Askeleittain / Pienin askelin

Askeleittain-ohjelman toi Suomeen psykologi Arja Sigfrids 2000-luvun alussa, ja sitä on käytetty vuodesta 2005 lähtien laajasti Suomen varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Vuonna 2018 ohjelmaa päivitettäessä otettiin käyttöön Pienin Askelin -ohjelma (Second Step: Social-Emotional Skills for Early Learning), joka on tarkoitettu 3–5-vuotiaille. Vuoden 2019 lopussa ilmestyi esikoululaisille ja peruskoulun ensimmäisen luokan oppilaille tarkoitettu Askeleittain-ohjelma.

Askeleittain-opetusohjelma perustuu yhdysvaltalaiseen Second Step -ohjelmaan, ja se on tarkoitettu alun perin edistämään 4–12-vuotiaiden lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. Alkuperäisen Second Step -opetusohjelman ensisijainen tavoite oli ennaltaehkäistä aggressiivisten käyttäytymismallien ja väkivallan käyttöä lasten, nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa ^[1]. Askeleittain-ohjelmassa pääpaino on kouluvalmiuksien, sosioemotionaalisten taitojen sekä itsesäätelyn tukemisessa. Askeleittain on ennaltaehkäisevä, universaali ohjelma.

Askeleittain-ohjelmassa toteutetaan viikoittaisia opetustuokioita lapsiryhmille esikoulussa ja 1. luokalla. Pienin askelin -ohjelmassa järjestetään päivittäisiä toimintatuokioita 3–5-vuotiaille lapsille melkein koko toimintavuoden aikana. Opetustuokioiden tavoitteena on ennaltaehkäistä pulmia vuorovaikutustilanteissa ja vahvistaa lapsen sosiaalista kompetenssia. Kasvattajille mallinnetaan tutkimustietoon perustuen ja käytännönläheisesti, miten oppimistaitoja ja toiminnanohjausta voidaan tukea kirjeiden ja verkkolinkkien avulla. Kun oppimistaitoja harjoittelemalla on luotu pohjaa, seuraavissa jaksoissa keskitytään sosioemotionaalisten taitojen harjoitteluun. Myös vanhemmat otetaan mukaan yhteistyöhön näiden taitojen harjoittamisessa.

Varhaiskasvatuksen, esikoulun ja alkuopetuksen 3–7-vuotiaat lapset (ja vanhemmat/kasvattajat tukemistarkoituksessa)

Askeleittain- / Pienin Askelin -opetusohjelman tavoitteena on, että lapsella olisi mahdollisimman hyvät valmiudet omaksua uusia asioita sekä menestyä koulussa ja elämässä.

Pienin Askelin -opetusohjelma koostuu 5–7 minuutin ja Askeleittain-ohjelma 30–45 minuutin mittaisista opetustuokioista. Opetustuokiot ovat ikätasoon soveltuvia sekä lapsen näkökulmasta hauskoja. Tuokiot on jaettu eri jaksoihin ja viikkoteemoihin. Pienin Askelin -ohjelma sisältää 28 teemaa, Askeleittain-esikouluohjelma 25 ja 1. luokan ohjelma 22 eri viikkoteemaa. Jaksot ovat:

1. Oppimistaidot
2. Empatia
3. Tunteiden säätely
4. Kaveritaidot ja ongelmanratkaisu
5. (Esi)koulun aloittaminen (vain Pienin Askelin -ohjelmassa)

Ohjelmaa olisi suotava käyttää säännönmukaisesti, viikoittain, ja hyödyntäen joka kerralla kaikkia neljää keskeistä toteutusmuotoa: viikkoteeman mukaista sisältöä, aivojumppaleikkejä, eri teemoihin liittyviä lauluja, taitojen vahvistamista arjen tilanteissa ja vanhempien mukaan ottamista harjoitteluun.  Oleellista ohjelmassa on taitojen harjoitteleminen päivittäin leikin tai muun toiminnan yhteydessä mm. seuraavilla tavoilla:

1. Kuvittele: Lasta pyydetään miettimään, miten hän voisi käyttää opittua taitoa seuraavassa leikissä tai toimintatuokiossa.
2. Vahvista: Kasvattaja huomioi ja antaa yksityiskohtaista, kuvailevaa palautetta lapselle hänen käyttäessään taitoa. Kasvattaja myös mallintaa itse opittua taitoa.
3. Muistele: Lasta pyydetään ajattelemaan leikkiä/toimintatuokiota ja muistelemaan, miten hän käytti opittavaa taitoa.

Vanhemmat osallistetaan lasten Askeleittain- / Pienin Askelin -taitojen opettamiseen erilaisten kirjeiden avulla. Näin vanhemmat tuntevat ohjelman sisällön ja voivat osaltaan tukea taitojen oppimista myös kotona. Ohjelman esittelykirjeessä kerrotaan ohjelmasta ja sen sisällöstä. Seuraavassa kirjeessä esitellään vanhempainlinkit, joissa on yksinkertaisia, hauskoja leikkejä ja harjoituksia, joita vanhemmat voivat tehdä lastensa kanssa kotona. Linkit auttavat vanhempia myös ymmärtämään, mitä taitoja lapsi opettelee päiväkodissa/koulussa.

Viikkoteemaa käsitellään pienimpien ohjelmassa (Pienin askelin ja Askeleittain esikoulussa) joka päivä vähän aikaa eri tavoin toteutettuna ja koulussa esimerkiksi kerran viikossa. Askeleittain- / Pienin askelin -ohjelmassa käytetään käsinukkeja oppimisen tukena. Käsinuket aloittavat viikkoteeman ensimmäisen tuokion virittämällä teemaan esimerkiksi aamupiirissä. Käsinukketuokio kertaa edellisen viikon taitoja ja käsitteitä sekä esittelee viikon uudet taidot. Opetusohjelmassa käytetään myös teemaan liittyviä lauluja, joita suositellaan laulettavaksi päivittäin. Aivojumppaleikkejä leikitään kerran tai useammin päivässä. Aivojumppaleikkien tarkoituksen on kehittää lasten taitoja käsitellä ajatuksiaan, tunteitaan ja toimintaansa sekä antaa lasten harjoitella ja käyttää oppimiaan taitoja. Varhaiskasvatuksessa päivittäin toteutetun ohjelman toisena viikkoteemapäivänä voidaan katsoa teemaan liittyviä kuvakortteja esimerkiksi aamupiirissä. Lapsille luetaan tarina, josta keskustellaan lasten kanssa yhdessä. Kolmantena ja neljäntenä viikkoteemapäivänä harjoitellaan opittuja taitoja lyhyissä toimintatuokioissa. Harjoittelu mahdollistaa ja helpottaa taitojen käyttöä arjessa. Viidentenä viikkoteemapäivänä luetaan lapsille aiheeseen liittyvä kirja ja lähetetään vanhemmille kotiin Vanhempainlinkki. Esikoulussa ja 1. luokalla toimintatuokiot ovat jo pidempiä ja ne voidaan toteuttaa parin päivän aikana. Vanhempainkirjeitä ei enää lähetetä joka viikkoteeman yhteydessä. Kasvattaja oppii lasten mukana vähitellen käyttämään taitoja arjen tilanteissa ja näin mallittamaan omalla toiminnallaan oppimisstrategioita sekä sosioemotionaalisia taitoja.

Second Step – ja Second Step Early Learning -ohjelmia, joihin Akseleittain- ja Pienin askelin -ohjelmat perustuvat, on tutkittu yli kolmessakymmenessä vertaisarvioidussa tutkimuksessa, raportissa tai opinnäytetyössä. Valtaosa tutkimuksista on tehty USA:ssa, missä ohjelman vaikutuksia on tutkittu mm. antisosiaaliseen ja prososiaaliseen käytökseen 3–14-vuotiailla lapsilla. Edellä mainittuja tutkimustuloksia USA:n Second Step – ja Second Step Early Learning -opetusohjelmista ei voida aivan suoraan soveltaa Askeleittain- tai Pienin Askelin -opetusohjelmia koskeviksi, koska suomalaisia ohjelmia on kulttuuristettu jonkin verran, mm. poistamalla alkuperäisissä ohjelmissa olevat esimerkkivideot ja tekemällä muutama laulu uudestaan. Samantyyppinen kulttuuristaminen on tehty myös muissa Pohjoismaissa, pääorganisaation suosituksesta. Suomessa käytössä oleva ohjelma vastaa muilta osin alkuperäistä ohjelmaa, ja tämän vuoksi kansainvälisiä tutkimustuloksia on käytetty tässä arvioinnissa.

Moy ja Hazen  tekivät Second Stepohjelmasta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ^[2] ja sen pohjalta meta-analyysin, jossa tarkastelivat lasten tietoisuutta ohjelmasisällöistä sekä prososiaalisiin taitoihin ja antisosiaalisuuteen liittyviä muuttujia. Analyysiin otettiin mukaan satunnaistetut vertailukokeet (RCT), kvasikokeelliset tutkimukset sekä erilliseen tarkasteluun yksittäiset ennen ja jälkeen -asetelmalla tehdyt tutkimukset. Analyysiin sisällytettiin 24 amerikkalaista alkuperäistutkimusta, joista kahdeksan oli RCT-asetelmalla tehtyjä. Tutkimuksiin osallistuneet oppilaat olivat 4–14-vuotiaita. Tutkimusten päämuuttujat luokiteltiin analyyseissa kolmeen eri luokkaan: 1) tietoisuusuuteen väkivallan ehkäisystä ja taidoista (knowledge), 2) prososiaaliseen käytökseen (prosocial, mm. myönteinen sosiaalinen käytös, sosiaalinen kompetenssi, epäitsekäs käytös ja empatia) ja 3) epätoivottuun käytökseen, asenteisiin ja asioihin, jotka liitetään antisosiaaliseen, aggressiiviseen ja haitallisiin tekijöihin (antisocial). Meta-analyysissä olevissa RCT-tutkimuksissa vain yhdessä oli tutkittu väkivallan ehkäisyn tietoisuutta ja taitoja ^[3], joita mitattiin The Second Step Knowledge Assessment -testillä ^[4]. Prososiaalista käytöstä mitattiin viidessä RCT-tutkimuksessa ^{[3][5][6][7][8]} hyvin eri tyyppisillä mittareilla. Vain kahdessa tutkimuksessa ^[6][8] käytettiin tiettävästi samaa School Social Behavior Scale -mittaria (SSBS, ^[6][8]). Antisosiaalista tai epätoivottua käytöstä mitattiin seitsemässä RCT-tutkimuksessa ^{[3][6][7][8][11][12][13]}. Mittarit olivat keskenään hyvin erilaisia. (Kaikista käytetyistä mittareista ei löytynyt mainintaa, tai sitten olivat luoneet omia mittareita. Kaikkia tutkimuksia esim. vanhoja väitöskirjoja ei onnistuttu saamaan käsiin, joten pro- ja antisosiaalisuutta tutkivien tutkimusten mittareista ei voida tyhjentävästi kommentoida.)

Meta-analyysissä ei ollut mukana Upshurin, Heymanin ja Wenz-Grossin eikä Wenz-Grossin, Yoon, Upshurin ja Gambinon tutkimuksia ^{[14] [15]} Second Step Early Learning -opetusohjelmasta (Pienin Askelin). Upshurin ryvässatunnaistetussa (cluster-RCT) tutkimuksessa ^[14] selvitettiin Pienin Askelin -opetusohjelman vaikutuksia 3–4-vuotiaiden lasten yleiseen kognitiiviseen kyvykkyyteen, toiminnanohjaukseen ja sosioemotionaalisiin taitoihin. Mukana oli 31 Head Start -koulua (n(interventioryhmä) = 16, n(kontrolliryhmä) = 15) ja 492 lasta (n(interventioryhmä) = 252, n(kontrolliryhmä) = 240). Suurin osa perheistä oli huono-osaisia. Satunnaistaminen tehtiin luokkatasolla. Dataa kerättiin erillisissä tutkimustilanteissa tutkijoiden avulla alkumittauksessa syksyllä ja intervention jälkeen keväällä. Osa lapsista arvioitiin ennen intervention loppumista. Mittareista vain kognitiivista kyvykkyyttä mittaava mittari oli standardoitu (Peabody Picture Vocabulary Test, PPVT-4). Muut mittarit ovat melko yleisesti käytössä olevia (toiminnanohjaus: Head-Toes-Knees-Shoulders Task – HTKS, Backward Digit Span; sosiaaliset ja emotionaaliset taidot: Emotion Matching Scale – EMT, Challenging Situation Task – CST). Analyysimenetelmänä käytettiin monitasoista regressioanalyysiä. Erot interventio- ja kontrolliryhmien välillä perustasolla olivat huomattavat, kontrolliryhmässä oli enemmän valkoihoisia lapsia ja heidän kognitiivinen kyvykkyytensä oli parempi. Opettajat saivat intervention aikana paljon tukea ja työnohjausta, joka ei normaalisti kuulu tämän intervention implementointiin.

Wenz-Grossin ryvässatunnaistetussa tutkimuksessa ^[15] käytettiin samaa aineistoa, mutta analyyseihin otettiin mukaan 3–4-vuotiaiden lasten lisäksi toiseen kouluun (Kindergarten) siirtyneiden 5-vuotiaiden tulokset ja siihen lisättiin myös yksi tutkimuskohortti. Tutkimus koostui siis kahdesta kohortista ja koko aineostossa oli 972 lasta (n(intervetioryhmä) = 501, n(kontrolliryhmä) = 471). Toiseen kouluun muuttaneita 5-vuotiaita oli 526, joista kuitenkin vain 342 tietoja pystyttiin käyttämään. Tulosmuuttujina olivat toiminnanohjaus (executive functioning, Head-Toes-Knees-Shoulders Task – HTKS, Less Is More Task – LM, Backward Digit Span test), sosioemotionaaliset taidot (Emotion Matching Task-Short Form- EMT, Challenging Situations Task- CST), koulusuoriutuminen (Subtests of the Woodcock–Johnson Tests of Achievement III), lapsen käytös tutkimushetkellä (Preschool Self-Regulation Assessment (PSRA) Assessor Report, Disruptive Behavior-Diagnostic Observation Schedule coding system – DB-DOS) ja kouluvalmiudet (The Early Screening Inventory-Revised –  ESI-R).  Näistä koulusuoriutumisen ja kouluvalmiuksien mittarit olivat standardoituja. Aineistoa kerättiin erillisissä tutkimustilanteissa tutkijoiden toimesta. Toiseen kouluun siirtyneiltä kerättiin tietoa koulurekistereistä. Aineistoa tarkasteltiin lineaarisella rakenneyhtälömallilla, jossa katsottiin yhteyksiä tutkimusasetelman, sosioemotionaalisten taitojen, toiminnanohjaustaitojen, lukuvalmiuksien, matemaattisten valmiuksien sekä tehtävien aikana tapahtuvan käytöksen välillä. Voimalaskelman puute saattoi aiheuttaa tilastollisen voiman puutteen mallin testauksessa. Satunnaistamista ei tehty toisena vuotena tutkimukseen otettujen lasten kohdalla, koska oppilaat sijoitettiin satunnaistettuihin luokkahuoneisiin heidän tarpeidensa mukaan.

Meneillään on useita satunnaistetulla kontrolliasetelmalla tehtäviä tutkimuksia Yhdysvalloissa mm. ohjelman vaikutuksista lasten sosiaalisiin ja tunteiden säätelyn taitoihin sekä kouluvalmiuksiin (Upshur ym., n = 64 luokkaa), ohjelman kiusaamisen ehkäisyosiosta (Espelage ym., n = 108 koulua), ohjelman lastensuojeluosiosta (Nickerson ym., n = 8 koulua), lastensuojeluosion perhevideoiden katsomisesta lasten seksuaalisen hyväksikäytöstä puhumisen apuna (Livingston ym.), sekä Brasiliassa (McCoy ym., n = 90 koulua) ohjelman vaikutuksista lasten sosioemotionaalisiin taitoihin ja hyvinvointiin sekä koulusuoriutumiseen. Myös Suomessa on tekeillä väitöskirja ohjelman vaikuttavuudesta (Tyni ym.).

Moy ja Hazenin meta-analyysissä ^[2] mukana olleessa Lipschutzin tutkimuksessa ^[3] , joka oli ainut RCT-asetelmalla tehty tutkimus, jossa tutkittiin tietoisuutta väkivallan ehkäisystä ja taidoista, havaittiin ko. ominaisuuden kasvu interventioryhmässä (ES g = 0,490, 95% CI -0,023–1,003) verrattuna kontrolliryhmään. Tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,061). Jos huomioidaan toinen väkivallan ehkäisyä ja taitoja koskeva kvasikokeellinen tutkimus (n = 149 ^[16] ), vaikuttavuus interventioryhmässä verrattuna verrokkiryhmään oli myönteinen (ES g = 0,767, 95 % CI 0,304–1,230). Meta-analyysin kirjoittajat epäilevät julkaisumäärän vähäisyyden syyksi julkaisuharhaa.

Prososiaalisten muuttujien efektikoot ja vaikutusten vahvuudet vaihtelivat paljon meta-analyysissä mukana olevien viiden RCT-tutkimusten välillä (ES g = 0,015–0,636, p = 0,012–0,666).  Vain kahdessa tutkimuksessa (n = 62 ^[5] ) ja (n = 70 ^[8] ) oli raportoitu tilastollisesti merkitsevä muutos ajassa interventioryhmän tuloksissa verrokkiryhmään verrattuna (ES g = 0,502, 95% CI 0,089–0,916, p = 0,017 ^[5]; ES g = 0,636, 95% CI 0,140–1,133, p = 0,012 ^[8] ). Muissa RCT-tutkimuksissa, joissa efektikoko ei ollut tilastollisesti merkitsevä, populaation koko oli 66 ^[3], 790 ^[6] ja 944 ^[7] . Jos mukaan otetaan myös neljä kvasikokeellista tutkimusta, joissa on tarkasteltu prososiaalisia muuttujia, on kaikkien yhdeksän tutkimuksen vaikuttavuus ES g = 0,061 (95% CI -0.020–0,142, p = 0,137) satunnaisten vaikutusten mallilla laskettuna. Yhteenvetäen meta-analyysin mukaan Second Step -ohjelmalla ei ole vaikutusta prososiaaliseen käytökseen. Efektikoot olivat tilastollisesti merkitseviä vain parissa pienen n-määrän tutkimuksessa.

Meta-analyysissa havaittiin myös huomattavaa hajontaa seitsemän tutkimuksen välillä antisosiaalisessa tulosmuuttujassa (ES g = -0,120–0,519, p = 0,001–1,000). Tulos oli tilastollisesti merkitsevä sekä Taubin (n = 70) ^[8] (ES g = 0,519, 95% CI 0,027–1,012, p = 0,039) että Espelagen (n = 3 616) ^[12] RCT-tutkimuksessa (ES g = -0,050, 95 % CI -0,079–(-0,020), p = 0,001). Joskin estimaatin arvo oli vain Espelagen ja kollegoiden tutkimuksessa ^[12] toivotun suuntainen kielteistä asiaa mittavaan muuttujan osalta. Muutosta mitattiin interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Jos mukaan otetaan myös kolme kvasikokeellista tutkimusta, jossa myös tarkasteltiin antisosiaalisia muuttujia, oli kaikkien kymmenen tutkimuksen standardoitu keskihajonta ES g = -0,113, 95% CI -0,238–0,012, p = 0,077 satunnaisten vaikutusten mallilla laskettuna. Beislyn (n = 62) ja Taubin (2001) tutkimuksessa ^[5][8] yhteisenä tekijänä oli se, että osallistujat olivat suurimmaksi osaksi huono-osaisista perheistä. Meta-analyysin mukaan Second Step -ohjelmalla ei ole vaikutusta antisosiaaliseen käytökseen. Tosin suurimman populaation omaavassa tutkimuksessa interventio vähensi interventioporukan antisosiaalista käytöstä verrattuna verrokkiryhmään.

Upshurin tutkimuksessa ^[14] selvitettiin Second Step Early Learning -opetusohjelman vaikutuksia 3–4-vuotiaiden lasten yleiseen kognitiiviseen kyvykkyyteen, toiminnanohjaukseen ja sosioemotionaalisiin taitoihin esikouluvuoden aikana verraten kevään tuloksia syksyn alkutilanteeseen. Taustatekijät huomioiden interventioryhmään osallistuneilla oli paremmat toiminnanohjaustaidot (β = 1,57, p ≤ 0,05) tarkastelujakson jälkeen kuin vertailuryhmällä. Tutkimus osoitti, että suoriutuminen kognitiivisen kyvykkyyden testissä (PPVT-4) syksyllä ennusti merkitsevästi myönteistä muutosta toiminnanohjaustaidoissa keväällä (p ≤ 0,05). Lasten sukupuoli ja vanhempien tulot eivät olleet merkitseviä ennustajia, mutta korkeampi lasten ikä syksyllä ennusti parempia toiminnanohjauksen taitoja keväällä (p ≤ 0,05). Latinalaisamerikkalainen tausta (etnisyys) oli yhteydessä heikompiin toiminnanohjauksen taitoihin keväällä (p ≤ 0,05). Interventioryhmään osallistuneiden lasten sosioemotionaaliset taidot olivat paremmat (β = 0,54, p = 0,08) vertailuryhmään verrattuna huomioitaessa taustatekijät. Demografisista taustatekijöistä vain lapsen ikä ennusti myönteistä muutosta kevään sosioemotionaalisissa taidoissa. Nuoremmilla lapsilla oli huomattavasti paremmat sosioemotionaaliset taidot keväällä verrattuna syksyn lähtötasoon kuin vanhemmilla lapsilla (β = 0,16, p < 0,001).

Wenz-Grossin tutkimuksessa ^[15] tutkittiin myös Second Step Early Learning -opetusohjelman vaikutuksia ja ennen kaikkea tekijöiden (mm. toiminnanohjaus ennen ja jälkeen, sosioemotionaaliset taidot ennen ja jälkeen, esikouluvalmius) välisiä mekanismeja. Aineisto oli Upshurin tutkimuksen ^[14] laajennus. Wenz-Grossin tutkimuksessa ^[15] havaittiin, että interventiolla oli vain epäsuora yhteys esikouluvalmiuksiin – olettivat, että suora yhteys olisi ollut olemassa – vahvistamalla välillisesti toiminnanohjauksen taitoja. Yhteyttä tutkittiin kolmen eri tekijän osalta: akateemisten valmiuksien, matematiikan ja lukemisen osalta erikseen, ja tehtävien keskittymisen (on-task behaviour). Interventiolla ei ollut suoraa yhteyttä matematiikkaan, lukemiseen tai tehtäviin keskittymiseen esikoulussa saatikka myöhempiin esikouluvalmiuksiin. Interventio lisäsi toiminnanohjausta tilastollisesti merkitsevästi (matematiikkamallissa β = 0,23, p < 0,001, lukemismallissa β = 0,21, p < 0,01 ja keskittymismallissa β = 0,22, p < 0,01) ja parannus toiminnanohjaustaidoissa ennusti parempia akateemisia valmiuksia (erityisesti matematiikassa β = 0,24, p < 0,001, mutta myös lukemisessa β = 0,49, p < 0,01) ja tehtäviin keskittymistä (β = 0,13, p < 0,01). Lukuvuoden lopun akateemiset valmiudet ja tehtävään keskittyminen ennustivat parempaa esikouluvalmiutta.

Koulutus on tarkoitettu etupäässä lastentarhanopettajille, lastenhoitajille, erityislastentarhanopettajille, alakoulun opettajille, päiväkodin johtajille, koulun johtajille, ryhmän päävastuullisille ohjaajille sekä oppilashuoltohenkilöstölle, jotka haluavat edistää ja tukea lasten sosioemotionaalisia taitoja päiväkodeissa ja koulussa. Koulutuspäivän aikana tutustutaan oppimista, sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja tukeviin opetusohjelmiin, taustateoriaan, ohjelmien työkaluihin ja niiden opettamiseen. Opetusohjelman toteuttamiseksi tarvitaan joko Pienin Askelin -, Askeleittain Esikoulussa – tai Askeleittain 1. luokalla -materiaalipaketti, joita voi tilata verkosta.

Koulutus järjestetään kahdesti vuodessa Hogrefe Psykologien Kustannus Oy:n koulutustilassa Helsingissä. Akat Consulting Ab järjestää Askeleittain- / Pienin askelin -ohjelmien tilauskoulutusta. Koulutusten hinnat löytyvät järjestäjän verkkosivuilta.

Kolumbian yliopistossa tehdyn kustannusvaikuttavuustutkimuksen ^[17] mukaan jokainen sijoitettu dollari Second Step -ohjelmaan tuottaa noin 6,3 dollarin säästön per henkilö per vuosi.

Ohjelmaa toteutetaan eri puolella Suomea varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Opetushallituksen 2017 tehdyssä tilannekartoituksessa selvitettiin millaisia varhaiskasvatusikäisten lasten ja varhaiskasvatuksen palveluissa olevien lasten sosioemotionaalisten taitojen ohjelmia Suomessa on käytössä. Saatujen vastausten perusteella eniten käytetty sosioemotionaalisen kehityksen menetelmä oli Askeleittain-opetusohjelma, joka mainittiin 52 kertaa, ja sen osuus käytössä olevista menetelmistä oli yli puolet (55 %). ^[18] THL:ssä selvitettiin vuonna 2013 peruskouluissa käytössä olevia oppilaiden tunne‐ ja vuorovaikutustaitojen ja mielenterveyden edistämisen menetelmien ja käytäntöjen yleisyyttä ^[19]. Tulosten mukaan Askeleittain-ohjelma oli käytössä 22 prosentilla vastanneista kouluista.

Ohjelmaa käytetään myös erityisryhmien terapian välineenä. Ohjelmasta on tehty Suomessa useita opinnäytetöitä ja sen on todettu soveltuva hyvin Suomen opetussuunnitelmaan. Kyöstilän lisensiaattityönä ^[20] tekemän tutkimuksen tulokset osoittivat 6–7-vuotiaiden starttiluokalla olevien lasten sosioemotionaalisten taitojen parantuneen tilastollisesti merkitsevästi, lasten sosiaalisen kompetenssin parantuneen ja antisosiaalisen käytöksen vähentyneen Askeleittain-ohjelmaintervention myötä (n = 33 lasta, 7 kaupunkia). Mäntysen pro gradu -tutkielma ^[21] (n = 6 opettajaa) osoitti, että oppilaat oppivat tunnistamaan omia tunnetilojaan paremmin ja pystyivät kielellisesti ilmaisemaan ristiriitatilanteessa kokemansa tunteen. Oppilaat suhtautuivat toisiinsa myötätuntoisemmin ja pyrkivät käyttämään rauhoittumismenetelmiä ristiriitatilanteissa. Vilkkaat oppilaat ja oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia, näyttivät hyötyvän ohjelman käyttämisestä, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa. Ohjelman säännöllisen käyttämisen todettiin aktivoivan myös hiljaisia ja arkoja oppilaita. Niemistön opinnäytetyön ^[21] mukaan kaikki kyselytutkimukseen vastanneet vanhemmat (n = 39) kokivat ohjelman tukevan kasvatustaan. Vanhemmat pitävät ohjelmaa hyvänä ja hyödyllisenä. Ahon ja Tuomaisen opinnäytetyön ^[23] mukaan varhaiskasvattajat (n = 9) pitivät opetusohjelmaa hyvänä ja käyttökelpoisena ohjelmana tunneopetuksessa. He saivat ohjelmasta ideoita ja sovelsivat niitä arjen tarpeisiin. Ammatillinen sitoutuminen kasvatustyöhön korostui tuokioilla opittujen taitojen siirtämisessä arkeen.

Opetusohjelman opettajan oppaassa on laadullisen arvioinnin malli, jonka avulla kasvattajat voivat itse arvioida lasten taitojen kehittymistä, esimerkiksi alku- ja loppumittauksin. Tällä hetkellä opetusohjelman käyttöä ei arvioida systemaattisesti.