ICDP – kannustava vuorovaikutus -ohjelma

ICDP:n kehitystyö aloitettiin Oslon yliopistossa. Samaan aikaan lisääntyi myös tutkimustieto ja ymmärrys kiintymyssuhteen ja mentalisaation merkityksestä lasten ja nuorten kehitykselle. Teoriapohjassa yhdistyy mm. kiintymyssuhdeteoriaa, modernia kehityspsykologiaa, neuropsykologiaa, affekti- ja motivaatioteoriaa sekä lapsen oppimista koskeva tieto. Ohjelman kehitystyö on edennyt rinnakkain YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen laatimisen kanssa, jonka jälkeen sitä on koko ajan kehitetty tutkimustiedon pohjalta välineiden ja ymmärryksen saamiseksi siihen, miten lapsen oikeuksien sopimusta voidaan toteuttaa käytännössä ja konkreettisesti arjessa. WHO ja UNICEF ovat hyväksyneet ICDP-ohjelman ja käyttävät sitä toiminnassaan. Ohjelmaa on kuvattu enemmänkin humanistiseen perinteeseen perustuvaksi suhtautumistavaksi kuin varsinaiseksi menetelmäksi.

Kaikki 0–18-vuotiaat lapset, nuoret ja heidän vanhempansa sekä alaikäisten kanssa työskentelevät ammattihenkilöt ja hoivatyön ammattilaiset.

ICDP-ohjelma rakentuu kolmen dialogin (tunnepohjaisen, merkityksiä luovan ja säätelevän dialogin) ympärille. Nämä kolme dialogia voidaan edelleen jakaa kahdeksaan teemaan, joista neljä ensimmäistä keskittyvät lapsen tunnetason kehitykseen, seuraavat kolme lapsen kognitiiviseen ja viimeinen moraaliseen kehitykseen ja lapsen itsesäätelykykyyn. ICDP – Kannustava vuorovaikutusohjelman vanhempainryhmät ovat strukturoituja, yhden tai kahden ohjaajan toteuttamia ryhmätapaamisia. ICDP-ryhmät toteutetaan yleensä 5–10 vanhemman ryhmässä, 6–8 viikoittaista kahden tunnin tapaamista. Ryhmässä tuetaan vanhempien tai ammattilaisten myönteistä vuorovaikutusta ja sensitiivisyyttä kuulla ja vastaanottaa lasten ajatukset, tunteet ja aikeet. Keskeistä on lapsen oikeus tulla kohdatuksi kunnioittaen.

ICDP-ohjelmasta on julkaistu 1990-luvulta asti runsaasti sisäisiä raportteja, kirjanlukuja ja opinnäytteitä. Ensimmäiset vertaisarvioidut tieteelliset julkaisut ICDP-vanhempainryhmien vaikutuksista ovat kuitenkin vasta ilmestyneet. Tähänastiset tutkimukset eivät ole sisältäneet satunnaistettua kontrolliryhmää eikä ohjelman vaikutuksia lapsiin ole mitattu.

Menetelmän vaikutusten arvioinnin kannalta keskeisin on Sherrin, Skarin, Clucasin, von Tetzchnerin & Hundeiden Norjassa toteuttama tutkimus ^[1], jossa on verrattu ohjelmaan hakeutuneiden vanhempien vanhemmuustaitoja sekä lapsen psyykkistä hyvinvointia kontrolliryhmään, samasta aineistosta on julkaistu myös seurantatulokset 6–12 kuukautta intervention jälkeen ^[2]. Interventioryhmän (n = 141) vanhemmat osallistuivat ICDP-vanhemmuusryhmiin lastentarhoissa tai terveyskeskuksissa (68 % vanhemmista osallistui kahdeksaan viikoittaiseen tapaamiseen, muille tarjottiin vaihteleva määrä tapaamisia). Vanhemmista kolmannes (34 %) osallistui kaikkiin heille tarjottuihin ryhmä- tapaamisiin. Kontrolliryhmään pyydettiin vanhempia lastentarhoista ja terveyskeskuksista sosioekonomisesti vastaavilta alueilta, joissa ICDP ei ollut käytössä. Interventioryhmä täytti kyselylomakkeet ennen interventiota ja intervention jälkeen, kontrolliryhmälle ennen-jälkeen -mittaukset toteutettiin ICDP-ryhmän kestoa vastaavalla ajanjaksolla. Molemmat ryhmät vastasivat kyselylomakkeisiin, jotka kartoittivat muun muassa vanhempien kasvatusstrategioita, -käytäntöjä ja -asenteita, sekä lapsen psyykkistä hyvinvointia standardoidulla mittarilla (Strenghts and Difficulties; SDQ). Lapsi, jonka vointia vanhemmat arvioivat (ns. ”focus child”) oli interventioryhmässä keskimäärin 4,0 -vuotias (keskihajonta = 2.64, vaihteluväli 0,5–16), kontrolliryhmässä 3,3 vuotias (keskihajonta = 1,83, vaihteluväli 0,25–11). 6–12 kuukauden seurannassa ^[2] saatiin seurantaa varten tavoitettua interventioryhmästä 79 perhettä ja kontrolliryhmästä 62 perhettä, ja perheet täyttivät seurantaa varten vastaavat kyselylomakkeet kuin tutkimuksen aiemmassa vaiheessa.

Näiden tutkimusten lisäksi on verrattu ohjelman vaikutuksia äitien ja isien ^[3], vankien ja normaaliväestön ^[4] sekä urdunkielisten ja norjankielisten vanhempien keskuudessa ^[5] “pre–post -between subjects” -asetelmassa. Skar ja kollegat ^[6] vertasivat Mosambikissa ICDP-ryhmään osallistuneiden tilannetta kontrolliryhmään mm. vanhemmuustaitojen ja lapsen käytösongelmien suhteen ryhmään 0,5–5 vuotta osallistumisen jälkeen (kvasikokeellinen post-interventio -asetelma). Tutkimuksia on julkaistu tähän mennessä vasta yhden norjalaisen tutkimusryhmän toimesta. Tutkimukset ovat liittyneet vanhemmuusryhmien toimintaan ja ne on toteutettu melko pienillä aineistoilla. Tutkimuksissa kerätty data pohjautuu valtaosin vanhempien itseraportointiin. Osassa tutkimuksia on varsin suuri kato. RCT-tutkimuksia ei ole tehty, mutta ensimmäinen RCT-tutkimus Ruotsissa on tekeillä.

Tutkimuksissa havaitut tilastollisesti merkittävät muutokset ovat pääosin olleet odotetun suuntaisia: ICDP:llä on havaittu vaikutusta mm. vanhemmuustaitoihin ja -strategioihin sekä kasvatukseen liittyviin asenteisiin (parenting strategies, child management).

Sherr kollegoineen ^[1] löysi myönteisiä vaikutuksia vanhempien kasvatukseen liittyviin strategioihin, asenteisiin ja vanhemmuustaitoihin ohjelmaan osallistuneiden vanhempien kohdalla (n = 141) kontrolliryhmään verrattuna (n = 79). Vanhemmuuden strategioita mittaavien kysymysten pistemäärässä havaittiin interventioryhmässä kohenemista ennen ja jälkeen intervention mitattuna, kun taas kontrolliryhmän pistemäärät eivät muuttuneet. Muutos interventioryhmässä oli tilastollisesti merkitsevä (F(1,117) = 25,28, p < 0,001; efektikoko etan osittaisneliö = 0,180). Vanhemman taidot ohjata myönteisesti lasta ja lapsen käytöstä (child management) olivat kohentuneet interventioryhmässä, sen sijaan kontrolliryhmässä ei ollut tapahtunut muutosta. Muutos interventioryhmässä oli tilastollisesti merkitsevä (F(1,70) = 11,94, p = 0,001, efektikoko etan osittaisneliö = 0,149). Vahvuudet ja vaikeudet mittarilla arvioidut vanhemman arjessa kokema haitat liittyen lapsen haasteisiin (SDQ -impact score) vähenivät interventioryhmässä, mutta eivät kontrolliryhmässä. Muutos interventioryhmässä oli tämänkin muuttujan kohdalla tilastollisesti merkitsevä (F(1, 117) = 8,06, p = 0,005, efektikoko etan osittaisneliö = 0,065).

Skar kollegoineen ^[2] keräsivät tietoa ohjelman pitkäaikaisvaikutuksista 6–12 kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen saman aineiston pohjalta kuin edellä mainitussa Sherr ym. (2014) tutkimuksessa. He totesivat ohjelmaan osallistuneilla perheillä (n = 79) edelleen suotuisia muutoksia vanhemmuusstrategioissa (efektikoko etan osittaisneliö = ,053) ja -taidoissa (etan osittaisneliö = 0,144) kontrolliryhmään verrattuna (n = 62). Lisäksi vanhempien kokema yksinäisyys oli vähäisempää (etan osittaisneliö = 0,080) ja lasten ns. ”ruutuaika” vähäisempää (etan osittaisneliö = 0,130). Muutokset lapsen voinnissa ja käyttäytymisessä vanhemman arvioimana (Strengths and Difficulties –mittarilla) eivät olleet seurannassa merkitseviä.

Tulosten merkitystä arvioitaessa on huomioitava, että efektikoot edellä mainitussa tutkimuksessa ovat olleet verrattain pieniä. Kaikki käytetyt mittarit eivät olleet standardoituja.

Verrattaessa vanhempainryhmän vaikutuksia vankilatuomiota suorittavien isien ja kontrolliryhmän kesken, havaittiin vangeilla ICDP-ryhmän jälkeen odotusten vastaisesti laskua vanhemmuustaitoja ja elämänlaatua mittaavissa muuttujissa ^[4]. Tulosten merkityksestä sekä ICDP-ohjelman käytöstä ja soveltamisesta mm. kliinisissä ja vankeinhoitoon kuuluvissa ryhmissä tarvitaan lisätietoa.

ICDP-koulutus on kolmitasoinen.

Taso 1: Peruskoulutuksen sisältö ja tavoitteet

ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman Taso 1 -koulutuksessa esitellään ohjelman sisältö, arvopohja ja teoreettinen perusta. Peruskoulutus sisältää vähintään 24 lähiopetustuntia, useimmiten jaettuna neljään koulutuspäivään. Koulutuksessa osallistujien omien toimintatapojen ja kokemusten pohdinta on tärkeä osa oppimisprosessia.Koulutuksen kokonaisvaltainen tavoite on inspiroida osallistujia huomioimaan ja kehittämään myönteistä vuorovaikutusta lasten kesken, aikuisten kesken ja lapsen ja aikuisen välillä. Tavoitteiden saavuttamiseksi koulutuksessa käydään läpi:

• ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman etiikka ja miten ohjelmatyöskentely liittyy YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen
• Ohjelman teoreettiset lähtökohdat ja kansainvälinen levinneisyys – ohjelman lapsinäkemys ja lapsen myönteinen uudelleenmäärittely
• Ohjelman kolme dialogia ja kahdeksan vuorovaikutusteemaa
• Ohjelman periaatteet aikuisen sensitiivisyyden lisäämiseksi
• Ohjelman käyttöönoton ja levittämisen edellytykset.

Koulutuksen sisältö ja työmuodot

Kirjallisuuden lukemisen lisäksi osallistujien oman reflektiokyvyn harjoittaminen on tärkeä osa peruskoulutusta. Tämän takia osallistujat tulevat:

• etsimään ja antamaan esimerkkejä oman arkensa vuorovaikutustilanteista
• tekemään ohjelmaan liittyviä käytännön harjoituksia
• videoimaan itseään ja lasta vuorovaikutustilanteessa kolme minuuttia sekä jakamaan tämän video koulutusryhmässä
• yhdessä reflektoimaan kuvien, rooliharjoitusten ja kertomusten avulla tunnelmia ja tunneilmaisuja
• keskustelemaan ajankohtaisista lasten huolenpitoon ja kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä ja niiden kulttuurisista sidonnaisuuksista
• lukemaan ja keskustelemaan koulutuskirjallisuudesta sekä pohtimaan lyhyessä, kirjallisessa yhteenvedossa omaa käsitystään ohjelmasta ja sen käyttökelpoisuudesta työssään, työpaikalla ja henkilökohtaisessa elämässä.

Taso 2: Ohjaajakoulutuksen sisältö ja tavoitteet

ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman Taso 2 -koulutus syventää ohjelman osaamista sekä antaa valmiuksia välittää ohjelman sisältöä ICDP-ryhmän muodossa. Ohjaajakoulutus sisältää vähintään 24 tuntia lähiopetusta, useimmiten jaettuna neljään koulutuspäivään vuoden aikana. Koulutuksen aikana osallistuja ohjaa omaa ICDP-ryhmäänsä vanhemmille tai ammattihenkilöille. Osallistujien omat taidot ja kokemukset ryhmän suunnittelussa ja toteuttamisessa muodostavat olennaisen osan koulutusprosessista.

Taso 2 -koulutuksessa osallistujat saavat mahdollisuuden syventää teoreettista ja käytännön ymmärrystään ohjelmasta. Koulutuksen kokonaisvaltainen tavoite on tiedostaa ja kehittää osallistujien omia vuorovaikutustaitoja ja sensitiivisyyttä sekä tukea heidän yksilöllistä kehitystään ohjaajina.

Tavoitteiden saavuttamiseksi koulutuksessa käydään läpi:

• Seitsemän sensitiivisyyden vahvistamisen periaatetta
• Vuorovaikutuksen merkitys oppimisessa
• ICDP-ryhmän ja ohjelman implementoinnin prosessit
• Sosiokulttuuriset eroavaisuudet lähiympäristössä ja työyhteisöissä
• Käytännön harjoituksia, jotka tukevat koulutusprosessia ja osallistujien omaa kehitystä ohjaajiksi
• Koulutuskirjallisuus, joka syventää ohjelman osaamista

Koulutuksen sisältö ja työtavat

Taso 2 pyrkii vahvistamaan osallistujien kykyä tukea ja kannustaa kasvattajia hyvään vuorovaikutukseen päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Teoreettisen tiedon ja kirjallisuuden lukemisen lisäksi osallistujat saavat ohjausta oman ICDP-ryhmänsä kanssa toimimiseen. He tutustuvat myös periaatteisiin, joiden avulla ohjelma on mahdollista implementoida omaan työyhteisöön. Koska Kannustava vuorovaikutus ei ole manuaalipohjainen, suunnittelevat koulutukseen osallistujat itse ryhmätapaamisten sisällön ja toteutuksen. Ohjausprosessi perustuu kahdeksaan vuorovaikutusteemaan, seitsemään sensitiivisyyden vahvistamisen periaatteeseen ja sosiokulttuuristen eroavaisuuksien ymmärtämiseen.

Saadakseen ohjaajan pätevyyden, tulee osallistujan

• suunnitella ja toteuttaa oma ICDP-ryhmä vanhemmille tai ammattilaisille seitsemän sensitiivisyyden vahvistamisen periaatteen mukaisesti. Ryhmässä tulee olla vähintään neljä osallistujaa ja sen tulee kokoontua vähintään kuusi kertaa.
• tehdä jatkuvia päiväkirjamerkintöjä (Lokikirja ja Tarkistuslista) ryhmän ohjauksesta– havainnoida ja keskustella omista ja toisten vuorovaikutuskokemuksista
• havainnoida ja keskustella kulttuurisista eroavaisuuksista omassa lähiympäristössä
• tehdä harjoituksia uudelleenmäärittelystä ja empatiasta – reflektoida sekä omia, että muiden kouluttautujien ohjausprosesseja sekä keskustella koulutuskirjallisuudesta
• kirjoittaa omat reflektoinnit sisältävä yhteenvetoraportti a) ICDP-ryhmästä b) kokemuksista koulutuksen harjoituksista ja prosessista ja c) omasta kehityksestä ja ohjelman osaamisen syventymisestä, joka on tapahtunut Taso 2 -koulutuksessa.

Taso 3: Kouluttajakoulutus

Osallistujat hakevat kaksivuotiseen koulutukseen (48 tuntia, 4 lukukautta).Taso 3 -koulutus antaa kouluttajapätevyyden. Kouluttajakoulutuksen aikana osallistujat suunnittelevat ja vetävät omat Taso 1 ja Taso 2 -koulutukset.

Kaikista koulutuksista kerätään systemaattisesti palautelomakkeet. ICDP-ohjaajat kokoavat ryhmistään palautteet ja raportoivat pitämistään ryhmistä yhdistykselle. Palautteiden sisältö jää heidän omaan käyttöönsä. Yhdistyksellä on mahdollisuus koota kaikkien koulutuksien palautteet yhteen ja laskea koulutuksien kokonaisarviot, mutta tällä hetkellä sitä tietoa ei ole.

Menetelmäuskollisuus ja laadunvalvonta

ICDP Suomi ry kutsuu kaikkia Suomessa toimivia kouluttajia koolle vähintään joka toinen vuosi, sekä tarpeen mukaan, arvioidakseen yhdessä kouluttajien kanssa ICDP-koulutusten toteutusta, laatua ja tuloksia. Kouluttajapäivien tavoitteena on myös antaa uutta tietoa, inspiraatiota, ja vaihtaa kokemuksia kouluttamisesta. Kouluttajan edellytetään osallistuvan vähintään yhteen yhdistyksen järjestämään ICDP-kouluttajatapaamiseen viisivuotiskauden aikana, seuraavan ICDP-ohjelmaan liittyvää ajankohtaista tutkimusta ja ohjelman kehittämistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti. Yhdistyksen edustajilla on myös oikeus vierailla koulutus/ohjaustilaisuuksissa laadun varmistamiseksi ja arvioimiseksi.

Kouluttajat, jotka toimivat myös yhdistyksen kouluttajina, kokoontuvat tämän lisäksi kouluttajaryhmän tapaamisiin säännöllisesti. Kouluttajilta edellytetään, että he ovat mukana kehittämässä ohjelmaa, ja että he osallistuvat mahdollisimman paljon myös pohjoismaisiin ICDP-verkostokokouksiin ja -tapaamisiin. Yhdistys solmii sopimuksen jokaisen valmistuneen kouluttajan kanssa. Sopimus uusitaan joka viides vuosi edellyttäen, että kouluttaja toteuttaa vähintään yhden koulutuksen ja ohjaa yhden ICDP-ryhmän, raportoiden toiminnastaan vuosittain yhdistykselle.

Työnohjaus

Ohjaaja- ja kouluttajakoulutuksissa osallistujat saavat työnohjausta koulutuspäivien yhteydessä ryhmien ja koulutuksien vetämiseen. Ohjaaja- ja kouluttajapäivät (joka toinen vuosi) ovat myös työnohjauksellisia. Tarpeen mukaan voi saada yhdistykseltä työnohjausta ottamalla yhteyttä yhdistykseen. ICDP – Kannustava vuorovaikutus -ohjelman implementointiohjeissa suositellaan myös alueellisia tai organisaation sisäisiä säännöllisiä ohjaajien tapaamisia, jotka osaltaan voivat tarvittaessa toimia työnohjauksellisina.

Koulutuksia koordinoi ja kehittää kaksikielinen yhdistys; ICDP Suomi ry/ICDP Finland rf. joka tekee yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. ICDP Suomi ry järjestää vuosittain suomenkielisen Taso 1 koulutuksen. Taso 1, 2 ja 3 koulutusta on mahdollista saada tilauksen mukaan. Koulutuksia voidaan toteuttaa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi (kaikilla kielillä löytyy koulutuskirjallisuutta). Koulutuksia voi myös tilata yhdistykseltä omaan organisaatioon.

Koulutusten hinnat ovat (v. 2021 tieto):

• ICDP Taso 1 – peruskoulutus, 750 € + alv/henkilö
• ICDP Taso 2 – ohjaajakoulutus, 750 € + alv/henkilö
• ICDP Taso 3 – kouluttajakoulutus, 2 900 € + alv/henkilö

Suomessa on 2014 lähtien toteutettu keskimäärin 9 koulutusta vuodessa. Peruskoulutuksen käyneiden määrä on noin 500 (2020).

Suomessa on 16 kouluttajaa, jotka kouluttavat omissa organisaatioissaan. Heistä 7 toimii tarvittaessa ICDP Suomi ry:n toteuttamissa koulutuksissa.

ICDP-ohjaajia Suomesta löytyy noin 150. Ohjaajat toteuttavat ICDP-ryhmiä erilaisille kohderyhmille (vanhemmille tai ammattilaisille) omissa organisaatioissaan.

Suomessa ohjelmaa käytetään mm. Paraisten kaupungin ja Kemiönsaaren peruspalveluissa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja sivistystoimessa toimii yhteensä 200 ohjelmaan koulutettua ammattilaista. Vaasan kaupungin sosiaalitoimessa ohjelma on otettu käyttöön sijaishuollon laitos- ja perhehoidossa, lastensuojelun tehostetussa perhetyössä, sekä lapsi- ja perhesosiaalityössä. Kaupungista löytyy noin 50 ICDP-ohjelman osaajaa.

Lapsikeskeisen päihdetyön kehittämisprojekti, joka oli Ensi- ja turvakotienliiton, A-klinikkasäätiön ja Sininauhasäätiön yhteishanke on kouluttanut yli 100 ohjelman osaajaa. Hankkeessa on toteutettu ICDP- pohjaista päihdetyötä ^[7]. Projektin aikana ja sen jälkeen ICDP on levinnyt ja sitä käytetään ja sovelletaan monissa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten työmuodoissa. Lisäksi Kotkan alueella ICDP:tä käytetään ylisektorisesti ja yhteistyössä kaupungin ja Ensi- ja turvakotiyhdistyksen palveluissa. Kuntayhtymä Kårkulla, joka tarjoaa ruotsinkielisiä palveluja kehitysvammaisille ja heidän läheisilleen on myös ottanut ICDP-ohjelman käyttöön ja kouluttanut henkilökuntansa ohjaajatasolle.

Ei tutkimustietoa kustannustehokkuudesta.

Ohjelma on kansallisiin tarpeisiin soveltuva, ja ohjelmasta on kokemusta 10 vuoden ajalta Suomessa. Toimijoiden kokemukset ovat hyviä ja vahvuuksina on pidetty ohjelman joustavuutta ja sovellettavuutta erilaisten ryhmien, asiakkaiden, työyhteisöjen ja tilanteiden tarpeisiin sopivaksi (mm. ^[7]). Asiakkaiden kokemuksista ei kuitenkaan toistaiseksi ole kerätty tietoa systemaattisesti.

ICDP-ohjaajat ja -kouluttajat kokoavat ryhmistään palautteet ja raportoivat pitämistään ryhmistä ja koultuksista yhdistykselle palautteiden sisällön jäädessä heidän omaan käyttöönsä.

Käynnistäessä ohjelmaa edellytetään huomioitavaksi seuraavia implementoinnin edellytyksiä, jotta sensitiivisyyden vahvistamiselle löytyy mahdollisimman hyvät edellytykset: paikallisten viranomaisten tuki, reunaehdot, osallistujan tahtotila, toteuttamissuunnitelma, toteuttamistavan laatu ja intensiteetti, seurannan suunnitelma ja kesto, itsearviointi ja sisäänrakennettu kannustinjärjestelmä.

ICDP Suomi ry:n myymissä koulutuksissa tarjotaan koulutuksen kustantajalle tukea ja perehdytystä implementointiin ennen koulutuksen alkua. Organisaatioiden omien kouluttajien tulisi huolehtia tästä ennen koulutuksien alkua organisaationsa sisällä (”laaduntarkkailu organisaatiossa”-lomake).