digitaalisen mielenterveyden ja kliinisen psykologian professori Heleen Riper. Tallenteen seminaarista voi katsoa artikkelin lopussa olevasta linkistä.
– Tutkimusnäyttöön pohjaavat menetelmät parantavat hoidon laatua, vähentävät kustannuksia ja takaavat yhdenmukaisen hoidon. Ne ovat oleelliset terveydenhuollon kehittämisessä, professori Pim Cuijpers painottaa.
Pim Cuijpers on kliinisen psykologian professori emeritus Amsterdamin Vrije Universiteitissa ja WHO:n psykologisten interventioiden tutkimuskeskuksen johtaja. Häntä pidetään maailman johtavana masennuksen ja psykoterapian tutkijana. Cuijpers toimii myös Turun yliopiston vierailevana professorina.
”Yksi suurista ongelmista interventioiden kehittämisessä on se, että tutkimusvaiheen jälkeen hyväksi todetun intervention juurruttaminen perustasolle jää kesken.”
– Kaikki psykososiaaliset interventiot ovat pohjimmiltaan monimutkaisia, ja niihin liittyy lukematon määrä muuttujia. Satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten tekeminen on tästä syystä haastavampaa kuin esimerkiksi lääkekehityksessä. Yksi suurista ongelmista interventioiden kehittämisessä on se, että tutkimusvaiheen jälkeen hyväksi todetun intervention juurruttaminen perustasolle jää kesken, Cuijpers toteaa.
Palveluiden valikointiin tarvitaan kansallista yksimielisyyttä
Suomen kaltaisessa pienessä maassa tarvitaan hyvä päätöksentekoprosessi kansainvälisen tutkimustiedon hyödyntämisestä kansallisesti ja yksimielisyyttä siitä, mihin asioihin tulee panostaa ja millä keinoilla.
– Pitää määritellä mitkä ovat kaikkein tärkeimpiä ja kiireellisimpiä ongelmia, joihin palveluiden tulee keskittyä, professori Cuijpers korostaa.
Menetelmien käyttöönotto edellyttää aikaa ja riittävää rahoitusta
Näyttöön perustuva menetelmien käyttöönotto eli implementointi vaatii näkemystä ja kestävyyttä kaikilta sidosryhmiltä.
– Ennaltaehkäisevien hoitomuotojen implementointi edellyttää aikaa ja riittävää rahoitusta, mutta onnistuessaan niillä on mahdollisuus tuottaa eniten hyötyä suhteessa panostettuihin resursseihin, professori Heleen Riper kertoo.
Heleen Riper työskentelee Amsterdamin Vrije Universiteitin digitaalisen mielenterveyden ja kliinisen psykologian professorina sekä Turun yliopiston vierailevana professorina. Hän on tutkinut muun muassa satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, terapeuttisia käytäntöjä, digitaalisia mielenterveysinterventioita sekä menetelmien implementointia.
Tutkittu tieto on ensiarvoisen tärkeää hyvinvointialueiden päätöksenteossa
Seminaari huipentui paneelikeskusteluun ”Mitä olemme oppineet psykososiaalisten menetelmien kehittämisestä ja adaptoinnista?”, johon osallistuivat kehityspäällikkö Terja Ristkari, erikoistutkija Kaisa Mishina ja kehityspäällikkö Kati Granlund Turun yliopistosta sekä ylilääkäri Tarja Koskinen Pohjois-Savon hyvinvointialueelta.
Panelistit korostivat tutkitun tiedon merkitystä hyvinvointialueiden päätöksenteossa ja palveluiden tuottamisessa.
– Hyvinvointialueille on tuotava tietoa arvioiduista menetelmistä, jotta ne voivat tehdä tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä, kehityspäällikkö Terja Ristkari summasi.
Päättäjille, viranomaisille ja järjestöille suunnattu ”Tutkimuksesta käytäntöön – minkä tiedon perusteella valitsemme lasten, nuorten ja perheiden vaikuttavia psykososiaalisia menetelmiä?” pidettiin 1.12. Musiikkitalolla Helsingissä. Seminaarin järjestivät Itla, Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus ja Suomen Akatemian tutkimuksen lippulaiva INVEST. Seminaarissa puhuivat professori Pim Cuijpersin ja professori Heleen Riperin lisäksi professori Andre Sourander ja yliopisto-opettaja Tarja Korpilahti-Leinoja Turun yliopistosta sekä ylilääkäri Outi Linnaranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Katso tilaisuuden tallenne (katsottavissa pe 15.12. saakka).
Artikkeli on laadittu Turun yliopiston verkkosivuilla julkaistun uutisen pohjalta tekijän luvalla.
