Kansainväliset tutkimukset
Verrattaessa Perheinterventiota kevyeen luentomuotoiseen interventioon USA:ssa RCT-tutkimuksessa, havaittiin molemmissa ryhmissä merkittävä parannus vanhemman lapseen liittyvässä käytöksessä ja asenteissa (vanhempien raportoimana; mittauspisteet ennen interventiota, intervention jälkeen sekä vuosi ja kaksi vuotta intervention jälkeen), mutta perheinterventioryhmässä muutokset olivat tilastollisesti merkitsevästi suurempia. Molemmissa ryhmässä lapset raportoivat ymmärtävänsä paremmin vanhemman sairautta ja lasten internalisoivat oireet vähenivät merkitsevästi. Tutkimuksessa ei raportoitu efektikokoja. Neljän ja puolen vuoden seurannassa havaittiin perheinterventioryhmässä aktiivista kontrolliryhmää suurempi muutos vanhempien käytöksessä, kommunikaatiossa ja asenteissa suhteessa lapsiin (efektikoko d = 0,84, ei raportoitu luottamusväliä) ja lapsen ymmärryksessä suhteessa vanhemman mielialahäiriöön (efektikoko d = 0,33, ei raportoitu luottamusväliä). Lasten internalisoivat oireet vähenivät ja perheen ihmissuhteet (Family Relationship Inventory, FRI) kohenivat molemmissa ryhmissä, eikä ryhmien välillä havaittu näissä muuttujissa merkittäviä eroja .
Ruotsissa laadullisella tutkimusasetelmalla saatujen tulosten mukaan lapset kokivat Perheinterventioon osallistumisen jälkeen helpotusta ja huolten vähenemistä vanhemman sairauteen liittyvän tiedon ja avoimuuden lisääntymisen johdosta .
Suomalaiset tutkimukset
Vaikuttavuus: 109 interventioon osallistunutta perhettä, joissa vähintään toisella vanhemmalla oli mielialahäiriödiagnoosi, satunnaistettiin Perheinterventioon ja Lapset puheeksi -keskusteluun. Lasten (n = 149) psyykkistä vointia arvioitiin SDQ-mittarilla ja ahdistusta mittaavalla SCARED-instrumentilla 4, 10 ja 18 kuukauden seurantapisteissä. Analyyseissa kontrolloitiin vanhemman masennuksen aste. Vaikutukset olivat odotetun suuntaisia ja interventioiden välillä oli vähän eroja: Molemmat interventiot vähensivät tilastollisesti merkitsevästi lasten tunne-elämän ongelmia ja ahdistuneisuutta ja lisäsivät prososiaalista käytöstä kummassakin ryhmässä. Perheinterventio oli Lapset puheeksi -interventiota vaikuttavampi lasten emotionaalisiin oireisiin ja prososiaaliseen käytökseen heti intervention jälkeen (0–4 kk), pidemmässä seurannassa (4–10 kk) Lapset puheeksi -keskustelun vaikutukset kasvoivat, 10–18 kuukauden seurannassa interventioiden välillä ei ollut eroja. Tutkimuksessa ei ollut hoitamatonta kontrolliryhmää. Efektikokoja tai niiden luottamusvälejä ei raportoitu .
Punamäen ja kollegoiden seurantatutkimuksessa tutkittiin interventioiden (Lp-keskustelu ja Perheinterventio) vaikutusta 8–16-vuotiaiden lasten (n = 145) attribuutiotyyliin ja tunne-elämän oireisiin (SDQ), seuranta tehtiin 10 kk ja 18 kk intervention jälkeen. Attribuutiotyylissä havaittiin myönteinen muutos ainoastaan Lp-keskustelu –ryhmässä. Tutkimuksen rajoitteena varsin suuri kato, attribuutiomittarin reliabiliteetti heikohko.
Menetelmän kehittäjät ovat edellä mainittujen tulosten perusteella todenneet, että Lp-keskustelu todennäköisesti lisää enemmän vanhempien omaa toimijuutta, kun taas perheinterventio toimii enemmän terapeuttisena prosessina.
Koulutettujen kokemukset
Laajaan Tl&p-kouluttajakoulutukseen (sisältäen koulutuksen Perheinterventioon, Lapset puheeksi -keskusteluun, ja Lapset puheeksi -neuvonpitoon osallistuneista (n = 45) 85 prosenttia koki koulutuksen hyödylliseksi, 15 prosenttia melko hyödylliseksi; 80–90 prosenttia koki työnilon ja kasvaneen mielenterveyshäiriöstä kärsivien vanhempien perheiden tukemisessa ja kokivat myös aihepiirin tietojensa lisääntyneen muun muassa lasten tukemiseen, lasta suojaaviin tekijöihin ja vanhemman masennuksen vaikutuksiin liittyen. Uusin menetelmien käyttöönotto oli lisännyt työhön liittyvää stressiä, toisaalta vastaajien ei ollut aiempaa vaikeampaa selvitä työpaineesta. Yhteistyö lastensuojelun kanssa oli parantunut. Kaikki työntekijät käyttivät menetelmää omassa työssään koulutuksen päätyttyä ja 77 prosenttia oli levittänyt menetelmiä muille työntekijöille. Esimiesten asenne menetelmiin oli valtaosin positiivinen. Kaikki vastaajat pitivät todennäköisenä, että he käyttäisivät menetelmiä työssään jatkossakin .
Vanhempien kokemukset, fideliteetti ja turvallisuus
Solantaus ja kollegat keräsivät lasten ja vanhempien kokemuksia Perheinterventiosta ja Lapset puheeksi -keskustelusta perheissä, joissa oli yksi tai useampi vanhempi, jolla oli mielialahäiriödiagnoosi. Kuudestakymmenestä Lapset puheeksi -perheinterventioon osallistuneesta vanhemmasta 86 prosenttia raportoi keskustelujen ilmapiirin hyväksi, ja he kokivat huolten vähentyneen, itseymmärryksensä ja tulevaisuudenuskon lisääntyneen sekä vanhemmuutensa parantuneen. Yli puolet lapsista raportoi kommunikoinnin vanhempien kanssa helpottaneen Perheintervention myötä, ja lapset kokivat vanhempien ymmärtävän heitä aiempaa paremmin. 85 prosenttia lapsista suosittelisi interventiota muille lapsille ja yli 95 prosenttia koki voineensa sanoa kaikki tai suurimman osan niistä asioista, joita halusi sanoa. Sekä Perheintervention että Lapset puheeksi -keskustelunmenetelmän käytössä oltiin menetelmäuskollisia käyntikertojen lukumäärää ja käyntien sisältöä arvioitaessa (fidelity).
Kokonaisuudessaan arviot molemmista menetelmistä olivat myönteisiä, mutta perheinterventio arvioitiin vanhempien toimesta positiivisemmin kuin Lapset puheeksi –interventio. Interventiot eivät lisää vanhempien ahdistusta tai masennusta, eikä stigman kokemusta (häpeää, syyllisyyttä). .
Niemelä kollegoineen tutki haastattelututkimuksessa työntekijöiden (n = 7) pitkäaikaisia kokemuksia Lapset puheeksi -keskustelun ja Beardsleen perheintervention käytöstä perheiden kanssa, joissa toinen vanhempi sairasti syöpää, sekä arvioi interventioiden vaikutusta vanhempien psykiatrisiin oireisiin (14 vanhempaa; SCL-90 -instrumentti; ei kontrolliryhmää) neljä kuukautta intervention jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen interventiota .
Kliinikoiden kokemukset Lapset puheeksi -keskustelun sekä perheintervention käytöstä syöpää sairastavan vanhemman perheiden kanssa olivat myönteisiä , lisäksi todettiin neljän kuukauden seurannassa vanhempien psykiatristen oireiden laskeneen normaaliväestön tasolle .