Tietoa implementoinnista

Implementoinnilla varmistetaan menetelmän tai valitun toimintamallin toteutuminen siten, että kohderyhmä hyötyy siitä. Implementointia voidaan kuvata prosessina, jossa menetelmää kuljetetaan kohti tätä tavoitetta. Tässä hyödynnetään vauhdittavia tekijöitä, tunnistetaan esteet ja luodaan strategioita löydettyjen esteiden ylittämiseksi ^[1]. Jokainen näistä vaiheista on keskeinen, jotta menetelmä saadaan juurtumaan osaksi rutiinikäytäntöjä.

Yksi monista kansainvälisesti kehitetyistä kehyksistä on implementointiprosessin neljään vaiheeseen jakava EPIS (Exploration, Preparation, Implementation, Sustainment) ^[2]. Se on suunnattu implementoinnin tueksi erityisesti lapsi- ja perhepalveluihin.

Kuvio 1. Implementoinnin kehys EPIS.

Se, että menetelmä on tutkimuksissa osoitettu vaikuttavaksi, ei vielä takaa, että sillä saavutetaan tuloksia. Tällöin puhutaan implementointikuilusta (implementation gap): menetelmä, joka on tietyssä kontekstissa ja tietylle kohderyhmälle tarjottuna vaikuttava, ei siirry käytäntöihin. Implementointikuiluun voivat vaikuttaa valtakunnalliset, alueelliset tai paikalliset esteet (systems-level barriers) sekä tutkimus- ja kehittämistyöhön liittyvät asetelmat ja rakenteet. On myös tavallista, että menetelmä muuttuu, kun se otetaan osaksi organisaation toimintaa (provider-level barriers), jolloin toivottu vaikutus voi jäädä saavuttamatta ^[3].

Menetelmän juurtumista voidaan edistää tarjoamalla tutkimukseen perustuvaa tukea implementoinnin eri vaiheisiin.

Lue lisää implementoinnin edistämistyöstä täältä.