Kotimainen tutkimus
Kids’Skills intervention vaikuttavuutta tutkittiin varhaiskasvatusympäristössä Suomessa Helsingin yliopistossa monimenetelmätutkimuksessa . Koe-kontrollitutkimuksessa interventioryhmä (n = 28) sai Kids’Skills -ohjelman ja kaltaistettu verrokkiryhmä (n = 15) ei saanut interventiota.
Tutkimuskysymykset olivat:
- Mitä vaikutuksia Kids’Skills interventiolla oli lasten itsesäätelytaitoihin, ja
- Miten opettajat edistivät interventiossa lasten itsesäätelytaitoja.
Tutkimuksen interventio toteutettiin kahdessa päiväkodissa. Tutkimukseen rekrytoitiin lapsia, joilla oli varhaiskasvatuksen opettajan arvion mukaan heikot itsesäätelytaidot. Tutkimukseen osallistuvat lapset olivat joko yleisen, tehostetun tai erityisen tuen piirissä (kolmiportaisen tuen -malli varhaiskasvatuksessa). Lapset olivat iältään 4–7-vuotiaita (ka 5 v. 11 kk, 15 tyttöä). Kontrolliryhmään osallistui yhteensä 15 lasta (ka 5 v. 5 kk, kuusi tyttöä) kahdesta muusta päiväkodista, joille Kids’Skills ei ollut tuttu. Päiväkodit, asuinalueet ja lasten tuen tarve oli samankaltainen molemmissa ryhmissä. Yhteensä 13 varhaiskasvatuksen opettajaa koulutettiin toteuttamaan Kids’Skills interventiota.
Lasten itsesäätelytaitojen kehittymistä (tutkimuskysymys 1) tutkittiin strukturoidulla kyselyllä huoltajille ja opettajille lähtötilanteessa sekä intervention jälkeen (CBRS, The Child Behavior Rating Scale, esim. ). Lapsille tehtiin itsesäätelykykyä mittaava, standardoitu pää–varpaat–polvet–olkapäät-testi (Head-Toes-Knees-Shoulders, HTKS, ) ennen ja jälkeen intervention.
Opettajien edistämää lasten itsesäätelyä (tutkimuskysymys 2) tutkittiin laadullisin menetelmin havainnoimalla opettajien ja lasten välistä vuorovaikutusta videoilta. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Laeversin sensitiivisyyden määritelmään pohjautuvaa AES-mittaria (the Adult Engagement Scale (AES) ). AES-mittarilla kuvataan opettajalle ominaista tapaa toimia ja siinä arvioidaan aikuisen vuorovaikutuksen laatua lapsen kanssa. Mittarissa on kolme ulottuvuutta, jotka määrittelevät aikuisen sitoutuneisuuttaan vuorovaikutukseen: sensitiivisyys, stimulaatio ja autonomia. Stimuloinnilla eli aktivoinnilla viitataan aikuisen kykyyn antaa lapselle aineksia kommunikaatioon, toimintaan ja ajatteluun. Autonomialla viitataan siihen, miten aikuinen antaa lapselle vapautta. Interventioryhmässä oli 738 videotilannetta, yli 12 tuntia ja verrokkiryhmässä 255 videotilannetta, myös yli 12 tuntia.
Kansainväliset tutkimukset
Saksassa on toteutettu Kids’Skillsin arviointitutkimus Internet-pohjaisen kyselylomakkeen avulla. Arviointi oli retrospektiivinen, eikä siinä ollut kontrolliryhmää. Vastaajat (n = 23) olivat saaneet Muksuoppi-koulutuksen lukuun ottamatta yhtä vastaajaa, joka oli opiskellut menetelmää omatoimisesti. Kaikki vastaajat olivat käyttäneet menetelmää enemmän kuin kerran ja kaikilla oli pitkä kokemus joko pedagogisesta tai terapeuttisesta työstä (ammattitaustaa ei spesifioitu). Kaksi vastaajaa oli käyttänyt menetelmää systemaattisesti kaikki 15 askelta läpikäyden, muut olivat käyneet läpi sisällöt soveltaen. Suuri osa opetetuista taidoista oli liittynyt koulun käymiseen (esim. työskentelynopeuden parantaminen). Osallistujia pyydettiin vastaamaan kaksiosaiseen kyselyyn, joista ensimmäinen sisälsi yhdeksän kysymystä liittyen menetelmän käyttökokemuksiin arjessa. Näihin vastattiin numeerisesti sekä avoimilla vastauksilla. Toinen osa koostui kvantitatiivisista kysymyksistä, jotka pohjautuivat Kirkpatrickin Four levels of Evaluation –malliin.
Edellä mainitun kyselyn lisäksi on tehty kvalitatiivinen puhelinhaastattelu (n = 10), johon valikoitiin menetelmää vuosia käyttäneet ammattilaisia . Heiltä kysyttiin kokemuksia menetelmän vaikuttavuudesta.