Terveydenhoitajaliitto, Turun yliopiston Voimaperheet-työryhmä ja Itla järjestivät 28.4.2022 seminaarin tänä vuonna 100 vuotta täyttävästä neuvolatoiminnasta¹. Tilaisuudessa kuultiin useita puheenvuoroja vanhempien mielenterveyden tuen merkityksestä lapsen suotuisan kehityksen edistämisessä. Alla tarkastellaan vanhemman mielenterveyden merkitystä lapsen kehitykselle ja vanhempien kokemuksia neuvolan ja muiden lapsiperhepalvelujen tarjoamasta tuesta koronapandemian aikana.
Vanhemman mielenterveys ennustaa lapsen hyvinvointia
Vanhempien mielenterveys raskaus- ja vauva-aikana ennustaa lapsen terveyttä ja hyvinvointia kauaskantoisesti. Vanhemmalle itselleen aiheutuvan kärsimyksen lisäksi hänen mielenterveysongelmansa voivat aiheuttaa monenlaista haittaa lapselle. Tiedetään, että kahden vanhemman perheissä molempien vanhempien mielenterveys vaikuttaa lapseen toisen vanhemman voinnista riippumatta². Sekä ennaltaehkäisevien interventioiden että vanhemman psykoterapian on havaittu parantavan vanhemmuutta ja lapsen mielenterveyttä.
Vanhempien raskaus- ja vauva-ajan mielenterveysongelmat voivat heikentää lapsen fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä kognitiivista ja sosioemotionaalista kehitystä monin tavoin. Äidin raskausajan mielenterveysongelmat liittyvät sikiön aivojen ja immuuni- ja stressinsäätelyjärjestelmien kehitykseen ja sitä kautta lapsen toimintakykyyn ja myöhempään psyykkiseen hyvinvointiin. Lapsen synnyttyä vanhemman mielenterveysongelmien seuraukset voivat välittyä lapselle vanhemmuuden ja vanhempien parisuhteen laadun kautta. Suurin kehityksellinen riski vanhemman mielenterveysongelmista tässä ikävaiheessa syntyy kuitenkin vanhempi–lapsisuhteen turvallisuuden vaarantumisesta. Varhainen turvallinen suhde vanhempaan on voimavara, joka ennustaa kestävästi lapsen sopeutumista ja psyykkistä hyvinvointia pitkälle varhaisaikuisuuteen saakka. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista edistävät vanhemman uteliaisuus lapsen tunnetilaa ja tarpeita kohtaan sekä kyky vastata niihin riittävän hyvin. Tiedetään, että mielenterveysongelmista kärsivillä vanhemmilla nämä kyvyt ovat heikentyneet, minkä seurauksena heidän lastensa riski turvattomaan kiintymyssuhteeseen kasvaa.
Neuvolan tuki vanhemmille väheni koronapandemian ensimmäisenä vuonna
Neuvolan lakisääteinen tehtävä on edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä ja tukea vanhemmuutta. Neuvolapalvelut on suunnattu kaikille Suomessa asuville lasta odottaville ja alle kouluikäisten lasten perheille osana ennaltaehkäisevää perusterveydenhuoltoa. Terveyden ja hyvinoinnin laitoksen (THL) selvityksen mukaan koronapandemian ensimmäisenä vuonna tämä tavoite ei toteutunut. Vuonna 2020 neuvolan määräaikaiset terveystarkastukset vähenivät kaikkialla Suomessa. Vanhempien psyykkisen voinnin kartoittamisessa keskeiset laajat terveystarkastukset jäivät tekemättä 80 %:lle äitiysneuvolan ja puolelle lastenneuvolan asiakkaista. Jää nähtäväksi, mitä seurauksia koronapandemian vähentyneillä tarkastuksilla on pidemmällä aikavälillä.
Osa vanhemmista jää mielenterveysongelmiensa kanssa yksin
Vauvaperheiden kokemuksia koronapandemian alussa selvittäneen THL:n FinLapset-kyselytutkimuksen mukaan vanhempien yleinen tyytyväisyys neuvolapalveluihin ei ollut muuttunut merkittävästi vuoden 2017 pilottitutkimukseen verrattuna. Lähes 15 000 vanhempaa kansallisesti tavoittanut vuoden 2020 FinLapset-tutkimus osoitti, että vanhemmat hakeutuivat herkästi neuvolan ja muiden lapsiperhepalvelujen avun piiriin, jos he olivat huolissaan lapsensa voinnista. Tulokset kuitenkin osoittavat, että kun kyseessä on vanhempien oma jaksaminen, he pyytävät apua harvemmin. Kolmasosalla odottavista äideistä ja 13 %:lla toisista vanhemmista (yli 99 % isiä) oli ollut masennusoireita odotusaikana. Kuitenkin äideistä joka viides ja isistä jopa 60 % jätti hakematta apua masennusoireisiinsa. Lisäksi osa apua hakeneista vanhemmista koki, että he eivät saaneet lapsiperhepalvelujen ammattilaisilta riittävästi tai lainkaan apua mielenterveysongelmiinsa. Kun yhdistetään apua pyytämättömät ja apuun tyytymättömät vanhemmat, voidaan sanoa, että keskimäärin yli kolmasosa Suomessa asuvista, mielenterveyteensä tukea tarvitsevista pikkulasten vanhemmista jää riittävän avun ulkopuolelle³.
Tilanne osittain parempi kuin muualla maailmassa
Kansainväliset tutkimukset näyttävät, että vaikka raskaus- ja vauva-ajan mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä, vanhemmat hakevat niihin apua hyvin harvoin. Muualla maailmassa parhaimmillaankin vain alle puolet pikkulasten vanhemmista on hakenut apua mielenterveysongelmiinsa. Avun hakemattomuuden taustalla on monia syitä, kuten mielenterveysongelmiin liitetty häpeä, vaikeus tunnistaa masennuksen oireita ja tietämättömyys palveluista. Suomessa näyttäisi siltä, että odottavat äidit ja pikkulasten vanhemmat hakevat apua mielenterveysongelmiinsa muita maita ahkerammin, minkä taustalla voi olla helpompi pääsy ennaltaehkäisevien palvelujen piiriin. Asenteet mielenterveysongelmien hoitoon ovat myös aiempaa myönteisempiä. Kuitenkin suurin osa lapsen toisista vanhemmista jää ilman apua odotusaikana.
Mitä tästä eteenpäin?
Suuri joukko Suomessa asuvista, mielenterveyteensä apua tarvitsevista pikkulasten vanhemmista jää vaille riittävää tukea, millä voi olla vakavia seurauksia lasten hyvinvoinnille. Koronapandemian ensimmäisenä vuonna vähentyneet neuvolan terveystarkastukset eivät vielä riitä selittämään avun ulkopuolelle jääneiden vanhempien määrää. Vanhemmat nimittäin käyttivät neuvola- ja muita lapsiperhepalveluja ahkerammin muissa kuin omaan vointiinsa liittyvissä huolissa. Jatkossa on keskeistä tutkia, miksi osa vanhemmista jättää hakematta apua tai kokee, ettei saa riittävästi apua mielenterveysongelmiinsa.
Neuvolan tarkoitus on tavoittaa kaikki Suomessa asuvat vanhemmat, minkä vuoksi sen rooli vanhempien mielenterveysongelmien tunnistamisessa ja hoitoon ohjaamisessa on ensiarvoinen. Neuvolassa tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota vanhempien mielenterveyteen, kahden lapsen perheissä toisen vanhemman vointia unohtamatta. Kun neuvolapalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle osana sote-uudistusta, on tärkeää varmistaa niiden tarjoama tuki vanhempien mielenterveyden seulonnassa ja hoidossa ja vahvistaa sitä systemaattisesti.
Lotta Heikkilä
Psykologi
Tutkimuskoordinaattori, Itla
¹ Seminaarissa kuultiin varhaiskasvatuksen professorin Mirjam Kallandin (Helsingin yliopisto) sekä lastenpsykiatrien professorien Kaija Puuran (Tampereen yliopisto) ja André Souranderin (Turun yliopisto, Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus) puheenvuorot vanhemmuuden tuen merkityksestä lapsen kehitykselle. Turun yliopiston Voimaperheet -työryhmän tutkimuskoordinaattorit Terja Ristkari ja Malin Kinnunen esittelivät tutkimustuloksia digitaalisten ohjelmien käytöstä perheiden tukena. Itlan kehitysjohtaja Petra Kouvosen ja erikoistutkija Marjo Kurjen puheenvuoro keskittyi vanhemmuuden varhaiseen tukeen pohjoismaisen The First 1000 days -yhteishankkeen valossa. Lisäksi kuultiin sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Pia Suvivuon puheenvuoro neuvolatyön tilanteesta sote-uudistuksessa, tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulisen (THL) katsaus neuvolatoimintaan sekä kokemuksia kentältä.
² Ylivoimaisesti eniten tutkimusta on äitien mielenterveydestä. Kahden vanhemman perheistä on tutkittu vain perheitä, joissa on äiti ja isä. Tutkimusta kahden äidin tai kahden isän perheiden vanhempien mielenterveydestä ei vielä ole.
³ Vanhempien mielenterveyttä odotusaikana kartoitettiin oirekyselyn ja itsearvioinnin ja vauva-aikana itsearvioinnin avulla. Vauva-ajan mielialaoireisiin tarvitsi apua 33 % pikkulasten äideistä ja 20 % toisista vanhemmista. Äideistä 13 % ei kokenut saaneensa riittävästi tai lainkaan apua ja 8 % ei hakenut apua mielialaansa. Toisilla vanhemmilla luvut olivat 15 ja 18 %. Apua lapseen liittyvissä huolissa haettiin säännönmukaisesti useammin: Esimerkiksi vain alle 5 % vanhemmista ei hakenut apua ollessaan huolissaan vauvan itkuisuudesta tai unesta.
Valikoituja lähteitä
Klemetti, R., Vuorenmaa, M. & Helakorpi, S. (2021). Vauvaperheiden hyvinvointi – FinLapset-kyselytutkimus 2020: Koronaepidemia on heikentänyt vauvaperheiden jaksamista – tyytyväisyys perhe-elämään silti suurta. THL.
Klemetti, R., Vuorenmaa, M., Ikonen, R., Hedman, L., Ruuska, T., Kivimäki, H. & Rajala, R. (2018). Mitä vauvaperheille kuuluu? LTH-tutkimuksen 3–4-kuukautisten vauvojen ja heidän perheidensä pilottitutkimuksen perusraportti. THL.
Liberto, T. L. (2012). Screening for depression and help-seeking in postpartum women during well-baby pediatric visits: An integrated review. Journal of Pediatric Health Care, 26(2), 109–117.
Mölläri, K., Hauhio, N., Hakulinen, T. & Hietanen-Peltola, M. (2022). Terveystarkastusten ja muiden käyntien toteumat äitiys- ja lastenneuvolassa vuonna 2020 sekä kouluterveydenhuollossa lukuvuonna 2020–2021: Korona heikensi ehkäiseviä palveluja – laaja terveystarkastus tehtiin alle puolelle lapsista ja nuorista vuonna 2020. THL.
Slomian, J., Honvo, G., Emonts, P., Reginster, J. Y. & Bruyère, O. (2019). Consequences of maternal postpartum depression: A systematic review of maternal and infant outcomes. Women’s Health, 15, 1–15.
Sweeney, S. & MacBeth, A. (2016). The effects of paternal depression on child and adolescent outcomes: A systematic review. Journal of Affective Disorders, 205, 44–59.
THL (2020). FinLapset -kyselytutkimus 2020, vauvaperheiden hyvinvointi [tutkimusdata]. THL. www.thl.fi/finlapsetkysely/tulokset
Van den Bergh, B. R., van den Heuvel, M. I., Lahti, M., Braeken, M., de Rooij, S. R., Entringer, S., Hoyer, D, Roseboom, T., Räikkönen, K., King, S. & Schwab, M. (2020). Prenatal developmental origins of behavior and mental health: The influence of maternal stress in pregnancy. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 117, 26–64.
