Ennalta ehkäisevä ja varhaiseen vaiheen hoidon Cool Kids kouluympäristössä
Matalan sosioekonomisen alueiden lapsilla ja nuorilla (8–11-v.) ryhmämuotoinen Cool Kids koulussa vähensi ahdistuneisuusoireiden osuutta niillä lapsilla, jotka olivat kuvanneet ahdistuneisuusoireita RCMAS-ahdistuneisuuskyselyllä verrattuna jonotuslistan kontrollilapsiin ja -nuoriin . Ero oli merkittävä sekä lasten ja nuorten itsensä (p < 0.005, osittainen ŋ2 = 0.134, SCAS-mittarilla; p < 0,05, osittainen ŋ2 = 0,126, CATS-mittarilla) että opettajien raportoimina (p = 0.001, osittainen ŋ2 = 0.155, TRF-int-mittarilla) neljän kuukauden jälkeen menetelmän päätyttyä. Vanhempien aineisto ei mahdollistanut tilastollisten analyysien tekoa.
Norjalaisessa tutkimuksessa verrattiin kahta ryhmämuotoista CBT-ohjelmaa – lyhempää viiden kerran ohjelmaa, jossa myös puhelinavusteinen tuki (Vaag) ja standardia 10 kerran ohjelmaa (Cool Kids) – jonotuslistalla oleviin verrokkinuoriin (12–16-v.) koulussa. Tutkimuksen tulosten mukaan lyhyempi CBT ei ollut Cool Kids -menetelmää huonompi. Vaikka sekä lyhyt CBT että Cool Kids vähensivät merkitsevästi ahdistuneisuusoireita (SCAS-nuori/vanhempi-mittarilla), ei lyhyt CBT yhdenveroisuusanalyysin (non-inferiority analysis) mukaan kuitenkaan korvaa pidempää Cool Kids -menetelmää. Hauglandin tutkimusryhmän lisäanalyysien mukaan Cool Kidsin vaikuttavuus ahdistuneisuuteen oli nuorten raportoimana keskisuurta (d = 0,42, p < 0,001) ja vanhempien arvioimana keskisuurta (d = 0,56, p < 0,001) ennen–jälkeen-asetelmalla verrokkinuoriin verrattuna. Seurantatuloksia ei ollut laskettu, koska jonotuslistalla olevat verrokkinuoret satunnaistettiin interventioryhmiin jälkeen-mittauksen jälkeen.
Ahdistuneisuushäiriön hoito-ohjelma
Tanskalaisessa tutkimuksessa interventioryhmän lapsista ja nuorista (7–16-v.) lähes joka toinen (48,2 %) oli ilman yhtään asetettua ahdistuneisuushäiriödiagnoosia (pää- ja sivudiagnoosit) menetelmän jälkeen – verrokkiryhmässä vain ainoastaan lähes joka kahdeksastoista (5,7 %). Hoito-ohjelman jälkeen 66,1 % interventioryhmän lapsista ja nuorista ei täyttänyt enää päädiagnoosin kriteereitä, kun vastaava luku verrokkiryhmässä oli 7,5 %. Vaikutukseltaan ryhmämuotoinen Cool Kids -menetelmä oli interventioryhmässä suuri itseraportoiduilla lasten ja nuorten, äitien ja isien (SCAS-)mittareilla mitattuna (0,18 ≤ osittainen ŋ2 ≤ 0,24). Tulos säilyi kolmen kuukauden ja vuoden mittaisten seurantajaksojen jälkeen ryhmät yhdistetyssä aineistossa (< 0,001 ≤ p ≤ 0,021). Menetelmä ei ollut yhtä vaikuttava niillä lapsilla ja nuorilla, joilla päädiagnoosi oli sosiaalisten tilanteiden pelko.
Australialaisessa tutkimuksessa verrattiin kahta ryhmämuotoista menetelmää 7–16-vuotiailla– CBT-pohjaista Cool Kids -menetelmää ja aktiivista kontrolliryhmää, joka sai ryhmätukea ja psykoedukaatiota ahdistuksesta. Tulosten mukaan yli kaksi kolmasosaa (68.6 %) lapsista, jotka osallistuivat Cool Kids -ryhmähoitoon ja vajaa puolet (45.5 %) aktiivisesta kontrolliryhmästä eivät enää täyttäneet ahdistuneisuushäiriön diagnostisia kriteereitä kuuden kuukauden seurannassa. Tulokset osoittivat, että äidit raportoivat interventioryhmässä tilastollisesti merkitsevämpää paranemista eli ahdistuneisuushäiriöiden diagnostisten kriteereiden täyttävien lasten määrän vähenemistä verrattuna kontrolliryhmään. Kuitenkin lapset raportoivat samanlaista myönteistä muutosta molemmissa ryhmissä. Eri ahdistuneisuusdiagnooseja verrattaessa perheille suunnattu ryhmämuotoinen Cool Kids -menetelmä oli tehokas kaikissa muissa ahdistuneisuushäiriöissä paitsi sosiaalisen ahdistuksen hoidossa .
McLoone & Rapee vertasivat ennen–jälkeen-asetelmalla koulussa ja kotona tarjottavaa Cool Kids -menetelmään osallistuvia lapsia ja nuoria (7–12-v.) jonotuslistan verrokkiryhmään. Tutkimuksen tulosten mukaan interventioryhmään – koulussa tai kotona – osallistuneiden lasten ja nuorten ahdistuneisuus ja siihen liittyvät häiriöt vähenivät merkitsevästi (p < 0,001) vanhempien raportoimina (SCAS-parent-mittarilla) verrattuna jonotuslistalla oleviin verrokkeihin . Ero ei ollut merkitsevä vuoden mittaisen seurannan jälkeen. Lasten, nuorten ja opettajien raportoimina muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.
USA:ssa tehdyssä käyttöönottotutkimuksessa verrattiin kasvokkain tapahtuvaa vanhemmalle ja lapselle suunnattua Cool Kids -menetelmää puhelinvälitteisesti toteutettuun Cool Kids -menetelmään, jossa sekä vanhempi että lapsi saivat työkirjan. Tulosten mukaan vanhemmat raportoivat korkeaa käyttäjätyytyväisyyttä molemmista CBT-pohjaisista menetelmistä sekä matalaa keskeyttämisprosenttia (noin 15 % molemmissa ryhmissä). Molemmissa ryhmissä tapahtui merkittävää ahdistuneisuusoireiden vähenemistä menetelmän jälkeen sekä vanhemman että lapsen raportoimana SCARED-mittarilla; kasvokkain tapahtuvassa hoidossa pisteet olivat 10.11–10.23, kun taas etähoidossa 14.70–16.33 (cut-off = 25). Oireiden vakavuutta ja parantumista mitattaessa (CGI-I) 58,3–75,0 prosenttia osallistujista raportoi paljon tai erittäin paljon parantumista eri mittauspisteissä.
___
SCAS: Spence Children’s Anxiety Scale
CATS: Children’s Automatic Thoughts Scale
SCARED: Screen for Anxiety and Related Disorders
CGI-I Clinical Global Impression of Improvement
TRF-int: Teachers’ Report Form-Internalizing Scale