Vanhempana vahvemmaksi

Ryhmämalli pohjautuu alun perin ylivilkkaiden ja keskittymättömien lasten vanhemmille tarkoitettuun valmennusohjelman suomenkieliseen sovellukseen ^[1][2]. Ryhmän ohjaajat, perheneuvolan psykologi Satu Korhonen ja pikkulapsiperheiden psykologi Laura Holopainen, tekivät ryhmän sisällöllistä kehittämistyötä vuodesta 2007 alkaen vuosien ajan vanhemmilta saadun palautteen perusteella sekä uudistamalla ryhmän sisältöjä erityisesti neurotieteen alalta saatujen uusien tutkimustulosten myötä. Kehittämistyön tuloksena julkaistiin vuonna 2015 kirja ”Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta. Kirja vanhemmuudesta ja sen tukemisesta” ^[3]. Uudistetussa suomalaisessa ryhmämallissa huomioidaan asiasisällön lisäksi myös se tapa, jolla ryhmää ohjataan. Työskentelyssä yhdistyvät psykoedukaatio, systeeminen viitekehys, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys, kiintymyskeskeisen perheterapian periaatteet, neurotieteellinen näkökulma, dialogisuus, narratiivisuus ja reflektiiviset työtavat ^[4].

Ryhmäintervention sisällöt pohjautuvat moderniin kiintymyssuhdeteoriaan, jonka mukaan kiintymyssuhteen tarkoituksena on tunteiden säätelyn tukeminen ^[5]. Siinä vanhempi rauhoittaa lasta pelon ja voimakkaan raivon tunteiden ilmaisussa, mutta toisaalta auttaa kestämään myös voimakkaita ilon ja innostuksen kokemuksia ^[6]. Lapselle rakentuva kiintymyssuhdetyyli heijastaa näiden vuorovaikutuskokemusten siirtymistä osaksi aivojen biologista rakennetta ^[7]. Ryhmäinterventiossa pyritään vahvistamaan turvalliseen kiintymyssuhteeseen yhteydessä olevia tekijöitä, kuten vanhemman myönteistä mielikuvaa lapsesta ja vanhemman reflektiivistä kykyä. Tarkoituksena ei ole opettaa vanhemmalle reflektiivistä kykyä taitona, mutta tavoitteena on reflektointia tukevan asenteen herättäminen ^[8]. Yhtenä keinona vanhemman ja lapsen välisen myönteisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi lähes jokaisella kerralla kotitehtävänä on Theraplay-vuorovaikutusterapiaan ^[9] pohjautuvien leikkien kokeileminen lasten kanssa kotona. Tässä vanhempia tukee Iloa vanhemmuuteen -vuorovaikutusleikkiopas ^[10] ja siihen liittyvä ohjaus (ks. ^[3]).

Kaikki noin 3–9-vuotiaiden lasten vanhemmat. Ryhmä sopii parhaiten matalan kynnyksen, varhaisen tuen interventioksi vanhemmille, joilla on kykyä ja halua pohtia vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä. Ryhmä ei sovi vanhemmille, joilla on jokin akuutti elämäntilannekriisi, vakavaa traumatisoitumista tai perheessä on väkivaltaa tai päihdeongelmia.  Ryhmään osallistuvilta vanhemmilta edellytetään sitoutumista väkivallattomuuteen lapsen kasvatuksessa. 

Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta -ryhmä on suunnattu noin 3–9-vuotiaiden lasten vanhemmille, jotka kokevat haasteita vanhemmuudessaan. Ryhmä on suunnattu varhaisen tuen interventioksi, ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen palveluihin. Tavoitteena on, että ryhmä tavoittaa mahdollisimman monta vanhempaa jo siinä vaiheessa, kun lapsella ei vielä ole vakavia oireita.  Ryhmään voi osallistua äiti, isä tai molemmat vanhemmat.  Ryhmän tavoitteena on tukea myönteistä vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välillä sekä lisätä vanhemman auktoriteettia kasvatustilanteissa. Ryhmässä vanhemmilla on mahdollisuus saada vertaistukea muilta vanhemmilta.  Kahdeksan ryhmäkerran aikana vanhempien kanssa työskennellään keskustelujen, harjoitusten ja kotitehtävien avulla. Jokaisella tapaamisella on oma teemansa. Yhden ryhmäkerran kesto on 90–120 minuuttia. Ryhmää ohjaa mieluiten työpari. 

Ryhmä tarjoaa vanhemmille psykoedukaation kautta tietoa muun muassa kasvatuskeinoista, vuorovaikutusleikkien merkityksestä, lapsen ja vanhemman tunteiden säätelystä ja vanhemman reflektiivisestä kyvystä. 

Kotitehtävissä vanhemmat pääsevät pohtimaan omia vahvuuksiaan, asettavat realistisen muutostavoitteen, tarkastelevat omia kiintymyssuhteitaan, harjoittelevat hyvän huomaamista arkisissa kasvatustilanteissa, kokeilevat esimerkiksi palkkiojärjestelmän käyttämistä ja opettelevat havainnoimaan omaa toimintaansa arkisissa vuorovaikutustilanteissa.  

Ryhmäkeskusteluissa käsitellään tapaamiskerran mukaisia teemoja, kuten vanhemman oma jaksaminen, myönteinen vuorovaikutus arjessa, rajojen asettaminen sekä tunteiden säätely. Keskustelua kuljetetaan ajoittain myös nykyhetkestä vanhemman omaan lapsuuteen ja sen merkitykseen. 

Ryhmätapaamisten sisällöt: 

• Vanhemman oma jaksaminen – Mistä voimavaroja vanhemmuuteen? 
• Hyvän huomaaminen – Myönteinen palaute 
• Myönteinen vuorovaikutus – Jaetun ilon kokemukset 
• Lapsi tarvitsee rajoja – Omien tunteiden hallinta 
• Palkkiojärjestelmä – Arjen kasvatustilanteet 
• Tunteiden tunnistaminen ja -säätely – Vanhemman reflektiivinen kyky 
• Rajojen asettaminen – Kasvatuskeinot ja seuraamukset 
• Miten tästä eteenpäin? – Vanhempien oma toiveteema 

Ihanteellisin ryhmäkoko on kahdeksan vanhempaa, mutta ryhmän toteutuminen on mahdollista 6–12 vanhemman kokoisena. Ryhmään osallistujan tulisi sitoutua osallistumaan jokaiselle ryhmäkerralle. Kyseessä on prosessinomainen kokonaisuus, jossa edellisellä kerralla käsitelty teema nivoutuu seuraavalla kerralla käsiteltävään teemaan. On suotavaa että perheen molemmat aikuiset osallistuvat ryhmään tai ainakin molemmat sitoutuvat esimerkiksi kotitehtävien tekemiseen, vaikka vain toinen pääsisi mukaan ryhmätapaamisille. 

Ryhmä ei sovi vanhemmille, joilla on vakavaa traumatisoitumista tai akuutti kriisitilanne. Ennen ryhmään osallistumista on tärkeää varmistua, että vanhemmat eivät käytä fyysistä kurittamista lapsen kasvatuskeinona.

”Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta” – ryhmiin osallistuneilta vanhemmilta (N = 64) on kerätty palautetta vuosina 2009–2016. ^[4]

Muualla Suomessa toteutetuista ”Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta” –ryhmistä on vasta vähän tutkimustietoa. Rautakoski, Yppärilä ja Kallio selvittivät opinnäytetyönään ^[11] vertaisryhmien vaikutusta perheiden hyvinvointiin vanhempien näkökulmasta. Lisäksi he selvittivät, miten perheiden hyvinvointi muuttuu vertaisryhmien aikana. Tutkimus toteutettiin haastattelulomakkeilla (N = 26).

Vanhempien kokemuksen perusteella ^[4] ryhmäintervention tavoitteet toteutuvat hyvin. Ryhmissä oli luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri ja vanhempien mielestä vertaistuki oli merkityksellistä. Vanhemmat kokivat saaneensa iloa vanhemmuuteen ja vanhempien käsitys lapsesta muuttui myönteisemmäksi. Vanhemmat kokivat, että eniten hyötyä ryhmästä on, kun toiveena on vertaistuen saaminen, vanhemmuuden roolin selkeytyminen, arjen havainnointikyvyn lisääntyminen, kasvatuskeinojen löytyminen (jämäkkyys ja myönteinen palaute) tai lapsen ja oman itsen ymmärtäminen.

Rautakosken ^[11] mukaan vertaisryhmillä oli selkeästi positiivista vaikutusta perheiden hyvinvointiin. Vanhempien varmuus omasta vanhemmuudestaan lisääntyi ja perheen keskinäiset vuorovaikutussuhteet paranivat. Myönteisiä vaikutuksia havaittiin myös vanhempana toimimisessa, parisuhteen toimivuudessa sekä omassa kasvussa.

Ryhmän ohjaajan koulutuspohja rakentuu yksilöllisesti Suomessa jo tarjolla olevien koulutusten varaan. Sosiaali- ja terveysalan pohjakoulutus tarjoaa hyvän lähtökohdan ryhmän ohjaamiselle, jota on tarpeen täydentää soveltuvalla psykoterapeuttisia valmiuksia vahvistavalla koulutuksella.

Ryhmän ohjaajan käsikirjan ^[3] avulla ryhmä on mahdollista toteuttaa ilman erillistä koulutusta, mikäli ohjaajalla on vanhemmuuden tukemiseen muutoin soveltuva erikoistumiskoulutus, tietämystä lapsen kehityspsykologiasta ja ryhmän ohjaamisen perustaidot hallussa. Jokaisen ohjaajan tarvitsema täydennyskoulutus riippuu aiemmasta osaamisesta.

Kyky rakentaa hyvää yhteistyösuhdetta ryhmäläisten kanssa on olennainen osa ryhmän ohjaajan taitoja. Ryhmän ohjaajan terapeuttisista valmiuksista hyödyllisiä ovat erilaiset voimavara- ja ratkaisukeskeiset sekä perheterapeuttiset lähestymistavat kuten dialoginen työote (ks. ^[12][13]), narratiivisuus (esim. ^[14]) ja reflektiiviset työtavat (ks. ^[15]). Työntekijä hyötyy systeemisesti orientoituneesta ajattelutavasta.  Kiintymyskeskeisen perheterapia ja kehityksellisen vuorovaikutusterapian näkökulmasta vanhemmassa tapahtuva muutos edellyttää, että työntekijällä on vanhempaa kohtaan ns. PACE-asenne ^[16][17]. Se sisältää leikkisyyttä (Playfulness), hyväksyntää (Acceptance), uteliaisuutta (Curiosity) ja empatiaa (Empathy) yhdistettynä terapeutin avosydämisyyteen ja turvallisuuden tunteen luomiseen.

Vaikuttavuuden kannalta olennaista on se tapa, jolla interventio toteutetaan. Hyvin toteutettu interventio noudattaa terapiatyössä yleisiä vaikuttaviksi todettuja tekijöitä (ks. ^[18]). Näitä ovat esimerkiksi asiakkaan tarpeiden huomioiminen ja niihin sovittautuminen, hyvä yhteistyösuhde, toivon luominen ja työntekijän luottamus oman työnsä vaikuttavuuteen.

Käsikirja tarjoaa hyvin yksityiskohtaisen rungon jokaisen ryhmäkerran toteuttamiseen ja toimii koulutusmateriaalina ryhmän ohjaajalle. Olennaista ryhmän ohjaamisessa on, että jokainen ohjaaja löytää omanlaisensa tavan olla aidossa vuorovaikutuksessa ryhmäläisten kanssa ja keinot tukea vertaistuen kokemuksen syntymistä. Tavoitteena on, että työntekijän tapa ohjata ryhmää tukee vanhemman omaa toimijuutta.

Ryhmän käynnistämiseen ja ohjaamiseen liittyvää neuvontaa ja ohjausta sekä koulutuksia voi tiedustella sähköpostitse (vanhempana.vahvemmaksi@gmail.com). Kertaluontoinen sähköpostikonsultaatio on ilmainen. Koulutusta on järjestetty tilauksesta Jyväskylässä. Päivän kestävän perehdytyksen hinta on noin 150€ + alv (vuoden 2018 tieto). 

Ei tutkimustietoa kustannustehokkuudesta.  

Ryhmä sopii suomalaiseen kulttuuriin. Ryhmää on kehitetty kliinisessä käytännön työssä ja kehittämistyössä on huomioitu vanhemmilta saatu palaute. 

Ryhmä soveltuu esimerkiksi perhekeskusten tarjoamaan varhaisen tuen palveluvalikkoon sekä kasvatus- ja perheneuvolan palveluksi.  

Tällä hetkellä ryhmiä pidetään säännöllisesti Jyväskylän perheneuvolan, pikkulapsiperheiden psykologipalveluiden ja varhaisen tuen palveluiden (perheohjaajan) yhteistyönä Jyväskylässä kaksi kertaa vuodessa. Ryhmiä on toteutettu myös muualla, esim. Sievissä. Petäjävedellä, ryhmiä on toteutettu psykologin ja perheohjaajan yhteistyöllä.  

Vanhemmilta kysytään palautetta suullisesti ryhmän puolessa välissä. Lisäksi ryhmäläisiltä kerätään palautetta nimettömästi kyselylomakkeella viimeisellä ryhmäkerralla.