Implementointitutkimus yhdistää yhteiskuntatieteellisen osaamisen tietoperustaiseen päätöksentekoon. Se antaa konkreettisia keinoja apua tarvitsevien ihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi järjestelmän tasolla.
Aloitin Itlassa harjoittelijana huhtikuussa 2022, ja syyskuusta alkaen olen toiminut osa-aikaisena tutkimusavustajana samalla kun kirjoitan graduani nuorten masennuksen hoitoon kehitetyn IPC-menetelmän implementoinnista yhteistyöalueilla. Implementointitutkimus tieteenhaarana tuli vastaani vasta opintojen loppuvaiheessa, mutta jälkeen päin ajatellen aiemmat opinnot olivat koko ajan suuntautuneet sitä kohti.
Implementointitutkimus siltana tutkimuksen ja käytännön välillä
Implementoinnilla tarkoitetaan näyttöön perustuvien toimintatapojen tuomista käytäntöön niin, että käytännön toimintaympäristön esteet uuden tiedon soveltamiselle tunnistetaan ja ylitetään.
Implementointitutkimuksessa tutkitaan siis käytäntöön tuomista ja käytäntöön tuomisen esteiden tunnistamista ja ylittämistä. Onnistunut implementointi lisää muutostyössä toivotun lopputuloksen saavuttamista (Sipilä ym. 2016).
Innostuin implementointitutkimuksesta, sillä se tuntui tuovan aiemmista opinnoistani kaikkein kiinnostavimmat teemat yhteen. Innostavaa on myös se, että implementointitutkimusta voidaan hyödyntää konkreettisten tukitoimien kehittämiseksi ja palveluiden parantamiseksi ja sitä kautta lisätä ihmisten hyvinvointia.
Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ensimmäisen vuoden opiskelijana ajatukset siitä, mistä haluan tietää lisää pyörivät suhteellisen lavealla tasolla. Tuntui, että kiinnostus sinkoili suuntaan ja toiseen yhteiskuntatieteiden tutkimuskohteiden välillä. Aina kun kursseilla mainittiin jotain kiinnostusta herättävää, etsin yliopiston kurssivalikoimasta seuraavan kurssin aiheesta ja luotin siihen, että löydän polkuni mielenkiintoisten teemojen ja myöhemmin työtehtävien ääreen sitten, kun sen aika on.
Noudattamalla opintojen suunnittelussa ajoittain kaoottista lumipallomenetelmääni päädyin neljäntenä opiskeluvuotenani viettämään ”vaihtovuotta” Tampereen yliopiston Hervannan teknisten tieteiden kampukselle, missä opiskelin tietojohtamista ja tulevaisuudentutkimusta. Vaihtovuoteni jälkeen ymmärsin paremmin, kuinka tietoa nykyhetkestä ja tulevasta voidaan hyödyntää päätöksenteon tukena.
Ihmettelin, miten näin olennaista teemaa on käsitelty omissa sosiaalipolitiikan opinnoissani niin suppeasti sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyen.
Tuntui, että koko ajan puhutaan resurssipulasta sekä siitä, että ongelmiin tulisi puuttua varhaisessa vaiheessa ja päätösten tulisi pohjata tietoon. Samalla konkreettisia keinoja sote-puolella tietoon perustuvan päätöksenteon tukemiseksi tuli kursseilla vastaan hämmentävän vähän.
Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelman kautta Itlan ja implementoinnin pariin
Kirjoittaessani kandidaatin tutkielmaani törmäsin Helsingin yliopiston sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelmaan. Huomasin maisteriohjelman opinto-oppaassa kurssin ”Vaikuttavat menetelmät ja toimintamallit tutkimusperustaisessa päätöksenteossa”. Tämä tuuppasi minut jälleen uuteen suuntaan. Totesin kurssin kuvauksen perusteella, että tuo kurssi tuo jälleen entistä lähemmäs ajoittain toisistaan etäällä olevalta tuntuvat palaset: sote-palvelut ja tietoperustaisen päätöksenteon. Päätin hakea Helsinkiin.
Lumipallomenetelmäni oli johdattanut minut Tampereen yliopiston keskustan kampuksen kautta Hervantaan, josta se oli tuonut minut Helsinkiin. Odotin vaikuttavien menetelmien kurssia innolla, ja sitä olivat pitämässä Itlasta Petra Kouvonen, Marjo Kurki, Marko Merikukka ja Tiina Huttu. Koko kurssi oli kokonaisuudessaan äärettömän kiehtova, mutta kurssin jälkeen erityisesti implementointi jäi mieleeni.
Ennen kuin kunnolla tiesinkään implementointitutkimuksesta, päätin tehdä graduni sen teemoista ja otin yhteyttä Petraan, josko minun olisi mahdollista tulla kesäksi Itlaan harjoittelijaksi implementointiteemojen pariin. Harjoittelu oli varsin onnistunut: pääsin syvemmälle implementointitutkimuksen teemoihin implementointioppaan päivityksen kautta, olin mukana kirjoittamassa artikkelia, josta tulee ensimmäinen julkaisuni, ja opin paljon tutkimuksen tekemisestä yleisesti yhdessä kokeneempien kanssa.
Implementointitutkimus tarjoaa paljon mielenkiintoista tutkittavaa myös tulevaisuudessa
Implementointitutkimuksessa minua kiehtovat erilaiset viitekehykset, joiden avulla juurruttamisprosesseja voidaan kuvata. Implementointitutkimuksessa tuotettava tutkimustieto liittyy vahvasti myös käytäntöön, ja sitä voidaan hyödyntää ihmisten hyvinvoinnin ja palveluiden kehittämisen tukemisessa. Käytännön hyödyn lisäksi implementointitutkimus ihan vain yksin tieteenhaarana kiinnostaa myös siksi, että se on vielä suhteellisen nuori kansainvälisestikin tarkasteltuna ja on lisääntynyt Suomessa vasta 2000-luvun alusta. (Sipilä ym. 2016.)
Jatkossa implementointitutkimuksen parissa siis riittää tutkittavaa, eivätkä tutkimusaiheet varmasti hetkeen tule loppumaan – tuntuu että kaistaa tutkimukselle on joka suuntaan.
Implementointitutkimus yhdistää yhteiskuntatieteellisen osaamisen tietoperustaiseen päätöksentekoon. Se antaa konkreettisia keinoja apua tarvitsevien ihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi järjestelmän tasolla.
En siis ole nyt viimeisenä opiskeluvuotenani lopulta kovinkaan kaukana fuksivuoden ajatuksistani siitä, minkä parissa haluan joskus myöhemmin toimia. Implementointitutkimus pyrkii vähentämään ja ennaltaehkäisemään osaltaan eriarvoisuutta ja mielenterveysongelmia esimerkiksi lapsuuden ja vanhemmuuden interventioiden tai peruspalveluissa toteutettavien interventioiden implementointia tukemalla.
Lähteet
Sipilä, R., Mäntyranta, T., Mäkelä, M., Komulainen, J., & Kaila, M. (2016). Implementointia suomeksi. Duodecim.
Sara Tani
Tutkimusavustaja, Itla
Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelman opiskelija
