Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä

Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän juuret ovat 1980-luvulla, jolloin päihdeongelmaisten äitien määrän havaittiin kasvaneen Suomen ensikodeissa ja naisten sairaalassa. Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollossa havaittiin päihdeongelmien lisääntyneen myös odottavien äitien keskuudessa. Todettiin, että perinteisen ensikodin rinnalle tarvitaan uusi hoitojärjestelmä, joita Ensi- ja turvakotien liitossa lähdettiin kehittämään.

Hoitojärjestelmän perustana on varhaisen vuorovaikutuksen, vanhemmuuden tukeminen ja päihdekuntoutuksen yhdistäminen. Teoreettisena taustana on kiintymyssuhde- ja mentalisaatioteoria sekä päihdeongelman näkeminen toimintataipumuksena. Keskeistä on hoidon kohdistuminen äidin ja lapsen suhteen intensiiviseen vahvistamiseen jo odotusajasta lähtien, vuorovaikutusta hoitamalla. Taustalla on neurobiologiaan pohjautuva ajatus siitä, että vahvistamalla positiivisia ja onnistuneita vuorovaikutuskokemuksia äidin ja vauvan välillä saadaan äidin aivojen mielihyvä- radastot päihteiltä vauvalle ja vanhemmuuden käyttöön ^[1]. Reflektiivinen työote yhdistää vanhemmuuden tukemisen ja päihdekuntoutuksen. Kaikkien yksiköiden työryhmät on koulutettu reflektiiviseen työotteeseen.

Kuntoutuksen ydinajatukset Pidä kiinni® -hoitojärjestelmässä ovat:

• Kiinnipitävä ympäristö

1. 1. luottamuksellinen, hyväksyvä, välittävä asiakassuhde
   2. toiveikkuuden ilmapiiri
   3. kannattelu ja hoiva

• Varhainen vuorovaikutussuhde ja vanhemmuus

1. 1. kiintymyssuhde elämän perustana
   2. vauvan/lapsen ensisijaisuus arjessa
   3. mentalisaatioteoria

• Päihdekuntoutus

1. 1. yhteisökuntoutus, jossa yhdistyy vertais- ja ammatillinen tuki
   2. vanhemmuus motivaation lähteenä, päihteetön arki
   3. päihteiden käytön tarkastelu lapsen kannalta
   4. päihdeongelma toimintataipumuksena
   5. motivoiva haastattelu

Lisäksi Pidä kiinni® -hoitoyksiköissä on verkostoiduttu paikallisesti laajasti ja vaikutettu yhteiskunnallisesti.

Odottavat äidit ja vauvaperheet, joilla on päihdeongelma. Osallistua voivat äidit tai molemmat vanhemmat vauvansa kanssa. Taustallaan kohderyhmän äideillä ja perheillä on yleisesti hyvin monenlaisia ongelmia. Moni on kokenut hylkäämistä, kaltoinkohtelua ja vanhempien päihteiden käyttöä jo omassa lapsuudessaan.

Hoitojärjestelmässä huomioidaan joustavasti kunkin asiakkaan yksilöllinen tilanne. Olennaisena osana hoitojärjestelmää  on työntekijöiden reflektiivinen työtapa, joka yhdistää arjessa vanhemmuuden tuen ja päihdekuntoutuksen. Työntekijöiltä edellytetään päihde-, lastensuojelu- ja vauvatyön osaamista sekä kokemusta.

Hoitojärjestelmässä huomioidaan asiakkaan elämäntilanteen haastavuus. Toimintatavat ovat joustavampia, mikä mahdollistaa asiakkaiden kehitystarpeisiin reagoimisen. Vastuu vauvasta on vanhemmalla, mutta sitä tuetaan tarpeen mukaan ja varsinkin alussa tiiviisti. Interventiossa opetellaan elämään vauvaperheen arkea yhteisön päiväohjelman mukaan, jossa vauvan tarpeet otetaan huomioon. Säännöllinen ruokailu- ja unirytmi sekä kuntouttavat yhteisökokoukset, muut ryhmät, yksilö- keskustelut oman työntekijän kanssa ja vanhempi-vauva-työ ovat tärkeitä osia viikko-ohjelmassa. Yhtä tärkeää on yhdessä elettävä arki, jossa työntekijät ovat läsnä ja puuttuvat tarvittaessa nopeastikin.

Pidä kiinni® -avopalveluissa on sama perustehtävä, mutta yhteisökuntoutus toimii väljemmin. Ryhmien lisäksi on yksilökeskusteluja ja mm. kotikäyntejä sekä etsivää työtä. Kuntoutus on avopalveluissa tiivistä, keskimäärin kolmena päivänä viikossa keskusteluja ja toiminnallista hoitoa. Avopalvelun on tarkoitus hoitaa niitä odottavia äitejä ja vauvaperheitä, jotka selviävät kevyemmällä tuella tai toimia joko ensikotijaksoa ennen tai jälkeen perheen hoitopaikkana.

Kuntoutuspaikat ovat valtakunnallisia ja niihin voi hakeutua ympäri Suomea.

Hoitojärjestelmää on tarkasteltu prospektiivisessa vaikuttavuustutkimuksessa, joka rajoittui hoidettavan ryhmän sisäisten erojen tarkasteluun. Mukaanottokriteerit olivat hoitoontulo odotusaikana tai heti synnytyksen jälkeen sekä suunniteltu ensikotijakson pituus vähintään 4 kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Poissulkukriteerit olivat tiedetty vakava somaattinen sairaus äidillä tai vauvalla (muu kuin päihteiden käyttöön liittyvä) sekä monisikiöraskaus. Äiti-vauvapareja oli mukana 34, hoitojakson pituus oli keskimäärin 9 kuukautta.

Tutkimuksessa kerättiin tietoja mm. äidin taustasta, päihdeongelman laadusta ja historiasta, psyykkisestä ja somaattisesta voinnista, traumakokemuksista, mentalisaatiokyvystä, elämäntilanteesta, vauvan kehityksestä sekä äidin ja vauvan välistä vuorovaikutussuhteesta. Seurantakäynneillä ensikotijakson jälkeen kartoitettiin tietoja äidin päihteiden käytöstä, lapsen ja äidin yhdessä asumisesta, tarvituista sijoitusjaksoista sekä lapsen kehityksestä.

Tutkimusmenetelmät olivat kansainvälisesti kehitettyjä ja validoituja ja sisälsivät äidin suoria haastatteluja, äidin ja vauvan yhteisten vuorovaikutustilanteiden videokuvauksia, vauvan kehitysarvion sekä kyselylomakkeita, äitien psykiatrisesta oireilusta ja päihteidenkäytöstä, vuorovaikutuksesta ja kokemuksista vauvan kanssa (haastattelut, videonauhat) sekä vauvan kehityksestä.

Tutkimuksen tuloksista on ilmestynyt kaksi kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistua vertaisarvioitua artikkelia ^[2][3].

Edellisten lisäksi hoitojärjestelmää on arvioitu Ensi- ja turvakotien liiton työpapereissa ja opinnäytetöissä. Pikulinsky & Tammivuori toteuttivat laadullisen tutkimuksen ^[4], jossa tavoitettiin strukturoidun puhelinhaastattelun avulla joukko Oulunkylän ensikodissa hoitoon osallistuneita äitejä (n = 41) ja arvioimalla heidän elämäntilannettaan (mm. päihteidenkäyttö, huoltajuus, asuminen) sekä kokemuksia hoitojärjestelmästä. Kahdeksan äitiä osallistui myös laadulliseen haastatteluun ^[4]. Lisäksi Teppo on arvioinut asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteistyökumppanien kokemuksia hoitojärjestelmästä laadullisin haastatteluin ^[5].

Pajulo ja kollegoiden ^[2] mukaan hoitojärjestelmään osallistuneista äideistä (n = 34) puolet oli raskauden aikana masentuneita ja 35 prosenttia oli jokin psykiatrinen häiriö. Vauvan ollessa 4 kuukauden ikäinen, ei yhdenkään äidin vuorovaikutusta vauvan kanssa luokiteltu sensitiiviseksi ja yli puolella äideistä vuorovaikutuksessa oli huomattavia puutteita (“high-risk”). Seurannassa ilmeni, että 70 prosenttia äideistä kotiutui yhdessä vauvansa kanssa niin, että äiti oli vauvan pääasiallinen hoitaja. Kahden vuoden seurannan aikana 38 prosenttia lapsista tarvitsi lastensuojelun tukea äidin päihteiden käytön tai puutteellisen vanhemmuuden vuoksi. Lisäksi todettiin päihdeäitien keskimääräisen mentalisaatiokyvyn nousseen intervention aikana. Hoidon lopulla mitatun mentalisaatiokyvyn heikkous oli yhteydessä äitien päihderelapseihin hoidon päätyttyä. ^[3] Aineisto edellä mainituissa tutkimuksissa oli pieni ja seurannasta tippuneiden äitien osuus oli suuri.

Laadulliseen tuloksellisuus- ja vaikuttavuusselvitykseen osallistuneet äidit (n = 41) kokivat saavansa hoitojärjestelmän työskentelytavasta tukea itselleen ja vauvalleen. 84 prosenttia tavoitetuista äideistä asui yhdessä lapsen kanssa ja yhtä lukuun ottamatta heillä ei ollut päihteidenkäyttöä ^[4]. Asiakkaat kuvaavat ensikoti-kuntoutuksen mahdollistaneen perusteellisen elämänmuutoksen eli päihteettömyyden, normaalin vauvaperheen arjen ja vanhempana toimimisen ^[5].

Menetelmäkoulutus koostuu alkukoulutuksesta (perusjakso, 8 päivää), jossa perehdytään mm. päihdeongelmaan, varhaiseen vuorovaikutukseen ja yhteisökuntoutukseen. Menetelmäkoulutuksessa on keskeisellä sijalla reflektiiviseen työotteeseen kouluttautuminen (10–12 päivää). Reflektiivistä työotetta tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, mm. työntekijän, äiti–lapsi-suhteen ja työyhteisön näkökulmasta. Koulutus pyritään järjestämään työn ohessa tapahtuvana työpaikka- koulutuksena.

Laadun varmistamiseksi järjestetään jatkuvaa täydennyskoulutusta Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän ydinalueilta. Koulutuksista kerätään myös palautetta.

Pidä kiinni -koordinaatio- ja kehittämistiimi järjestää lisäksi vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon kunta- ja järjestötoimijoille, asiantuntijoille ja päättäjille suunnattuja koulutustilaisuuksia, jotka ovat tavoittaneet tuhansia ammattilaisia ^[5].

Koulutusta järjestetään Pidä kiinni® -hoitojärjestelmään erikoistuneissa ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä työskenteleville. Koulutus pyritään järjestämään työn ohessa tapahtuvana työpaikkakoulutuksena.

Ei tutkimustietoa kustannustehokkuudesta.

Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä on kehitetty Suomessa, Suomen palvelujärjestelmään soveltuvaksi ja kansallisten tarpeiden mukaisesti, joten soveltuvuus on hyvä. Hoitojärjestelmästä on vuosien kokemus ja hoitojaksoille on osallistunut tuhansia vanhempia. Vuosittain Pidä kiinni -ensikotien ja avopalveluyksiköiden kuntoutukseen osallistuu noin 250 perhettä. Myös työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kokemukset ovat hyviä (mm. ^[5]).

Pidä kiinni -hoitojärjestelmälle on laadittu laatujärjestelmä ja laatukriteerien toteutumista arvioidaan jokaisessa yksikössä jatkuvasti jatkuvan palautteen keräämisen avulla. Laatukritereihin liittyy vaikuttavuuden mittaaminen mm. siten, että jokaiselle lapselle laaditaan oma vauva/lapsityön suunnitelma, joka kirjataan ja jota tarkistetaan ja arvioidaan yhdessä perheen ja verkoston kanssa säännöllisesti kuntoutuksen edetessä. Kuntoutuksen loppuvaiheessa jokaisen lapsen jatkohoidon tarve arvioidaan. Laatulupausten toteutumista arvioidaan jokaisessa yksikössä yhdessä asiakkaiden kanssa ja nämä arviot raportoidaan yksiköissä laatumuistioon. Asiakkaat arvioivat mm. kuntoutuksen sisältöä, yksikön ilmapiiriä ja osallisuuttaan. Yksiköiden työssä saavutettavan laadun arvioinnin, auditoinnin, toteuttaa Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kehittämis- ja koordinaatioryhmä. Auditointi tapahtuu kahden vuoden välein. Auditoinnista laaditaan pöytäkirja, joka toimitetaan myös palvelun ostajalle eli kunnan edustajalle ^[5].