Trappan – Portaat

Tyttö ja nalle

Trappan-työmenetelmä on kehitetty tukemaan väkivaltaa perheessään tai lähisuhteissaan kokeneita lapsia. Trappan koostuu työntekijän ja lapsen välisistä kahdenkeskisistä keskusteluista, joiden tavoitteena on auttaa lasta sanoittamaan ja ymmärtämään tapahtunutta. Lapselle annetaan tilaa kertoa kokemuksistaan ja tuetaan häntä jäsentämään niitä.

Trappan-työmenetelmään kuuluu noin 4–8 keskustelua (30–60 minuuttia kerta), jotka jaetaan kolmeen askeleeseen: 1) yhteyden muodostaminen lapseen 2) tapahtuneen uudelleen jäsentäminen ja 3) tiedon antaminen. Vanhempia tavataan yleensä sekä ennen keskusteluja että keskustelujen jälkeen. Trappan-keskustelut soveltuvat 4–18-vuotiaille lapsille. Trappan-työmenetelmä soveltuu käytettäväksi vasta väkivallan uhan väistyttyä lapsen elämästä. Trappan ei sovi perheväkivallan selvittelyvaiheeseen tai lapsen kuulemiseen rikostutkinnan yhteydessä. Keskustelujen toteuttaminen ei vaadi työntekijältä psykoterapiakoulutusta.

KokonaisarvioInfo

Ei riittävää tutkimusnäyttöä
Menetelmä, jonka vaikutuksista ei toistaiseksi ole tietoa.

Laatikko sisältää niin sanotun PICO-lausekkeen. PICO tulee englanninkielisistä sanoista:

  • P = populaatio; ryhmä, jota tutkitaan (population, patient)
  • I = interventio, tutkittava toimenpide, hoito, (intervention)
  • C = vertailuryhmä, vaihtoehtoinen menetelmä (comparison, control)
  • O = menetelmän tuottamat tulokset, seuraus (outcome)

PICO auttaa intervention tutkittujen vaikutusten selkeässä ja tarkassa kuvaamisessa. Se kertoo mistä interventiosta on kyse, millaisia tuloksia sillä saadaan, kenelle se on vaikuttava ja kehen verrattuna.

Sovellettavuus SuomeenInfo

Vähäinen

Sovellettavuuden arviointiin vaikuttavat seuraavat osa-alueet: koulutus, koulutuksen saatavuus, kustannustehokkuus, soveltuvuus ja mittaaminen/arviointi

Lue koko menetelmäarvio

Esittely

Tausta

Trappanin loivat Ruotsissa 1990-luvulla Pelastakaa lapset ry:n sosiaalityöntekijä Inger Ekbom ja psykologi Ami Arnell, malli on dokumentoitu käsikirjaan ”Och han sparkade mamma…” [1]. Mallin taustalla vaikuttavat tutkimustulokset perheen sisäisen väkivallan vakavista ja kauaskantoisista vaikutuksista lapsen psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen sekä kokemukset siitä, miten vaikea sekä ammattilaisten että lasten on ottaa väkivaltakokemukset puheeksi asiakaskontaktissa.

Kohderyhmä

leikki-ikaiset, alakouluikaiset, nuoret

Kohderyhmän kuvaus

Keskustelu sopii kaikille yli 4-vuotiaille lapsille, joiden kielelliset taidot ovat riittävän pitkälle kehittyneitä siten, että he kykenevät kuvaamaan kokemuksiaan. Trappania voivat työssään soveltaa ne työntekijät, jotka tapaavat perheväkivaltaa kohdanneita lapsia ja nuoria.

Menetelmän kuvaus

Ennen varsinaisia Trappan-keskusteluja työntekijä tekee yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa (sosiaalitoimisto, poliisi, turvakoti). Keskeistä on varmistaa väkivallan uhan väistyneen lapsen elämästä. Tämän jälkeen äidin/isän kanssa käydään alustava keskustelu, jossa kerrotaan mallista ja saadaan tietoa lapsesta ja perheen väkivaltahistoriasta.

Ensimmäiset 2–3 keskustelua lapsen kanssa keskittyvät lapsen ja työntekijän välisen yhteyden luomiseen. Lasta motivoidaan tapaamisiin, ja välitetään tietoa siitä, miksi vaikeistakin asioista on hyvä puhua. Seuraavat keskustelut (kaksi tai enemmän) muodostavat rekonstruktiovaiheen, jolloin tapahtunutta jäsennetään uudelleen aikuisten kysymysten avulla, puhumalla ja piirtämällä. Tapahtumista pyritään muodostamaan kokonaisuus, narratiivi, jolla on alku, keskivaihe ja loppu. Tavoitteena on kuulla lapsen oma kertomus. Tapahtuman herättämiä tunteita käsitellään vasta tämän jälkeen. Keskusteluissa edetään lapsen tahdissa, ja lapsi itse päättää milloin ja minkä verran hän tapahtumista haluaa kertoa. Välineenä käytetään esimerkiksi piirustuksia. Esimerkiksi mahdollisia syyllisyyden tunteita voidaan käsitellä yhdessä lapsen kanssa ja kerrotaan, että vastuu on väkivallantekijällä. Viimeisillä tapaamisilla lapselle annetaan tietoa tyypillisistä reaktioista väkivaltakokemusten jälkeen. Lapselle välitetään myös turvallisuustietoa ja varmistetaan, että lapsi tietää mistä hän tulevaisuudessa saa tarvittaessa apua.

Keskustelujen jälkeen tavataan vanhempia. Vanhempien tapaamisten sisältöä käsitellään ja suunnitellaan etukäteen yhdessä lapsen kanssa (esimerkiksi haluaako lapsi kysyä vanhemmilta jotain, haluaako lapsi kertoa tai näyttää vanhemmille jotain?) Mikäli lapsi tarvitsee lisää tukea tai esimerkiksi pidempikestoista psykoterapiaa, keskustellaan tästä vanhempien kanssa, ja työntekijä auttaa Trappan-työntekijä uuden kontaktin solmimisessa. Keskustelut lapsen kanssa ovat luottamuksellisia, lukuun ottamatta tilanteita, joissa keskusteluissa tulee esiin seikkoja, jotka vaativat lastensuojelun puuttumista.

Tutkimusnäyttö

Tutkimusnäytön aste

Ei riittävää näyttöä

Tutkimus

Trappan-mallia on arvioitu Ruotsissa sekä kahdessa Uppsalan yliopiston raportissa [2][3] sekä kansallisessa arviossa yhdessä muiden lapsille tarjottujen tukimuotojen kanssa [4].

Källström Cater (2009, 2014) arvioi menetelmää 36 Trappan-keskusteluihin osallistuneen lapsen ja nuoren (4–19-v.) ja heidän äitiensä muodostamassa aineistossa. Ensimmäisellä tapaamisella lapsille ja vanhemmille annettiin täytettäväksi kyselylomakkeita ja mittareita, jotka liittyvät posttraumaattisiin oireisiin (Children’s Revised Impact of Event Scale; CRIES-13), koherenssin tunteeseen (Barn-KASAM, KASAM) sekä psyykkiseen vointiin (Strenghts and Difficulties Questonnaire -children, SDQ-C). Seuranta tehtiin viimeisellä tapaamisella sekä vuoden kuluttua. Varsinaisia tilastollisia analyyseja tai testejä ei tehty. Lapsilta ja äideiltä kerättiin kokemuksia Trappanista myös haastatteluin ja avoimin kysymyksin.

Ruotsin sosiaaliministeriön Göteborgin yliopistolta tilaamassa selvityksessä [4] verrattiin kvasikokeellisessa tutkimusasetelmassa erilaisia tukimuotoja, joita väkivaltaa kokeneille lapsille Ruotsissa on tarjolla. Aineisto koostui 315 perheväkivaltaa kohdanneesta 3–13-vuotiaasta lapsesta äiteineen. Näistä 142 sai ryhmämuotoista tukea lapsille, 43 lasta sai yksilötukea (Trappan-malli) ja 44 perheellä oli hoitokontakti lastenpsykiatriaan. Loput perheistä saivat tukea, joissa lapselle ei tarjottu erillisiä tukipalveluita (turvakodit, n = 31; sosiaalipalvelut, n = 55). Yksilötukea antavissa yksiköissä sovellettiin Trappan-mallia, mutta Trappanin ohella käytettiin myös muuta materiaalia, ja lapsen ja työntekijän tapaamisten määrä vaihteli neljästä kymmeneen.

Vaikuttavuusnäyttö

Vaikuttavuusnäytön aste

Ei tietoa

Vaikuttavuus

Källströmin tutkimuksissa [2][3] myönteisiä muutoksia voitiin havaita useimpien Trappan-keskusteluihin osallistuneiden lasten kohdalla psyykkisessä voinnissa (SDQ-C). Posttraumaattisten oireiden osalta todettiin, että Trappan-keskustelut eivät mahdollisesti riitä vaikeimmista oireista kärsiville lapsille ja nuorille. Koherenssin tunteessa havaittiin positiivinen muutos erityisesti vanhemmilla lapsilla ja nuorilla. Tilastollisten analyysien puuttumisen vuoksi edellä mainittujen muutosten tilastollista merkitsevyyttä ei voi arvioida. Työntekijöiden ja lasten kokemukset mallista olivat positiivisia, ja useimpien lasten mukaan he olivat havainneet voinnissaan ja elämässään positiivisia muutoksia keskustelujen jälkeen. Tutkimusten mukaan työntekijät sovelsivat mallia työssään joustavasti ja käyttivät Trappan-käsikirjan metodeja ja materiaaleja vaihtelevasti.

Ruotsin sosiaaliministeriön Göteborgin yliopistolta tilaamassa selvityksessä [4] yksilöllinen tuki väkivaltaa kohdanneille lapsille Trappan-mallia hyödyntäen ei eronnut tehokkuudeltaan ryhmämuotoisesta tai lastenpsykiatrian piirissä annetusta tuesta (tutkimuksessa ei ollut hoitamatonta kontrolliryhmää). Kaikkiin edellä mainittuihin tukimuotoihin osallistuneiden lasten psyykkinen vointi koheni äitien arvioimana yhden vuoden seurannassa kun mittarina käytettiin standardoitujen testien (mm. Strengths and Difficulties Questionnaire) skaaloja, joskin efektikoot olivat pieniä. Tutkijat totesivat, että tutkimustulosten perusteella ei voi arvioida mikä lapsille tarjottavista tukimuodoista on tehokkain. Trappan-mallin osalta tulosten tulkintaa vaikeuttaa se, että työntekijät käyttivät Trappanin ohella myös muita työmenetelmiä ja materiaaleja. Näin ollen Trappanin vaikutuksia yksittäisenä interventiona ei tutkimuksen pohjalta ole mahdollista arvioida.

Sovellettavuus

Koulutus

Trappan-koulutus soveltuu kaikille työntekijöille, jotka tapaavat työssään perheväkivaltaa kohdanneita lapsia ja nuoria.

Suomessa toteutettava koulutus vastaa Ruotsin koulutusta. Kolme lähiopetuspäivää käsittelee teoriaa (mm. kehityspsykologiaa ja tutkimustietoa lähisuhdeväkivallasta ja väkivallasta eri näkökulmista) ja kolme lähiopetuspäivää Trappan-mallin käytännön toteutusta. Lisäksi koulutukseen sisältyy kuusi tuntia työnohjausta, jossa käsitellään asiakastapauksia ohjatusti. Koulutuksen aikana osallistujat käyvät Trappan-keskustelut vähintään yhden lapsen tai nuoren kanssa.

Kouluttajat ovat kansallisia aihealueen kärkiasiantuntijoita. Menetelminä käytetään luentojen ja luentomateriaalin lisäksi myös Trappan-käsikirjaa, videoita ja ryhmäkeskusteluja. Osallistujat dokumentoivat ja reflektoivat omaa oppimisprosessiaan oppimispäiväkirjaan ja antavat tätä kautta myös palautetta koulutuksesta.

Kaksi kertaa vuodessa järjestetään Trappan-forum, jossa menetelmän käyttäjät saavat tukea implementaatioon sekä lisäkoulutusta. Tapaamisissa voidaan tehdä myös case-tyyppistä työskentelyä.

Koulutuksen saatavuus

Folkhälsans Förbund järjestää koulutusta ruotsiksi ja suomeksi tarpeen mukaan. Koulutus maksaa 550 € (2019 vuoden tieto).

Kustannustehokkuus

Ei tutkimustietoa kustannustehokkuudesta.

Soveltuvuus

Ruotsissa mallia käytetään laajalti. Folkhälsan on tuonut Trappan-keskustelumallin Suomeen. Työ aloitettiin vuonna 2010. Mallia kehitetään yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Suomessa menetelmään on koulutettu sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia, psykologeja, perhetyöntekijöitä ja kolmannen sektorin toimijoita, yhteensä noin 100 henkilöä.

Pro gradu -työssä [5] tutkittiin Trappanin leviämistä, toteutusta ja käyttäjäkokemuksia Suomessa. Aineisto koostuu 45 vastaajasta, jotka vastasivat sähköiseen kyselylomakkeeseen. Vastaajat olivat suorittaneet Trappan- koulutuksen vuosina 2010–2016. Vastausprosentti oli 43 prosenttia. Materiaali analysoitiin käyttäen sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Varsinaisia tilastollisia analyyseja ei voitu tehdä aineiston pienuuden vuoksi. Vastaajien keskuudessa ainakin yhden kokonaisen Trappan-hoidon oli toteuttanut 56 prosenttia vastaajista, lisäksi 24 prosenttia oli käynyt keskusteluja, jotka hyödynsivät Trappanin elementtejä. Osalla vastaajista oli vaikeuksia löytää aikaa Trappan-mallin hyödyntämiseen. Lisäksi osalle vastaajista oli haasteellista löytää lapsia, joille Trappan-keskustelu soveltuisi, ja sopivien asiakkaiden löytyminen edellytti yhteistyötä muiden työntekijöiden kanssa.

Mittaaminen ja arviointi

Toistaiseksi ohjelman vaikutuksia kenttäkäyttäjiin (ammattilaiset, vanhemmat, lapset) ei Suomessa ole seurattu. Tietoa siitä miten koulutettavat, menetelmää käyttävät ja kohderyhmä sen kokevat ei systemaattisesti kerätä.

Viitteet

  1. Arnell, A. & Ekbom, I. (1999). "och han sparkade mamma" ["...and he kicked Mummy". Encounters with children witness violence in their families]. Stockholm: Rädda Barnen.
  2. Källström Cater, Å. (2009). Trappan-modellen för samtal med barn som upplevt våld i familjen: en utvärdering för metodutveckling. (FoU-rapport 3). Linkki viitteeseen
  3. Källström Cater, Å. & Ekbom, I. (2014). Trappan-metoden för barn som upplevt våld i sin familj: reflektioner utifrån olika perspektiv. Uppsala: Regionförbundet Uppsala län. FoU-rapport. Linkki viitteeseen
  4. Broberg, A., Almqvist, L., Axberg, U., Grip, K., Almqvist, K., Sharifi, U., Cater, Å. K., Forssell, A., Eriksson, M. & Iversen, C. (2011). Stöd till barn som bevittnat våld mot mamma. Resultat från en nationell utvärdering. Socialstyrelsen. Göteborgs universitet. Linkki viitteeseen
  5. Mieronkoski, J. (2017). Trappan-modellens spridning och implementering i Finland. Helsingfors Universitet. Linkki viitteeseen