Nyyttiryhmä

Psykoedukatiivinen ryhmäinterventio synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumiseen.

MenetelmäarvioInfo

Kohtalainen dokumentoitu näyttö
Nyyttiryhmä-menetelmä paransi synnytyspelosta kärsivien raskaana olevien ensiodottajien valmiutta synnytykseen verrokkiryhmään verrattuna. Lisäksi menetelmällä oli vaikutusta synnytystapaan, synnytyskokemukseen sekä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vähentyneen pelon kautta menetelmä vaikutti myös äitiyteen.

Laatikko sisältää niin sanotun PICO-lausekkeen. PICO tulee englanninkielisistä sanoista:

  • P = populaatio; ryhmä, jota tutkitaan (population, patient)
  • I = interventio, tutkittava toimenpide, hoito, (intervention)
  • C = vertailuryhmä, vaihtoehtoinen menetelmä (comparison, control)
  • O = menetelmän tuottamat tulokset, seuraus (outcome)

PICO auttaa intervention tutkittujen vaikutusten selkeässä ja tarkassa kuvaamisessa. Se kertoo mistä interventiosta on kyse, millaisia tuloksia sillä saadaan, kenelle se on vaikuttava ja kehen verrattuna.

Sovellettavuus SuomeenInfo

Kohtalainen

Sovellettavuuden arviointiin vaikuttavat seuraavat osa-alueet: koulutus, koulutuksen saatavuus, kustannustehokkuus, soveltuvuus ja mittaaminen/arviointi

Lue koko menetelmäarvio

Esittely

Tausta

Nyyttiryhmä-interventio on kehitetty lieventämään raskaana olevien ensisynnyttäjien synnytyspelkoa, jolla tiedetään olevan haitallisia vaikutuksia; synnytyksen vaikeutuminen, synnytyksessä traumatisoitumisen todennäköisyyden kasvu ja ongelmat varhaisessa vuorovaikutuksessa vauvan ja vanhempien välillä (Adams ym., 2012; Fairbrother & Woody, 2007; Hildingson & Ryding, 2006; Ryding ym., 1998; Saisto & Halmesmäki, 2003). Vaikeasta synnytyspelosta kärsii kuudesta kymmeneen prosenttia raskaana olevista naisista (Saisto ym., 2002). Interventiossa hyödynneteään CBT-tekniikoita.

Kohderyhmä

vanhemmat

Kohderyhmän kuvaus

Raskaana olevat synnytystä pelkäävät ensiodottajat. Poissulkukriteereitä olivat vakavat psykiatriset ongelmat, itsemurhariski, vakavat päihdeongelmat.

Menetelmän kuvaus

Nyyttiryhmä-menetelmä perustuu useisiin näyttöön perustuviin menetelmiin kuten psykoedukaatioon, ryhmän terapeuttiseen vaikutukseen (vertaistuki), kehotietoisuuden ja itsesäätelykeinojen vahvistamiseen ryhmässä.

Menetelmä on puolistrukturoitu ryhmähoitomalli. Ryhmään hakeudutaan neuvolan lähetteellä äitiyspoliklinikan kautta. Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa ennen synnytystä ja kerran synnytyksen jälkeen. Jokaisella tapaamisella on oma psykoedukatiivinen sisältönsä ja jokaisella tapaamisella tehdään kehotietoisuusharjoitus (tarkemmat sisällöt esim. Salmela-Aro ym., 2011; Toivanen, Saisto & Rouhe, 2010). Keskustelun tavoitteena on luottamuksellinen tunteiden jakaminen, vertaistuen hyödyntäminen ja huomio yhteyden vahvistamisessa omaan kehoon, tunteisiin ja vauvan kokemukseen. Menetelmän sisällön ovat tuottaneet ja kehittäneet Riikka Airo (os. Toivanen) ja Maiju Tokola

Tutkimusnäyttö

Tutkimusnäytön aste

Kohtalainen

Tutkimus

Nyyttiryhmästä on julkaistu samalta tutkimusryhmältä kolme vertaisarvioitua tutkimusartikkelia satunnaistetulla vertaistutkimusasetelmalla pohjautuen samaan aineiston keruuseen (Rouhe ym., 2013; Rouhe ym., 2015 ja Salmela-Aro ym., 2011). Artikkeleissa on tutkittu Nyyttiryhmän vaikuttavuutta synnytysvalmiuteen, äitiyden vahvistumiseen (Salmela-Aro ym., 2011), synnytystapaan (luonnollinen synnytys vs keisarin leikkaus), myönteiseen synnytyskokemukseen (DSS) (Rouhe ym., 2013), äitiyteen sopeutumiseen ja synnytyksen jälkeisiin masennusoireisiin sekä traumaoireisiin (Rouhe ym., 2015). Ensisijaisen vasteen, synnytysvalmiuden, mittarina käytettiin validoimatonta 14 kysymyksestä koostuvaa asteikkoa (Salmela-Aro ym., 2011). Salmela-Aron ja Rouheen tuoreimmassa julkaisussa käytettiin kolmea mittauspistettä; ennen-/alku-, jälkeen- ja seurantamittaus. Rouheen (2015) tutkimuksessa alkumittaus järjestettiin keskiraskaudessa (raskausviikolla 18–22), jälkeen-mittaus viimeisen kolmanneksen lopussa (raskausviikolla 34–38). Salmela-Aron tutkimuksessa jälkeen-mittaus oli kuukautta ennen synnytystä. Kummassakin artikkelissa seurantamittaus oli kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Rouheen ja kollegoiden aikaisemmassa artikkelissa käytettiin kahta mittaispistettä eli ennen–jälkeen-asetelmaa.

Taulukko 1. Nyyttiryhmää koskevat satunnaistetut vertailututkimukset.

Artikkeli N n(interventio) n(verrokki) Voima
Rouhe ym., 2013 371 s 131, m 90 s 240, m 106 80 % (135 per ryhmä)
Rouhe ym., 2015 371 s 131, m 90 s 240, m 123/124 80 % (135 per ryhmä)
Salmela-Aro ym., 2011 355 s 131, m 81 s 224, m 123 Ei tehty.

s = satunnaistettu, m = mukana

Vaikuttavuusnäyttö

Vaikuttavuusnäytön aste

Kohtalainen

Vaikuttavuus

Latenttien kasvukäyrämallien mukaan (esim. Aunola ym., 2004; Leskinen, 2005 ja Parrila ym., 2005) Nyyttiryhmä paransi ensisynnyttäjien valmiutta synnytykseen (vakioimaton estimaatti = 0,27 keskihajonnalla 0,09, p < 0,01), mikä puolestaan vahvisti äitiyttä (0,41 (0,18), p < 0,05) (Salmela-Aro ym., 2011). Menetelmällä ei ollut suoraa yhteyttä äitiyden vahvistamiseen, vaan yhteys kulki synnytysvalmiuden kautta (0,11 (0,05), p < 0,05). Täten synnytysvalmius toimi menetelmän (pelon vähentymisen) ja myönteisen äitiyden välittävänä tekijänä. Efektikoot olivat pieniä tai enintään keskisuuria (Cohen, 1992). Malli oli vakioitu alkumittaushetken (raskaana olevan naisen) iällä, työstatuksella, koulutustasolla, siviilisäädyllä, synnyinpaikalla, masennusoireilla ja aviotyytyväisyydellä.

Kuvio 1. Yksinkertaistettu kuvio Nyyttiryhmän vaikuttavuudesta synnytysvalmiuteen ja äitiyden vahvistumiseen. Vakioimattomat estimaatit, keskihajonnat ja p-arvot ilmoitettu kuviossa. Malli on vakioitu alkumittaushetken (raskaana olevan naisen) iällä, työstatuksella, koulutustasolla, siviilisäädyllä, synnyinpaikalla, masennusoireilla ja aviotyytyväisyydellä.

Nyyttiryhmällä oli myös vaikutusta synnytystapaan (Rouhe ym., 2013). Ryhmään osallistuneilla alatiesynnytys oli yleisempää (65,6 %) verrattuna verrokkiryhmän naisiin (47,2 %), jotka eivät olleet osallistuneet Nyyttiryhmään raskausaikana (p = 0,014). Alatiesynnytys oli yleisempää myös hoitoaieanalyysin mukaan eli niillä naisilla, jotka oli alun perin satunnaistettu Nyyttiryhmään (64,4 %)) verrattuna verrokkiryhmän naisiin (47,5 %, p < 0,005). Yhteenvetona voidaan todeta, että tulokset olivat vaikuttavia synnytystapaan katoanalyysista huolimatta ja vahvisti täten tulosten merkittävyyttä.

Lisäksi Nyyttiryhmällä oli vaikutusta tyytyväisyyteen eli myönteiseen synnytyskokemukseen (Rouhe ym., 2013). On huomioitava, että synnytystavan valintaan vaikuttavat myös monet muut synnytystilanteeseen vaikuttavat tekijät kuten äidin fysiologiset rakenteet ja vauvan vointi. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma ison otoksen satunnaistetussa vertailevassa kokeessa. Tyytyväisyys (36,1 %) oli suurempaa Nyyttiryhmään osallistuneilla naisilla verrokkinaisiin (22,8 %) verrattuna hoitoaieanalyysissa (satunnaistuissa ryhmissä, ei osallistuvien naisten kesken) (p = 0,04).

Rouheen ja kollegoiden (2015) mukaan Nyyttiryhmällä oli vaikutusta äitiyteen sopeutumiseen, synnytyskokemukseen ja synnytyksen jälkeisiin masennusoireisiin. Nyyttiryhmän vaikutus oli keskisuurta äitiyteen sopeutumiseen (maternal adjustment) (efektikoko d = 0,51; p = 0,001), pientä synnytyskokemukseen (efektikoko d = 0,35; p = 0,016) ja synnytyksen jälkeisiin masennusoireisiin (efektikoko d = 0,28; p = 0,04).

Sovellettavuus

Koulutus

Koulutus kestää kaksi työpäivää. Työpäivien lisäksi koulutus sisältää yhden havainnoidun ryhmäprosessin sekä omia työnohjattuja ryhmäprosesseja. Koulutuksen vaatimuksen on psykologin tai psykoterapeutin tutkinto. Lisäksi vaaditaan ryhmätyöosaamista ja varhaisen vuorovaikutuksen terapian osaamista. Koulutus antaa valmiudet ohjata Nyyttiryhmää aluksi työnohjauksen alaisena.

Koulutuksen saatavuus

Koulutuksia järjestetään tarvittaessa.

Kustannustehokkuus

Ei tietoa kustannusvaikuttavuudesta.

Soveltuvuus

Nyyttiryhmä-interventio on käytössä HUS Naistensairaalassa ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Mittaaminen ja arviointi

Nyyttiryhmän osallistuneiden äitien tyytyväisyyttä menetelmään on tutkittu Saiston ja kollegoiden tutkimuksessa (2006). Interventioryhmän naiset ottivat menetelmän hyvin vastaan ja kokivat sen hyödyllisenä. Interventioryhmän äidit arvioivat menetelmän hyödyllisyyden suureksi (8,5) asteikolla 1–10, jossa 1 tarkoitti ei apua lainkaan ja 10 enimmäishyöty.

Viitteet

  1. Adams, S. S., Eberhard‐Gran, M., & Eskild, A. (2012). Fear of childbirth and duration of labour: a study of 2206 women with intended vaginal delivery. BJOG: An International Journal of Obstetrics & Gynaecology, 119(10), 1238–1246.
  2. Airo, R., Korja, R., Saisto, T., Rouhe, H., Muotka, J., & Salmela–Aro, K. (2018). Changes in emotions and personal goals in primiparous pregnant women during group intervention for fear of childbirth. Journal of reproductive and infant psychology, 36(4), 363–380.
  3. Aunola, K., Leskinen, E., Lerkkanen, M-K & Nurmi, J-E (2004). Developmental dynamics of mathematical performance from preschool to grade 2. Journal of Educational Psychology, 96, 699–713.
  4. Cohen, J. (1992). A power primer. Psychological Bulletin, 112, 155–159.
  5. Fairbrother, N., & Woody, S. R. (2007). Fear of childbirth and obstetrical events as predictors of postnatal symptoms of depression and post-traumatic stress disorder. Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology, 28(4), 239–242.
  6. Hildingsson, I., & Ryding, E. L. (2006). Antenatal fear of childbirth and its association with subsequent caesarean section and experience of childbirth. BJOG: An International Journal of Obstetrics & Gynaecology, 113(6), 638–646.
  7. Leskinen, E. (2005). Pitkittäisaineistojen analyysista latenttien muuttujien malleilla. Psykologia, 40, 476–488.
  8. Parrila, R., Aunola, K., Leskinen, E., Nurmi, J-E., & Kirby, J.R. (2005). Development of individual differences in reading: Results from two longitudinal studies. Journal of Educational Psychology, 97, 299–319.
  9. 9. Rouhe, H., Salmela-Aro, K., Toivanen, R., Tokola, M., Halmesmäki, E., Ryding, E-L. & Saisto, T. (2015). Group psychoeducation with relaxation for severe fear of childbirth improves maternal adjustment and childbirth experience – a randomized controlled trial. The Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology, 36(1), 1–9.
  10. 10. Rouhe, H., Salmela-Aro, K., Toivanen, R., Tokola, M., Halmesmäki, E. & Taisto, T. (2013). Obstetric outcome after intervention for severe fear of childbirth in nulliparous women – randomized trial. An International Journal of Obstetrics & Gynaecology, 120, 75–84.
  11. Ryding, E., Wijma, B., Wijma, K., & Rydhström, H. (1998). Fear of childbirth during pregnancy may increase the risk of emergency cesarean section. Acta obstetricia et gynecologica Scandinavica, 77(5), 542–547.
  12. Saisto, T., & Halmesmäki, E. (2003). Fear of childbirth: a neglected dilemma. Acta obstetricia et gynecologica Scandinavica, 82(3), 201–208.
  13. Saisto, T., Lindbohm, P., Stenbäck, P., & Toivanen, R. (2014). Synnytyspelon hoito neuvolassa. Suomen lääkärilehti, 69(16–17), 1221–1225. Linkki viitteeseen
  14. Saisto, T., Toivanen, R., Salmela-Aro, K., & Halmesmäki, E. (2006). Therapeutic group psychoeducation and relaxation in treating fear of childbirth. Acta Obstetrica et Gynecologica, 85, 1315–1319.
  15. Salmela-Aro K., Read, S., Rouhe, H., Halmesmäki, E., Toivanen R. M., Tokola, M. I. & Saisto, T. (2012). Promoting positive motherhood among nullparious pregnant women with an intense fear of childbirth: RCT intervention. Journal of Health Psychology, 17(4), 520–534.
  16. Toivanen, R., Saisto, T., & Rouhe, H. (2010). Group intervention to treat fear of childbirth with psycho-education and relaxation exercises. International Journal of Birth and Parent Education, 4 (3), 1315–1319.